– Strömsö oli tärkein paikka elämässäni, kun olin lapsi. Olimme lääkäriperhe, jossa oli kolme lasta ja asuimme ahtaasti Helsingissä. Silloin oli ihanaa tulla Strömsöhön, jossa oli huvila, jossa oli tilaa lähemmäs 600 neliötä.
Finnilän punainen huvila ja valkoinen huvila
Heidi Finnilä vietti lapsuuden kesänsä Strömsössä, mutta ei siinä punaisessa huvilassa, jonka me tunnemme 20-vuotisjuhlaansa viettävästä tv-ohjelmasta. Heidin lapsuudessa punainen huvila oli myyty. Se seisoi tyhjillään ja suljettuna, kun taas perhe asui suuressa valkoisessa naapurihuvilassa.
Mutta myös punainen huvila on kuulunut Finnilän suvulle. Heidin isoisän isovanhemmat Jakob ja Sofia Finnilä ostivat aikoinaan punaisen huvilan.
– Huhutaan, että heillä oli tarjouskilpailu Zacharias Topeliuksen kanssa, joka myös halusi ostaa huvilan. Jakob Finnilä oli kuitenkin upporikas. Hän omisti veljiensä kanssa tupakkatehtaan ja rikastui tupakkakaupoillaan.
Pörssiromahdus vuonna 1929 vei suvun omaisuuden
Niemen toiselle puolelle Jakob ja Sofia rakennuttivat myöhemmin huvilan, joka kuuluu Heidi Finnilän lapsuuteen. Heidin isänisän isä Ernst ja tämän vaimo Elise saivat sen häälahjaksi.
– Siihen aikaan talossa oli paljon palvelusväkeä, ja herrasväki käytti aikansa syömiseen ja suvun kanssa seurustelemiseen.
Heidin isänisän isä Ernstillä oli myös höyrylaiva, jolla hän saattoi matkustaa mukavasti Vaasaan, missä hän hoiteli liikeasioitaan.
Mutta vuoden 1929 pörssiromahduksen myötä Finnilän suku menetti suuren osan omaisuudestaan.
– Itse en ole koskaan kokenut rikkauksia. Valkoinen huvila oli lapsuudessani harakanpesä, pirstale suvun menneistä rikkauksista. Elimme uskomattoman primitiivisissä olosuhteissa. Meillä ei ollut sähköä eikä juoksevaa vettä.
Ainoa, mikä huvilassa oli, oli puhelin, jonka isänisän isä Ernst asennutti 1900-luvun alussa – ja joukko kummituksia.
Paljon kummituksia valkoisessa huvilassa
– Siellä kummitteli paljon. Huvilassa oli isot muotokuvat Jakobista, Sofiasta, Ernstistä ja Elisestä kultakehyksistä, joten tuntui koko ajan, että joku tarkkaili.
Ja sängyissä, joita Heidin perhe käytti, oli kuollut vanhempia sukulaisia. Siellä oli sänky, jossa isänisän isänäiti Sofia oli kuollut, ja sänky, jossa Heidin isänisän sisaret olivat kuolleet uituaan liian varhain vilustumisen jälkeen, näin kerrotaan.
– Kuolleita ihmisiä oli siis monia, ja vietimme kaikkien kuolleiden nimipäiviä. Huvilassa oli siis hyvin kummallinen tunnelma, Heidi muistelee.
Kesät Strömsön huvilassa vietettiin yhdessä Heidin 1800-luvulla syntyneen isänäidin kanssa.
– Isänäiti oli elänyt ihan erilaista elämää ja oli täynnä tarinoita ja kertomuksia ja puhui paljon kuolleista.
Uitiin kaiket päivät – isänäidin kauhistukseksi
Menneinä aikoina Finnilän suku eli leppoisaa herrasväen elämää Strömsön kesinä nauttien punssia kuistilla ja tavaten huvimajassa, joka oli punaisen ja valkoisen huvilan välissä. Mutta miten kesäpäiviä vietettiin Heidi Finnilän lapsuudessa?
– Uimme koko ajan, mutta koska isänäiti ei ollut koskaan oppinut uimaan, hän oli aina hysteerinen ja poissa tolaltaan uimisestamme. Ja meidän piti aina odottaa tunti ruuan jälkeen, muuten voisimme hukkua.
– Jos oli sateinen sää, istuimme isossa salissa ja virkkasimme, niin kuin isänäiti oli opettanut. Me myös askartelimme paljon, koska tätini Ingemo oli kuvaamataidonopettaja. Hän keksi meille ihanaa tekemistä.
Heidi muistaa, että he tekivät kivipeikkoja ja kokonaisia peikkokyliä, joissa oli peikkokuningas ja peikkokuningatar. Heillä oli myös lehtimajajuhlia ja teatteriesityksiä.
– Suku sai maksaa pääsymaksun esityksiimme, ja ostimme sitten rahoilla jäätelöä ja karkkia sataman kioskista.
Katkenneet siteet Strömsöhön nykyisin
Suku on nykyisin katkaissut siteensä Strömsöhön. Loppu oli aika tuskallinen.
– Isänäitini kuoli 1990-luvun puolivälissä ja perilliset päättivät ratkaista perintöasian myymällä huvilan.
Heidin isä olisi mielellään pitänyt huvilan ja jatkanut kesien viettämistä siellä. Huvilaa olisi kuitenkin pitänyt kunnostaa jo aikaa sitten ja sitä oli myös kallista ylläpitää. Sen sijaan perhe osti kesäpaikan isänäidin kotiseudulta Kemiönsaarelta.
– Ja sielläkin kummitteli, Heidi nauraa. Ja tietyt perinteet meillä on jäljellä Strömsöstä kuten kahvikutsut - kaffedoria – ja hullutukset. Jos näemme merikotkan, pysähdymme ihailemaan sitä ihan kuin Strömsössä 1970-luvulla, kun ne vielä olivat harvinaisia.
Menetyksen tunteen tilalle tuli mielihyvä
Kun tv-ohjelma Strömsö alkoi vuonna 2002, se tuntui Heidi Finnilästä ensin katkeralta ja surulliselta.
– Siellä puuhasteltiin ja viihdyttiin, kun taas meidän sukumme oli menettänyt sekä punaisen että valkoisen huvilan. Silloin valkoisen huvilan menetys oli aika tuore asia. Oli surullista, että olimme menettäneet sen.
Kun Heidi nykyisin ajattelee Strömsötä, tulee tunne siitä, miten somaa ja hienoa kaikki on. Nykyisin kaikki ovat siellä onnellisia.
Vaasan vierailunsa yhteydessä viime syksynä Heidi Finnilä sai ensi kertaa tutustua punaiseen huvilaan, joka oli suljettu hänen lapsuudessaan. Heidi Finnilä pelkäsi, miten voimakkaasti reagoisi.
– Pelkäsin purskahtavani itkuun. Mutta vierailu sujui hienosti. Strömsön henki, jonka toimitus on luonut, on luultavasti niin voimakas, etten tuntenut minkäänlaista surua. Tunsin kunnioitusta Strömsön väen työtä kohtaan ja ymmärsin, että elämä jatkuu. Ja joskus jopa parempana.