– En ole ollut täällä moneen vuoteen. Sykkeeni nousee, kun tulemme tänne ja näen, että ovi on auki, Stefan Jansson sanoo.
Stefan Jansson oli yksi 20-vuotisjuhlaansa viettävän Strömsön ohjelmakonseptin luojista, ja hän oli myös ohjelman ensimmäinen tuottaja. Nyt hän palaa ensimmäiselle vierailulle eläkkeelle jäämisensä jälkeen.
– Tänne tuleminen nyt on kuin tapaisin vanhan rakkaan ystävän, mutta ei kuitenkaan tiedä, millaisen vastaanoton saa.
Pleksilasia USA:sta
Vastaanotto on kuitenkin lämmin, kun Stefan tapaa entisiä työtovereitaan Strömsössä. Hän johti monia vuosia työtä Strömsössä, ja nyt hänet kutsutaan vastamaalattuun kirjastoon ihastelemaan seinien ja kirjahyllyjen värivalintoja ja keskustelemaan niistä.
Huvilan suuret ikkunat ja niistä tulviva kiusallinen valo herättää muistoja ensimmäisistä tv-kuvauksista.
– Tilasimme valon säätelemiseksi pleksilevyjä USA:sta, koska juuri tarvitsemamme kaltaisia ei Suomesta löytynyt. Odotimme ja odotimme, ja kun ne lopulta tulivat, ne olivat rikki. Jouduimme tekemään uuden tilauksen, Stefan nauraa.
Stefan on Strömsön isä
Nyt Stefan Jansson on ollut eläkkeelle jo muutaman vuoden. Mutta hän oli rakentamassa projektia ihan alusta asti.
– Tunnen itseni edelleen vähän Strömsön isäksi.
Ajatus ohjelmasta syntyi aikana, jolloin ei vielä ollut suomenruotsalaista tv-kanavaa. Kanava oli kuitenkin lähtökuopissaan ja erilaiset työryhmät olivat saaneet tehtäväksi keksiä ehdotuksia siitä, miltä ohjelmisto näyttäisi.
Ajatella, jos meillä olisi iso talo jossain maaseudulla. Mielellään lähellä vettä ja puutarhan ympäröimänä
Stefan Jansson, Strömsön ensimmäinen tuottaja
– Ehdotuksia tuli koko joukko – toinen toistaan huonompia. Myös me istuimme Vaasassa lastenohjelmien toimituksessa ja mietimme. Siellä syntyi ajatus isosta talosta jossakin maaseudulla. Mielellään lähellä vettä ja puutarhan ympäröimänä.
Siellä toimitus puuhailisi kaikkea sellaista, mitä haluaisi tehdä, kun saa itse päättää. Kun kukaan ei vahdi niskan takana ja päätä, mitä pitää tehdä.
– Esittelimme ajatuksen päälliköillemme, ja oli merkillistä, että kaikkialta tuli vihreää valoa. Kaikista idea oli loistava. Meillä vain ei ollut sopivaa paikkaa, joten jouduimme jarruttelemaan.
"Miten olisi Strömsö?"
Kului vielä neljä vuotta ennen kuin palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Puhelinkeskustelu Vaasan silloisen kaupunginjohtaja Seppo Sanaksenahon kanssa tuotti tulosta.
Jo päivää sen jälkeen, kun Stefan oli soittanut Sanaksenaholle keskustellakseen talo-ongelmasta, tämä palasi asiaan ja teki ehdotuksen: Miten olisi Strömsö?
– Tämä paikka osoittautui täydelliseksi meille. Kaupunki kunnosti talon tarpeidemme mukaiseksi heti alusta asti.
Vaikka toimituksen pitikin kunnostuksen jälkeen palkata käsityöläisiä antamaan paikalle tarvittavaa patinaa.
– Keittiön peilioville annettiin esimerkiksi kertaalleen sorkkarautaa, jotta laudanraot saatiin näkyviin. Kaikki näytti hyvältä, kun käsityöläiset olivat olleet viikon töissä, Stefan Jansson toteaa.
Inspiraatiota – mutta ei katsojille pakkoa aktivoitua
Tv-ohjelma Strömsöstä tuli nopeasti katsojien suosima ja arvostama. Eikä vain kotiyleisö pitänyt näkemästään, vaan myös ruotsalais- ja norjalaisyleisö.
Onko Strömsössä jotain omaa, ehkä jotain suomenruotsalaista, joka selittää aidon tunteen ja suosion?
– Toivon, että on. Strömsö on kuitenkin selvinnyt hengissä monista trendeistä, ja ajatuksena on aina ollut, että teemme täällä asioita, jotka innostavat monia ihmisiä.
Vähintään yhtä tärkeää kuin tarjota inspiraatiota, on ollut se, että voi katsoa ja ihastella sitä, mitä luodaan ilman, että tarvitsee itse tehdä mitään.
"Ei menny niinku Strömsössä"
Näiden 20 vuoden aikana Strömsö on myös innoittanut sanontaan "ei menny niinku Strömsössä". Se alkoi Facebook-sivusta, joka sai paljon seuraajia. Siitä ilmaus alkoi elää omaa elämäänsä.
Yksi hyvä esimerkki siitä on, kun Strömsön nikkari Jim Björni kuunteli kahden teinitytön keskustelua Vaasan torilla.
– Yhtäkkiä toinen tytöistä sanoi "Ei menny niinku Strömsössä". Siitä huolimatta he kuitenkin istuivat ja katsoivat Jimin suuntaan eivätkä tunnistaneet häntä. Silloin sanonta todella elää omaa elämäänsä. Ja sinä päivänä, kun ohjelma joskus haudataan, sanonta jää jäljelle, Stefan Jansson toteaa.
