“Mä olin ennen tosi huumevastainen, mutta katsoin dokumentin taikasienistä ja tajusin, että näillä aineillahan voi hoitaa ihmisiä”.
Tämän kommentin kuulin eräässä keskustelussa sen jälkeen, kun kerroin tekeväni podcastia psykedeeleistä. Lause kuvaa mielestäni hyvin sitä, miten mielikuva tajuntaan voimakkaasti vaikuttavista aineista on lyhyen ajan sisällä muuttunut.
Olen Yle Tieteen toimittaja ja teen Räjäytyskuva-nimistä podcastia. Jokaisella tuotantokaudella käsittelyssä on yksi iso aihe. Uusimman tuotantokauden teemana ovat psykedeelit.
Psykedeeleistä tunnetuimpia ovat LSD ja sienipohjainen psilosybiini. Psykedeelit taas ovat hallusinogeenejä, joka on kattokäsite monelle tajuntaan voimakkaasti vaikuttavalle aineelle. Esimerkiksi MDMA ja ketamiini lasketaan usein hallusinogeeneiksi.
Podcastia varten haastattelin mm. lääkäriä, joka on saanut koulutuksen psykedeeliavusteisen terapian antamiseen. Kuuntelin kokemuksia siitä, minkälaista on nauttia voimakkaan hallusinogenistä ayahuascaa luksus-retriittikeskuksessa.
Haastattelin kriisityöntekijää, joka on auttanut vaikean tripin kokeneita ihmisiä. Kohtasin vaikeasta masennuksesta kärsivän henkilön, joka on saanut apua psykedeelihoitojen piiriin kuuluvasta ketamiinihoidosta.
Kuva psykedeeleistä monipuolistunut
Tällä vuosituhannella tehdyissä tutkimuksissa on saatu lupaavia tuloksia siitä, että psykedeelejä voisi mahdollisesti käyttää erilaisten mielenterveyden häiriöiden hoidossa. Tutkimukset ovat edenneet pitkälle, ja joidenkin arvioiden mukaan psykedeeliavusteiset hoidot lyövät isommin läpi Yhdysvalloissa jopa lähivuosina.
Mielikuva goatrance-bileissä happopäissään sekoilevista hipeistä ei tee oikeutta aineiden moninaisille käyttötavoille.
Australia salli hiljattain MDMA:n ja psilosybiinin lääkekäytön. Suomessa lääkealan turvallisuutta valvova Fimea antoi luvan tutkia koehenkilöiden kanssa sitä, voisiko psilosybiiniä käyttää alkoholismin hoidossa.
Kuva psykedeelien käytöstä on monipuolistunut. Yhä suurempi yleisö on tietoinen siitä, että psykedeeleillä voi olla muutakin käyttöä kuin vain “viihdekäyttöä”. Mielikuva goatrance-bileissä happopäissään sekoilevista hipeistä ei tee oikeutta aineiden moninaisille käyttötavoille.
Yksi merkittävä kyselytutkimuksissa esiin nouseva käyttömotiivi on elämänlaadun parantaminen.
Suomessa lähes aina laitonta
Kaikista suomalaisista yli 3% on nauttinut psykedeelejä, mutta erityisesti nuoremmissa ikäryhmissä käyttö on yleisempää. Yhä useampi suomalainen on psykedeeli-kokemustensa kanssa ns. ulkona kaapista.
Vaikka hallusinogeenien käyttö on Suomessa lähes aina laitonta, se ei muuta sitä tosiasiaa, että monien ihmisten elämä on muuttunut psykedeelien myötävaikutuksella. Tätä viestiä kertoivat mm. monet haastattelemani asiantuntijat ja kokemusasiantuntijat.
Koska psykedeelien potentiaalinen lääkekäyttö on nyt paljon esillä ja mielenkiinto sitä myötä näyttäisi kasvavan, ajattelin, että olisi siis tarpeellista tehdä aiheesta taustoittava podcast-muotoinen perusteos.
“Onko sulla kokemuksia psykedeeleistä?”
Kun tein podcastia, minulta kysyttiin lukuisia kertoja siitä, onko itselläni kokemusta psykedeeleistä. Podcastin julkaisun jälkeen mielenkiinto kysymystä kohtaan ei ole väistynyt.
Olen päättänyt olla useimmissa tilanteissa kommentoimatta asiaa. Teen tämän päätöksen solidaarisuudesta niitä ihmisiä kohtaan, jotka eivät tähän kysymykseen halua vastata. Avaan seuraavaksi asiaa kahdesta näkökulmasta.
Ensinnäkin, psykedeelien käyttöön liittyy yhä kaikesta pöhinästä huolimatta stigma. Vaikka henkilö olisi kokeillut kerran “taikatryffeleitä” laillisesti Amsterdamissa, kokemuksesta kertomiseen liittyy silti leimaantumisen riski. Laillisellakin käytöllä saattaa olla vakavia seurauksia esimerkiksi työ- tai perhe-elämässä.
Mielestäni on moraalisesti väärin asettaa henkilö tilanteeseen, jossa hän joutuu mahdollisesti valehtelemaan. Lisäksi: mielestäni useimmissa tilanteissa ei ole oikein kysellä ihmisiltä siitä, ovatko he joskus ehkä rikkoneet lakia.
Kaikkien tulee voida kokea itsensä tervetulleeksi keskustelemaan psykedeeleistä – riippumatta siitä, onko aineista omakohtaista kokemusta tai ei.
Sitten se toinen näkökulma. Lukemattomia kertoja edellä mainitun kysymyksen ovat esittäneet psykedeeleistä innostuneet henkilöt. Tämä on oma tulkintani, mutta koen, että joskus näissä tilanteissa vastaus määrittää kysyjän silmissä vastaajan kykyä “oikeasti ymmärtää” aihepiiriä. Olen joskus kokenut, että kysymyksellä tehdään lähes kulttimaista jakoa “meihin” ja “niihin”.
Keskustelu kuuluu kaikille
Mielestäni yhteiskunnallisen keskustelun ideaali on, että jokaisen keskusteluun osallistuvan henkilön näkemys, kokemustausta tai ymmärrys otetaan huomioon. Eräs alan tutkimuksissa jo varhain tunnistettu ongelma on, että psykedeelien aiheuttamia kokemuksia voi olla vaikea tai jopa mahdoton sanallistaa.
Ajattelen silti niin, että kaikkien tulee voida kokea itsensä tervetulleeksi keskustelemaan psykedeeleistä – riippumatta siitä, onko aineista omakohtaista kokemusta tai ei.
Artikkelia voi kommentoida 20.4.2023 klo 23 asti. Osallistun itse keskusteluun klo 15-18.