Heti alkuun haluan korostaa, että puhun tässä jutussa itse valitusta seksityöstä – työstä jota tekijä itse haluaa tehdä.
Keskustelu seksityöstä on viime vuosina noussut pintaan seksipositiivisuus-ilmiön vanavedessä.
Kuten moni muukin, olen nuoresta asti ajatellut, että seksityö on iljettävää ja moraalitonta. ”Huorissa” käyvät vain pervot miehet ja seksiä myyvät ainoastaan epätoivoiset naiset, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa.
Tällaisiin ajatuksiin ovat saattaneet johtaa esimerkiksi nuoruuteni vajavainen seksuaalikasvatus, yleinen misogyyninen keskustelukulttuuri ja tiedon puute.
Enää en ajattele niin. Ja siitä kiitän sosiaalista mediaa.
Kun Instagram ja muut somealustat alkoivat vauhdilla kokoamaan ihmisiä yhteen 2010-luvulla, tulivat mukana erilaisten ihmisten äänet, kehot ja tarinat.
Nämä vuodet muokkasivat myös ajattelua omasta seksuaalisuudestani. Ymmärsin tiedon ja vertaistuen kautta, että nautinto kuuluu jokaiselle ihmiselle sukupuoleen katsomatta, eikä ole yhtä oikeaa tapaa toteuttaa sitä.
Useamman vuoden kestäneen niin sanotun seksivallankumouksen myötä keskustelu myös seksityöstä alkoi omissa korvissani muuttua. Etenkin kun kuvioihin tuli verkkopalvelu Onlyfans, jonka käyttö räjähti koronan alettua vuoden 2020 keväällä.
Kun kaivoin tietoa Onlyfansista yli kaksi vuotta sitten julkaistulla videollani, minulle selvisi, että eroottista työtä voi toteuttaa monella tavalla.
Haastattelin tuolloin Onlyfans-sisällöntuottaja Erika Helinia, joka kuvaili vähäpukeista sisältöään taiteeksi ja sanoi haastattelussani, että hän on paljon muutakin kuin seksikkäät kuvansa.
Miksen mä voi naisena 2020-luvulla olla kaunis, seksikäs, insinööri ja samalla tehdä kauniita vähäpukeisia kuvia?
Erika Helin
Niinpä. Hänellä on pointti. Seksikkäästi esiintyvään naiseen liittyy edelleen voimakas leima. Mutta en voinut olla ajattelematta, että juuri Onlyfansin kaltaiset alustat ja myönteinen keskustelukulttuuri seksityön ympärillä ruokkivat epätasa-arvoa ja naisten esineellistämistä, josta olemme halunneet päästä eroon.
Ajatteluani haastettiin uudelleen syksyllä 2022, kun kuvasimme Sinkut Paljaana -ohjelman kolmatta kautta. Siinä yksi sarjan päähenkilöistä Melissa Stén kertoo avoimesti tekemästään seksityöstä. Sténin asiakaskunnassa on muun muassa liikuntarajoitteisia ja ihmisiä, jotka eivät välttämättä saa kosketusta mistään muualta.
Ylen toimittaja Paula Tiessalo on kirjoittanut runsaasti modernista seksityöstä. Hänen mukaansa kosketukseen liittyy suurta epätasa-arvoa. Pitkään kaivatun kosketuksen saaminen voi parantaa elämää.
Kuitenkin seksityöhön liittyy edelleen myös turvattomuutta ja häpeää, joista Stén kertoo omassa Sinkut paljaana -jaksossaan.
Seksipalveluiden myymistä säännellään lailla. Suomessa ei ole laitonta myydä tai ostaa seksiä, mutta paritus ja seksin ostaminen alaikäiseltä tai parituksen tai ihmiskaupan uhrilta ovat rangaistavia tekoja. Seksikauppaa ei myöskään saa käydä yleisellä paikalla.
Kuten yleisestikin seksiin, myös seksityöhön tarvitaan kaikkien osapuolten suostumus.
Nykyisillä laeilla pyritään siis ehkäisemään paritusta, mutta moni seksityöntekijä kuitenkin kokee, että samalla ne vaikeuttavat työtä kohtuuttomasti: asioiden kanssa jää helposti yksin. Seksityöntekijöiltä puuttuu monia työntekijöille kuuluvia oikeuksia, ja niiden puute voi lisätä esimerkiksi hyväksikäytön mahdollisuutta.
Nuorten suhtautautuminen seksityöhön on aiempia sukupolvia myönteisempää. Huomaan sen omalla kohdallani, mutta ymmärrän, että tällainen moraalisesti vaikea kysymys herättää tunteita. Opitut asenteet ovat juurtuneet meihin ja olen edelleen itsekin huolestunut seksityötä tekevien ihmisten puolesta.
Tiedän, että joskus huoli on myös oikeutettu. Seksityö ei varmasti ole helppoa ja ala on monella tapaa raadollinen. Salailun tarve kuormittaa tekijöitä ja voi lisätä vaaratilanteita.
Siksi on tärkeää kuunnella alan ihmisiä ja jatkaa omien asenteiden tarkastelua.
Emma Karasjoki on Yle Kioskin toimittaja ja Sinkut Paljaana -ohjelman juontaja. Sinkut paljaana -sarjan kolmannen kauden uudet jaksot ovat katsottavissa Yle Areenassa.