Rattayn kaupunki Böömissä vuonna 1403. Maksamalla 40 groschenia saa osallistua turnaukseen ja valita aseekseen ison miekan. Päihittämällä vastustajansa voi voittaa mainetta ja mammonaa.
Mutta se ei ole helppoa. Joka kierroksen jälkeen vastassa on entistä taitavampi miekkamies.
Nuo asennot näyttävät aika autenttisilta ja historiallisista miekkailuoppaista tutuilta.
keskiajan tutkija ja keskiaikaisen miekkailun harrastaja Jaakko Tahkokallio
Peli on Kingdom Come: Deliverance, joka sijoittuu historiallisen Böömin, nykyisen Tšekin tasavallan, alueelle. Se on yksi esimerkki peleistä, joissa on pyritty luomaan uskottava historiallinen maailma.
Totta, tarua ja videopelejä
Keväällä 2023 Yleisradion Pasilassa sijaitseva studio 4, jossa kuvataan neljänä päivänä viikossa A-studiota, muuttui perjantaisin peliluolaksi. Poliitikkojen sijaan studion penkillä istui historiantutkija seuraamassa ja kommentoimassa, kun toimittaja pelasi videopeliä.
Keskiajan tutkija Jaakko Tahkokallio arvioi Kingdom Come: Deliverance -peliä.
Totta, tarua ja videopelejä -sarjan kuvauksissa tartuttiin viime vuosina ilmestyneisiin suosittuihin seikkailuvideopeleihin, joiden maailmat ovat pääosin realistisia. Tutkijoiden kanssa pohdittiin miten hyvin, tai huonosti, pelimaailmat on mallinnettu.
Isoissa videopeleissä myös budjetit ovat isoja. Pelin tekeminen saattaa helposti maksaa toista sataa miljoonaa euroa. Esimerkiksi Assassin's Creed -pelisarja tunnettu siitä, että vaikka toiminta on välillä silkkaa fantasiaa, pelimaailmojen historialliseen uskottavuuteen on panostettu hyvin paljon.
Sarjan videopelit vievät kiehtoviin maailmoihin aina muinaisesta Egyptistä kylmän sodan Itä-Berliiniin. Mutta mitä tekemistä tällä on oikean historian kanssa? Videopelit nähdään yhä usein pelkkänä viihteenä.
Sen sijaan akateeminen historiantutkimus nähdään yleensä vakiintuneena tapana tutkia historiaa. Akateeminen tutkimus ja teksti on oikea tapa esittää ja luoda yhteys menneisyyteen.
Antiikin Ateena Assassin's Creed Odyssey -videopelissä.
Mikä ylipäätään on oikea tapa käsitellä historiaa?
Pelitutkija Adam Chapman kääntää asetelman kutkuttavasti päälaelleen.
Chapman huomauttaa Digital Games as History -kirjassaan, että siinä missä populaarihistoria, myös akateeminen historia on narratiivista eli kerronnallista. Akateeminen teksti on faktojen valintaa ja niiden järjestämistä narratiiveiksi, ja sen myötä tarkoituksen luomista.
Mitä sitten on kaupallinen videopeli, jonka maailman luomisessa on tukeuduttu akateemiseen historiantutkimukseen ja arkeologiaan? Peli, jonka tarinassa myös pelaajan toimintavaihtoehdot heijastavat sitä, mitä tiedämme historiasta?
Eikö videopelimaailma voi olla jossain mielessä oikeaa historiaa siinä missä akateeminen historia?
Voisiko se olla jopa jotain enemmän? Toisin kuin akateemisessa kirjassa tai dokumenttielokuvassa, videopelissä ei lueta tai katsella historiaa, vaan sitä pelataan. Pelaaja on historiallisessa maailmassa toimijana ja tekee historiaa.
Tämä toimijuus luo erityisen yhteyden ja suhteen menneisyyteen. Sen myötä videopeli voi Chapmanin mukaan tavoittaa oikeasta historiasta jotain sellaista mitä akateeminen teksti ei tavoita.
Strategiapelit ovat tyhjiä tauluja, jotka pelaaja täyttää
Videopelien kirjo on valtava, ja historiaan sijoittuvien pelien kohdalla täytyy Chapmanin mukaan ymmärtää niitä tapoja, kieltä, millä pelit kertovat menneisyydestä.
Yksinkertaistaen historiaan sijoittuvat videopelit voidaan jakaa kahteen kategoriaan eli seikkailu- ja strategiapeleihin.
Civilization VI -peli.
Strategiapelit, kuten Civilizations-pelisarja, auttavat ymmärtämään historiallisia prosesseja. Rakennat omaa valtiota, imperiumia tai vastaavaa. Keräät resursseja, kehität ase- ja muuta teknologiaa ja kamppailet muita valtoja vastaan. Kuten historiassa on tehty.
Tässä esimerkiksi kolonialismilla voi olla rooli. Pelin myötä avautuvat kolonialismin syyt ja seuraukset.
Chapmanin mukaan tällaiset pelit tarjoavat tyhjän taulun, jonka pelaaja piirtää ja värittää itse. Lähtökohdat ovat yleensä oikeassa historiassa, mutta pelissä voi syntyä myös vaihtoehtoista historiaa.
Sävyt voivat olla myös hieman ironisia. Pelin tyhjälle taululle voi luoda esimerkiksi väkivallattoman mongoli-sivilisaation.
pelitutkija Adam Chapman
Seikkailupelit ovat puutarhoja, joissa pelaaja seikkailee
Totta, tarua ja videopelejä -sarjassa pelataan seikkailupelejä. Osa niistä on open world eli avoin maailma -pelejä, joissa pelaaja voi toiminnan ohella myös rauhassa tutustua laajaan maailmaan. Tällaisissa peleissä on yleensä paljon tehtäviä ja tarinoita. Niiden narratiivinen rakenne on laaja.
Mukana on myös shooter- eli ammuntapelejä, joissa pääroolissa on toiminta. Niiden maailmat ovat pienempiä ja suljetumpia. Peli etenee eräänlaisessa putkessa. Vaihtoehtoja sille, mitä pelissä voi tehdä, on vähemmän.
Kuvakaappaus Battlefield V -videopelistä.
Chapmanin mukaan tällaiset seikkailupelit ovat eräänlaisia puutarhoja, joissa pelaaja voi liikkua ja niitä voi ihailla, mutta niitä ei voi muuttaa toisenlaisiksi. Pelimaailma on tavallaan valmis, toisin kuin strategiapeleissä, joissa voi syntyä jotain uutta.
Seikkailupelien näkökulma on yleensä yksilön näkökulma, eikä kolonialismin kaltaisia suurempia historiankulkuja hahmota niin helposti kuin strategiapeleissä, joissa voidaan ohjata kokonaista valtiota.
Näkymiä myöhäiskeskiajasta kylmään sotaan
Edellä mainittu Kingdom Come -peli on esimerkki avoin maailma -pelistä, jonka narratiivinen rakenne on laaja ja monipuolinen. Pelin lukuisien tarinoiden myötä avautuu näkymä eurooppalaiseen keskiaikaan.
Tässä oppii ikään kuin vahingossa aika paljonkin itäisen Keski-Euroopan poliittisesta historiasta myöhäiskeskiajalla.
keskiajan tutkija Jaakko Tahkokallio
Yksi sarjan peleistä, kylmään sotaan sijoittuva Call of Duty: Black Ops Cold War, on puolestaan putkessa etenevä ammuskelupeli. Sen tarinassa CIA:n erikoisjoukko on salamyhkäisen neuvostovakoojan jäljillä. Meno on vauhdikasta ja yliampuvaa, kuten James Bond -elokuvissa.
Sotien ja väkivallan historiaan perehtyneen Risto Marjomaan mukaan peli kuitenkin tavoittaa jotain siitä vainoharhaisuudesta, joka oli olemassa kylmän sodan aikana. Omalla tavallaan peli tarjoaa eräänlaisen totuuden kylmästä sodasta.
Pelitutkija Adam Chapman huomauttaa, että kukin peli rakentaa historiaa omalla tavallaan. Videopeleillä on oma kielensä kertoa historiasta.
Totta, tarua ja videopelejä - 8-osainen sarja kokonaisuudessaan Yle Areenassa 16.10. Yle Teema kanavalla viikoittain, alkaen su 22.10. klo 12.