Elmi Tsokkinen pirskottaa vettä kiukaalle ja lausuu tervehdyssanat löylylle. Vuosi on 1965 ja hän näyttää televisio-ohjelmassa, miten lapselle loitsittiin saunassa.
Ainutlaatuinen tv-ohjelma, jossa kuullaan myös karjalan kieltä sekä radiohaastatteluita löytyy tästä jutusta sekä Areenasta.
Mielenkiintoinen on myös Tsokkisen elämäntarina, joka alkaa jo vuodesta 1885.
Perhe-elämää sodan varjossa ja evakkoon kahdesti
Elmi Kokko syntyi 5. heinäkuuta 1885 Suojärvellä Raja-Karjalassa. Suullista perinnettä hän oppi muun muassa äidinäidiltään ja tädiltään. Isoäiti Palaga Happo (o.s. Vornanen) kannusti Elmiä viemään lauluperinnettä eteenpäin.
Muistokirjoituksessa Karjalan heimo -lehdessä kerrotaan, että toisin kuin monet sen aikaiset runonlaulajat Elmi osasi kirjoittaa ja lukea. Hän oli Suojärven ensimmäisen suomenkielisen Varpakylään perustetun koulun oppilaita.
Elmi avioitui Sergei Tsokkisen kanssa 1906 ja muutti tämän luokse Tsokin kylään. He saivat 11 lasta, joista neljä kuoli jo pieninä. Tsokin talo toimi myös majatalona ja Elmi huolehti sen vieraista.
Vuonna 1937 perhe muutti Suistamon pitäjän Koiton kylään. Kaksi vuotta myöhemmin alkoi talvisota ja perhe päätyi evakkoon Laihialle Pohjanmaalle ja lopulta Helsingin Pakilaan.
Kun jatkosota toi menetettyjä alueita takaisin perhe muutti vielä takaisin Koiton kylään. Jatkosodassa kuoli perheen kaksi poikaa.
Moskovan välirauhan myötä tapahtuneet alueluovutukset 1944 ajoivat perheen jälleen muuttamaan, tällä kertaa Vähäänkyröön Pohjanmaalle.
Vuonna 1946 Elmi jäi leskeksi, kun Sergei Tsokkinen kuoli.
Uusi elämä Helsingissä
Miehensä kuoltua Elmi Tsokkinen muutti Savonlinnaan ja sieltä vuonna 1950 Helsinkiin. Tuolloin hän oli 65-vuotias.
Karjalaista kulttuurityötä Helsingissä edistäneet Sanni Jokinen ja Ahri Talvilinna rohkaisivat Tsokkisen mukaan toimintaan. Hän esiintyi erilaisissa juhlissa ja tilaisuuksissa ympäri Suomea ja osallistui muun muassa Kalevalaisten naisten toimintaan.
Alla olevalla videolla nähdään Tsokkinen kehräämässä värttinällä Suomen Muinaistieteellisen toimikunnan (nykyinen Museovirasto) järjestämässä näyttelyssä Kansallismuseossa Helsingissä vuonna 1959.
Karjalan heimo -lehdessä muistettiin vuonna 1960 Elmi Tsokkista tämän täyttäessä 75 vuotta.
– Hän on kautta koko laajan Suomen niemen ja sen ulkopuolellakin tunnettu vanhan karjalaisen runon, itkuvirren, loitsun, lemmennoston, pukukoreuden, tapojen ja työmenetelmien ahkerana ja taitavana esittäjänä.
Karjalaista perimätietoa televisiossa karjalan kielellä
Vuonna 1965 Elmi Tsokkinen esiintyi tv-ohjelmassa Tieoilta ja muistannalta, jossa esiteltiin rajakarjalaista perimätietoa.
Ohjelmassa kuullaan muun muassa syntytarinoita pääsiäiseen liittyen ja näytetään nuken avulla, miten lapselle loitsittiin saunassa kylvettäessä.
Tsokkinen puhuu ohjelmassa pääosin varsinaiskarjalan etelämurretta eli suvikarjalaa. Ohjelmaan on nyt teetetty käännöstekstitykset suomeksi, vienankarjalaksi ja livvinkarjalaksi yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston kanssa.
Alussa nähdään televisiokuulutus, jossa ajalle tyypilliseen tapaan puhutaan karjalaisista perinteistä, kuin ne olisivat muinaisia, vaikka ne ovat elävää kulttuuria tänäkin päivänä. Ohjelma julkaistaan sellaisenaan, kuten se on alunperin televisiossa esitetty.
Itkuvirsien taitaja radiossa
Seurasaaren ulkomuseossa Pertinotsan talolla Tsokkinen toimi emäntänä monena kesänä. Hän kertoi karjalaisista perinteistä myös siellä taltioidussa radiohaastattelussa.
Sekä talo että Elmi olivat Suojärveltä Helsinkiin päätyneitä. Pertinotsan talo oli siirretty Suojärveltä Seurasaaren ulkomuseoon talvisodan kynnyksellä.
Toisessa haastattelussa vuodelta 1966 Elmi Tsokkinen kertoi lapsuudestaan ja suvustaan. Alussa Tsokkinen esittelee itsensä ja kotipaikkansa runomaisessa muodossa aloittaen sanoilla:
– Minähä olen syntynyt sydänsalolla, kasvanut hiekkakankahalla, Väinölän ahoilla asunut, Tapiolan tantereilla, valtamaantien varrella, vierevän virran reunalla, kuohuvan kosken korvalla.
Itkuvirsiä Tsokkinen oli oppinut muun muassa isoäidiltään. Itkuviret ovat valitusrunoja, joita äänellä itkijät lausuvat esimerkiksi häissä ja hautajaisissa. Radio-ohjelmassa vuodelta 1966 Elmi Tsokkinen kertoi itkuvirsistä ja näytti, miten äiti itki tyttären miehelään, eli naimisiin menoa.
Raja-Karjalan ”suurlähettilään” työ jatkuu
Kun Elmi Tsokkinen täytti 90 vuotta Kalevalaisten Naisten Liitto, jonka kunniajäsen Elmi Tsokkinen oli, lyötti tämän kunniaksi muistomitalin. Mitalin kääntöpuolella lukee teksti: ”Pää emon ylennetähän. Ylemmäksi muien päätä”.
Vuonna 2017 liitto lahjoitti mitalit Karjalan Liitolle, joka on vuosittain jakanut niitä karjalaisen kulttuurin ylläpitäjille vuodesta 2018 lähtien.
Elmi Tsokkinen kuoli 12. huhtikuuta 1979 Helsingissä 93-vuotiaana. Karjalan heimo -lehdessä julkaistiin pitkä muistokirjoitus, joka päättyy lauseisiin:
– Hyvä ihminen on poissa. Raja-Karjala on menettänyt parhaan suurlähettiläänsä. Kebiet muldaset hyvän ristittysen hauval.
Lähteet:
Karjalan Heimo 1960 : 7-8 ja 1979 : 5-6
Pirta 3/1976
Artikkelin taustatietoja varten on haastateltu Eila Stepanovaa Karjalan Sivistysseurasta ja Mervi Piipposta Karjalan Liitosta.
Tieoilta ja muistannalta -ohjelman tekstitykset ovat kääntäneet suomeksi Niko Tynnyrinen, vienankarjalaksi Olga Karlova ja livvinkarjalaksi Niko Tynnyrinen ja Natalia Giloeva.