Väestörekisterikeskuksen ylijohtaja Hannu Luntiala on kirjoittanut joukon kuvitteellisia muistokirjoituksia, joista muodostuu vähitellen lukijalle arvoituksia.
Kirjassa kertojana on Väestörekisterikeskuksen johtaja, jolle täti testamenttaa yli 10 000 muistokirjoitusta. Itse teokseen näistä pääsee 60, joista lukijalle alkaa vähitellen muodostua arvoituksellinen palapeli.
Miten eri ihmisten kohtalot nivoutuvat toisiinsa, ja löytyykö heidän elämistään yhteys.
Luntiala pyrkii kirjoittamaan muistokirjoitusten kautta myös Suomen lähihistoriasta vuodesta 1970 vuoden 2008 tammikuuhun saakka.
Nekrologeissaan Hannu Luntiala ei ole haudanvakava, hän irvailee muun muassa suomalaiselle nykyarkkitehtuurille – näille räystäättömille, märkäseinäisille ja homehtuville rakennuksille, jotka suorastaan huutavat harjakattoja suojakseen.
In memoriam on Hannu Luntialan kolmas teos, jossa hän jatkaa velmuilevan kokeilevaa tyyliään. Muistokirjoituksissa Luntiala irrottelee parodiaan saakka ja kysyy miksi nekrologeissa pitää aina hymistellä sen sijaan että tuotaisiin eri puolia vainajasta.
Väestörekisterikeskuksen ylijohtajana Hannu Luntiala tietää mistä kirjoittaa, kun suuret ikäluokat lähestyvät kuolemaa. Kuolema ja siitä puhuminen ovat yleistymässä, ja Luntiala tällä teoksellaan arkipäiväistää tätä meille kaikille väistämätöntä tapahtumaa.
Teksti: Nadja Nowak ja Seppo Puttonen
Katso myös
- Tammi, kirjailijat: Hannu Luntiala (tammi.fi)