Pete Q - nuorallatanssijan kuolema

Suomen Kansan Teatterin Pete Q oli 1970-luvun lopun nuorelle teatteripolvelle samanlainen merkkipaalu kuin Lapualaisooppera 60-lukulaisille.

Esmeralda laulaa, ote näytelmästä Nuorallatanssijan kuolema eli kuinka Pete Q sai siivet.

Näytelmä tapahtuu ”ajassa jota emme enää tunne”, meren rannalla sijaitsevassa kylässä, jota nimetön Eversti hallitsee diktaattorina.

Everstin kuuluisuuteen nostama rocklaulaja Pete Q on kuollut sähköiskuun ja hänet on korotettu pyhimykseksi. Diktaattorin uusi suojatti Primo da Capo esittää Peteä vuosittaisessa mysteerionäytelmässä, jonka yhteydessä järjestetään suuret markkinat huveineen.

Pete Q on kuitenkin herännyt henkiin ja palaa kylään omalaatuisten ystäviensä, kostaja Secondon ja huumehuuruisen Egon Vernissan kanssa.

Mutta kansan kauan odottamalla sankarilla ei olekaan tarjottavanaan sanomaa: hänestä on tullut mykkä. Eversti leimaa hänet petturiksi, ja samaa mieltä on kansantuomioistuin.

Peten paluu on kuitenkin järkyttänyt Everstin järjestelmää, ja hänet itsensäkin ammutaan. Tulevaisuus jää näytelmän lopussa arvoitukseksi.

Pete Q:ssa uusi teatterisukupolvi otti etäisyyttä 1970-luvun alun brechtiläiseen teatteriin ja marxilaisiin sosialistisen realismin ihanteisiin. Sen maalitauluna oli totalitarismi ilmansuunnista riippumatta.

Myös kerronnan tapa poikkesi monessa suhteessa varhaisen 70-luvun ihanteista. Näytelmä käytti surutta aineksinaan unia, kuvitelmia ja houreita, ja tyylikeinoja lainattiin sirkuksesta ja markkinatoreilta.

Pete Q:n esiintyjäkaarti oli täynnä nuoria lupauksia, jotka 80-luvulla nousivat teatterin, elokuvan ja tv-viihteen tähdiksi: Kari Väänänen, Kari Heiskanen, Markku Toikka, Vesa Vierikko, Pirkka-Pekka Petelius jne. Käsikirjoittajiin kuuluneesta Arto Melleristä tuli sukupolvensa keskeinen lyyrikko.

Eversti kertoo Pete Q:n tarinan
Mysteerionäytelmä Pete Q:sta
Peten paluu
Kansantribunaalin edessä
Everstin kuolema