Sota-aikana rintamalinjan kummallakin puolen laulettiin ja kuunneltiin samoja mollisävelmiä. Suomi taisteli Neuvostoliittoa vastaan venäläisvalssien tahdissa. Elävä arkisto tarjoaa lisämateriaalia Yhteinen sävel -dokumenttisarjaan.
Toisen maailmansodan aikana kaivattiin lauluja, jotka kertoivat kaipuusta kotiin ja rakkaiden luo.
Propagandalaulut, kuten Silmien välliin ryssää, eivät koskaan saavuttaneet laajaa suosiota rintamamiesten keskuudessa. Kaihoisat slaavilaismelodiat sen sijaan olivat käypää valuuttaa.
Silmien välliin, es. Korsukuoro
Vartiossa, es. Ture Ara
Viihdytyskiertueita järjestellyt George de Godzinsky joutuikin säveltämään oman Äänisen aallot -valssinsa, kun kenraaliluutnantti Airovalitti miehistön suosimista "tsaarin soittokuntavalsseista".
Äänisen aallot, es. Georg Malmstén
Raskaan sodan päättyminen oli helpotus, mutta sodan seurauksista kärsittiin vielä pitkään. 1940-lukua ja 50-luvun alkua leimasivat pula, säännöstely, siirtoväen asuttaminen ja sotakorvaukset.
Monia myös huolestutti, mitä Neuvostoliiton taholta olisi tulevaisuudessa odotettavissa. Suuri naapuri opittiin kuitenkin näkemään realiteettina, jonka kanssa oli opeteltava elämään.
Punaiset lehdet, es. A. Aimo
Alla venäläisen kuun, es. Metro-tytöt
Siks’ oon mä suruinen, es. Olavi Virta
Veteraanien myöhemmissä tapaamisissa huomattiin, että musiikin kautta oli syntynyt yhteys poliittisten rajojen yli. Juhlissa ei ollut ongelmia löytää yhteisiä sävelmiä: toiset lauloivat venäjäksi, toiset suomeksi ja tunnelma oli sanoin kuvaamaton.
Teksti: Kinocompany & Elävä arkisto/Jukka Lindfors
Tämän artikkelin leikkeet ovat oheismateriaalia YLE Teeman syksyllä 2009 esittämään Yhteinen sävel -dokumenttisarjaan, joka kertoi Suomen ja Neuvostoliiton rinnakkaiselon kepeydestä ja kipeydestä kevyen musiikin keinoin.
