Turistit vyöryivät 1960-luvulla Neuvostoliittoon venäläisten sävelmien tahdissa. Ne säestivät niin pönäköitä ystävyystilaisuuksia kuin kosteampia illanistujaisia. Elävä arkisto tarjoaa lisämateriaalia Yhteinen sävel -dokumenttisarjaan.
Neuvostoliiton seremonialliseen kuvaan kuuluivat marssimusiikki, punaliput ja paatos. Kaduilla matkailijat tutustuivat epäviralliseen todellisuuteen: tavarapulaan ja elintarvikejonoihin.
Elintasoerot houkuttivat suomalaisia öykkäröimään. Vodkaa sai helposti ja halvalla, ja jähmeät suomalaiset ottivat siitä kaiken ilon irti päästessään kerrankin rentoutumaan.
Virallinen Suomi hoiti itäsuhteita kieli keskellä suuta. Tiedotusvälineetkään eivät itänaapurin kielteisillä puolilla juuri herkutelleet. Ei haluttu ongelmia sen enempää Neuvostoliiton kuin idänsuhteista vastaavan presidentti Kekkosen kanssa.
Tämän artikkelin leikkeet ovat oheismateriaalia YLE Teeman syksyllä 2009 esittämään Yhteinen sävel -dokumenttisarjaan, joka kertoi Suomen ja Neuvostoliiton rinnakkaiselon kepeydestä ja kipeydestä kevyen musiikin keinoin.
Teksti: Kinocompany & Elävä arkisto/Jukka Lindfors