"Suuri helpotus emännän työhön" – Maiju Gebhard esittelee astiankuivauskaappia

Astiankuivauskaappi on nerokas keksintö, jota Työtehoseuran kotitalousosaston päällikkö Maiju Gebhard kehitti eteenpäin 1940-luvulla.

Kotitalousopettajaksi valmistunut Maiju Gebhard (1896–1986) johti Työtehoseuran kotitalouden tutkimus-, kokeilu- ja valistustoimintaa vuosina 1943–1964.

Erilaisia astiankuivauskaappeja oli jo 1920- ja 1930-luvuilla suunniteltu Yhdysvalloissa ja Saksassa. Yhdysvalloissa haettiin vuonna 1932 patentti pesualtaan yläpuolelle sijoitetulle ovilla varustetulle astiankuivauskaapille. Astiat pysyivät siellä pystyasennossa puisen tukirakennelman ansiosta ja vesi valui alla olevaan altaaseen.

Gebhardin ideoiman kuivauskaapin lähtökohtana oli kuitenkin ruotsalainen, pöydällä pidettävä astiankuivausteline. Ruotsalaisemännät kuivasivat astiat telineestä pyyheliinalla ja nostelivat ne sen jälkeen kaappiin.

Työtehoseurassa vuosina 1944–45 kehitellyn kuivauskaapin ansiosta säästettiin Gebhardin mukaan 50 prosenttia ihmistyöstä.

"Ennen aikaan astiat pestiin astiat ja kuivattiin käsin. Nyt astiat pestään, pannaan kaappiin valumaan, suljetaan ovet ja sillä siisti. Kun astioita tarvitaan, ovet avataan, ja astiat ovat kaapissa kuivina ja valmiina käyttöön."

Enso-Gutzeit Oy alkoi vuonna 1948 valmistaa kuivauskaappeja teollisesti. Vuodesta 1954 alkaen ne varustettiin muovipeitteisillä teräslankatelineillä.

Eduistaan huolimatta astiankuivauskaapit yleistyivät vain suomalaisissa keittiöissä. Suomen lisäksi niitä käytetään lähinnä vain Ruotsissa.

Tarkennus 28.10.2024: Artikkelissa kerrottiin vuonna 2009, että astiankuivauskaappi olisi suomalaisen Maiju Gebhardin keksintö. Artikkelia on sittemmin tarkennettu ja sen otsikko on vaihdettu. Korjauksista huolimatta vanha sisältö saattaa tulla sosiaalisen median jaoissa vastaan.