Tuleva marsalkka Mannerheim oli lapsena villi ja yltiöpäinen, Louhisaaren kartanossa lapsuutensa viettänyt Aleksandra Kylander paljasti radiohaastattelussa vuonna 1956.
Syynä Aleksandra Kylanderin (1879–1960) poikkeukselliseen lapsuudenkotiin oli hänen isänsä ammatti. Tämä palveli 1880–90-luvuilla työnjohtajana Louhisaaren kartanossa ja siten tiluksista tuli myös hänen tyttärensä lapsuudenmaisema.
Kartanon omisti tuolloin C.G.E. Mannerheimin (1867–1951) isoäiti ja siellä asuivat hänen sisaruksensa sekä heidän Italiasta saapunut serkkunsa, vapaaherratar Gotta.
Palveluskuntaa oli jonkin verran, mutta ei ylenpalttisesti. Esimerkiksi keittäjiä oli vain yksi.
Aleksandran muistikuvat Mannerheimistä ovat 1880-luvulta ajalta, jolloin tämä kävi jo kadettikoulua. Mannerheim ei viihtynyt Haminassa lainkaan ja lopulta hänet erotettiin kadettikoulusta 18-vuotiaana vuonna 1886.
Toimittaja Niilo Ihamäki haastatteli Kylanderia vuonna 1956.
"Lapsena häntä aina pelättiin, se kai tiesi sitä, että hänestä tuli sellainen suurmies", Kylander miettii haastattelussa.
Tarinoiden mukaan tuleva marsalkka oli lapsena ollut hyvinkin tahtovainen ja yltiöpäinen. Ja veti hän kerran Aleksandraakin leteistä.
Vain yksi asia himmensi Aleksandran muutoin valoisia lapsuusmuistoja Louhisaaresta: kummitukset. "Ikinä en mittää nähnyt, mut kovasti pelkäsin", hän tunnustaa 70 vuotta myöhemmin.