Kun kaukaisessa Sodankylässä vuonna 1986 aloitettiin elokuvafestivaali, harva taisi uskoa sen houkuttelevan vuosittain tuhansia elokuvafriikkejä keskiyön auringon alle.
Maailmankuulut elokuvaohjaajat tulivat paikalle ja kehuivat yleisöä parhaaksi, minkä ovat missään kohdanneet.
Vuonna 1987 Sodankylän festivaali järjestettiin toista kertaa. Juhliin myytiin 15 000 lippua. Taiteellinen johtaja Peter von Bagh saattoi toivottaa tervetulleiksi sellaiset elokuvataiteen maailmannimet kuin Michael Powell (Punaiset kengät) ja Jacques Demy (Cherbourgin sateenvarjot).
Elokuvat pyörivät viisi vuorokautta yötä päivää. Parituntisissa aamusessioissa yleisöllä oli tilaisuus kuunnella vieraita ja kommunikoida heidän kanssaan.
Kuulujen elokuvien ja niiden tekijöiden näkeminen oli yleisölle ainutlaatuinen elämys. Ohjaajia taas kiinnosti kokea, millaisen vastaanoton heidän elokuvansa saavat Sodankylän kaltaisessa paikassa, maailman äärillä. Demy kertoi liikuttuneensa nähdessään ihmisten poistuvan itkien Cherbourgin sateenvarjojen esityksestä.
Michell Powellin Punaiset kengät -balettielokuvan synty ja tekovaiheet käsiteltiin juurta jaksain. Yleisö kuunteli herpaantumatta Powellin vakavaa ja samalla huumorintajuista kertomusta. Hän kuvasi maailmansodan jälkeistä murrosta: elokuvakin oli nähtävä ja tehtävä uudella tavalla.
Dokumentin tekijä Eeli Aalto kysyi dokumenttinsa lopussa von Baghilta, tulevatko Sodankylän filmijuhlat tulevaisuudessa jatkumaan. "Ei näitä voi pysäyttää", juhlien taiteellinen johtaja totesi.