Helsinkiläinen Lars-Erik Liemola löi itsensä läpi samaan aikaan kun rock´n´roll alkoi kiihdyttää Suomen nuorisoa. Liemolasta ei tullut rokkaria, mutta hänestä sai alkunsa kotimainen poptähteys.
Helsingin Työväentalolla vuonna 1957 pidetyissä iskelmämestaruuskilpailuissa Lasse Liemola (s. 1937) oli vielä tuntematon suuruus. Tapahtumassa kuvatussa uutisfilmissäkin hänen nimensä on vääntynyt "Leipolaksi".
Voiton jälkeen Liemola pääsi tekemään ensilevynsä Sininen kuu / Kadun aurinkoisella puolella. Vauhdikkaampaan nuorisoiskelmään hän siirtyi samana vuonna levytetyllä Diivaillen-kappaleella.
Tämä "stadilainen" nuorisokuvaus oli kotimainen versio brittiläisen Lonnie Doneganin skifflehitistä. Skiffle oli Englannissa kovaan huutoon noussut tyylisuunta, joka perustui amerikkalaiseen kansanmusiikkiin. Ossi Aallon säestysyhtyeen nimi muutettiinkin "Ossi Aallon skiffle-yhtyeeksi", ja rumpali harjasi sessiossa pesulautaa sudilla.
Läpimurtoa ja samalla menestyksen lakipistettä merkitsi vuonna 1959 julkaistu Anna pois. Samana vuonna Liemola jo tähditti Pirkko Mannolan kanssa musiikkielokuvaa Iskelmäketju, jossa hän esitti kappaleet Banana (48.34), Anna pois (12.18) ja Tuhat laulua lemmestä (28.15).
Skifflen sijasta Liemolan levytykset keskittyivät kuitenkin käännösversioihin Paul Ankan ja Cliff Richardin hiteistä.
Liemolalla oli aktiivinen ihailijakerho, ja hän selviytyi vuonna 1959 neljänneksi Viikkosanomien Suosituin suomalainen -äänestyksessä.
Hän esiintyi paljon sekä radion että television viihdeohjelmissa. Vuonna 1961 Helsingin kuuluisasta Haka-kerhosta radioitiin lähetys, jossa Liemola esitteli laulaen uutta, lyhytikäistä muotitanssia nimeltä Sucu sucu. Sitä ennen ohjeita antaa tanssinopettaja Paula Packalen.
Katso myös
- Wikipedia: Lasse Liemola (fi.wikipedia.org)