Tietolaatikko
Ohjelman ensilähetykset: YLE Puhe, su 28.11.2010 klo 19.03, ke 1.12.2010 klo 15.25, to 2.12.2010 klo 10.03.
Presidentti Urho Kekkonen piti Leningradin-puheensa 24.1.1959 Smolnassa Leninin työhuoneessa, Suomen itsenäisyyden tunnustamisen muistolaatan paljastamistilaisuudessa. Muistolaatta paljastettiin huoneessa, jossa Lenin ojensi suomalaisille itsenäisyystunnustuksen 31.12.1917. Yleisradion arkistossa oleva Kekkosen puheen tallenne ei ole autenttinen puhe, vaan jälkiäänitys, jonka toimittaja Unto Miettinen kävi aikoinaan nauhoittamassa yhdessä Urho Kekkosen kanssa presidentinlinnassa. Äänityspäivämäärä ei ole tiedossa. Radioarkiston kortissa on tieto, jonka mukaan alkuperäinen puhe olisi aikoinaan poistettu vahingossa.
Puheen sisältö: Hyvät Leningradin kaupungin edustajat. Lokakuun suuri vallakumous näyttelee myös Suomen kansan historiassa erittäin merkityksellistä osaa. Tämä osa oli suorastaan ratkaiseva, sillä lokakuun vallankumous loi edellytykset Suomen itsenäistymiselle. Sen vuoksi me suomalaiset tunnemme vilpitöntä kiitollisuutta lokakuun vallankumousta ja sen johdossa ollutta suurta miestä kohtaan. Hän oli Vladimir Iljits Lenin. Tällä historian aikakirjoissa esiintyvällä valtavalla hahmolla oli läheiset suhteet Suomen kansaan. Suomalaiset ovat usein saaneet mielihyväkseen kuulla neuvostoihmisten käsityksiä siitä, mikä tärkeä merkitys Leninin toiminnalle oli se turva ja suoja, joka hänelle vaaran hetkinä pystyttiin Suomessa antamaan tsaarinvallan aikana ja myös vallankumousen eri vaiheissa. Miksi Suomen kansa ei olisi antanut turvaa Leninille? Mehän taistelimme silloin yhteistä taistelua tsaarinvaltaa vastaan. Lenin oli jo vuosikymmen ennen vuoden 1917 ratkaisevia tapahtumia selvin sanoin julistanut, että Suomen kansan oikeudet oli turvattava niiltä vaaroilta, jotka uhkasivat sen elämää tsaarin järjestelmän taholta. Vallankumouksen johtajana hän myöskin antoi arvon sille tuelle, jonka Suomen kansa taistelussaan oikeuksiensa puolesta oli antanut vallankumoukselliselle toiminnalle. Tämä kaikki antoi aiheen Leninille kirjoittaa vuoden 1909 syksyllä mm. seuraavaa: Venäjän vallankumous, jota suomalaiset tukivat, pakotti tsaarin avaamaan sormiansa, joilla hän oli muutamien vuosien aikana puristanut Suomen kansan kurkkua. Hänellä oli tällöin mielessään Venäjän ensimmäinen vallankumous. (2:25) Leninin johtama lokakuun vallankumous julisti kannattavansa periaatetta kansojen itsemääräämisoikeudesta. Tähän periaatteeseen nojautuen nuori neuvostovalta myöskin määritteli kantansa Suomen itsenäisyyspyrkimyksiin v.1917. Suomen kansan eduskunta julisti Suomen itsenäiseksi 6.12.1917. Kun Suomen edustajat saapuivat joulukuun lopulla 1917 pyytämään neuvostohallituksen tunnustusta Suomen itsenäisyydelle, heidät otti vastaan nuoren neuvostovallan johtaja Vladimir Iljits Lenin. Näissä suojissa tapahtui tämä kohtaaminen. Leninin kädestä suomalainen valtuuskunta sai vastaanottaa itsenäisen Suomen tunnustuksen. Eräs suomalaisen valtuuskunnan jäsen on muistelmateoksessaan kertonut kuinka huoneessa, jossa Lenin ojensi Suomen valtuuskunnalle tunnustuskirjan kokoontui suomalaisten ympärille sotilaita ja matruuseja ja ym, kun he kuulivat minkä tapahtuman todistajia he olivat, eräs heistä puristi suomalaisten käsiä ja lausui ilonsa Leninille toimenpiteen johdosta. Siinä tuli esille kansan ääni. (4:05) Suomen kansan mielissä säilyy ikuisiksi ajoiksi Leninin kädenojennus pientä kansaa kohtaan. Suomen kansan mielestä ei koskaan häivy tämä suuri tapahtuma. Todistukseksi tästä minulla on rakas tehtävä luovuttaa meidän vaatimaton muistotaulumme pysyväksi merkiksi Suomen kansan kiitollisuudesta tämän historiallisen teon johdosta. Toivon, että ne miljoonat ihmiset, jotka Leninin muistoa kunnioittaen käyvät tässä hänen työhuoneessan, joutuvat tämän muistotaulun avulla kiinnittämään huomionsa siihen läheiseen yhteistyöhön, joka vallitsi Leninin ja suomalaisten välillä ennen lokakuun suurta vallankumousta ja siihen jaloon tekoon, jolla Lenin johtamansa neuvostohallituksen nimiin tunnusti Suomen itsenäisyyden.
