Nilkkatuet ja kääreet tarvittiin avuksi, kun Suomeen tanssittiin twistin maailmanennätys keväällä 1963. Voittajapari keinutti lanteitaan yhtä soittoa lähes kolme vuorokautta.
Maailmanennätystä tavoiteltiin yhtä aikaa Helsingin Expo-hallissa ja Herttoniemessä Hirvenpään majalla. Yrityksestä säilynyt uutisfilmi on kuvattu ensinmainitussa tanssipaikassa, jossa kestävin pari (Anneli Koivisto ja Mauri Ikonen) ylsi 50 tunnin ja seitsemän minuutin suoritukseen.
Mestaruuden nappasivat nimiinsä Herttoniemessä tanssineet Tuula-Maija Rämö ja Seppo Haltsonen 60 tunnin yhtämittaisella twistaamisella.
Vaikka selostustekstistä saattaa saada toisen käsityksen, voittajapari ei esiinny filmillä. Sen sijaan kamera kuvaa ahkerasti Expo-hallissa kolmanneksi sijoittuneita Kari Koskelaa ja Seija Salamaa.
Kaikkiaan maailmanennätyksen rikkomista oli yrittämässä kymmenen tanssiparia. Osa heistä jouduttiin viemään sairaalahoitoon.
Ennätysjahti alkoi jo kuukausia aiemmin
Suomea oli väännetty ensimmäisen kerran maailmanmaineeseen jo vuoden 1962 lopussa. Herttoniemen joulukuisessa twistmaratonissa rikottiin ranskalaisten nimissä ollut 21 tunnin kestävyysennätys puolella tunnilla. Uudesta ME:stä vastasivat parit Haltsonen–Rämö ja Koskela–Salama.
Joulukuisen tanssimaratonin jälkimmäinen uutisvälähdys tarjoaa hauskan yksityiskohdan: Amerikassa twististä oli innostunut jopa aikuinen yläluokka, ja vähän samaan tapaan Herttoniemessäkin nähtiin arvokkaiden pukuherrojen liikehtivän varovaisen rytmikkäästi (ilmeisesti tuomaristoon kuuluvan Aira Samulinin rohkaisemina).
Twistin tanssiminen yritettiinkin aikoinaan kieltää lääketieteellisen perustein. Ketkuttelun katsottiin aiheuttavan tanssijoille selkävammoja, nilkkavaivoja ja lihasten revähdyksiä.
Toinen syy twistin kieltämiselle oli sen eroottisuus. Kiellot eivät kuitenkaan tehonneet ja twististä tuli 1960-luvun alussa maailmanlaajuinen villitys.