Kun vuonna 2001 Veikkauksessa tuli ilmi naisiin kohdistuvaa häirintää, julkisuudessa syntyi vuolas keskustelu työpaikoilla tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä. Ahdistelu työpaikoilla oli luultua yleisempää.
Kun Veikkauksen toimitusjohtaja Matti Ahdetta koskevat ahdistelusyytökset tulivat julkisuuteen, Veikkauksen hallitus päätti tutkituttaa syytökset.. Se pyysi tähän selvitystyöhön oikeustieteen tohtorin Pirkko K. Koskisen. Hän päätyi selvityksessään siihen, että oli olemassa näyttöä Ahteen syyllisyydestä. Tämän päätelmän pohjalta Veikkauksen hallitus erotti toimitusjohtajansa.
Mutta tapaus oli kuitenkin vain jäävuoren huippu. Julkisuuteen tuli myös muitakin vallan linnakkeissa koettuja ahdistelutapauksia, joista kenties kuohuttavin oli eduskunnassa esiintulleet häirintätapaukset.
Tutkijat kuitenkin muistuttavat, että seksuaalinen ahdistelu on monilla työpaikoilla arkipäivää, ja johon työnantajan pitää puuttua jo tasa-arvolain perusteella.
Työsuojelun näkökulmasta työpaikoilla tapahtuva seksuaalinen häirintä on aina väkivaltaa, vaikka se ei olisikaan edennyt fyysiseksi. Se on myös yksi työpaikkakiusaamisen muoto.
Paljastuneiden tapausten tiimoilta keskiöön nousi seksuaalisen häirinnän määritelmä. Mitä työpaikoilla enää jatkossa uskalsi tehdä? Oliko halaaminenkin jo kiellettyä?
Asiantuntijat ovat todenneetkin, että seksuaalisen häirinnän itseasiassa määrittelee häirinnän kohde. Se, minkä toinen sietää, voi toiselle olla vastenmielistä ja ahdistavaa.