Hurrikaanin lähestyessä koko kaupunki määrättiin evakuoitavaksi. Autottomat ja osattomat jäivät kuitenkin luonnonvoimien armoille ja myöhemmin heidän asuinalueensa jyrän alle.
Jälkeenpäin kysyttiin, jättikö Yhdysvallat köyhät oman onnensa nojaan?
Elokuun viimeisinä päivinä 2005 Yhdysvaltain etelärannikolle iskenyt hirmumyrsky Katrina oli suurin koskaan New Orleansia uhannut hurrikaani.
Koko kaupunki määrättiin evakuoitavaksi ja ne, joilla ei ollut mahdollisuutta paeta kaupungista ohjeistettiin siirtymään jalkapallostadionille viiden päivän eväiden kanssa.
Katrina mursi tulvapadot ja vesi valtasi liki koko kaupungin. Kaikkein pahinta tuho oli 9. kaupunginosassa mustan väestön ydinkortteleissa.
Surusoitto soi syvässä etelässä ja loukkuun jäänyt väki ryösteli ahdingossa kauppoja. Amerikkalainen järjestelmä ei toiminutkaan. Yhdysvaltain valtion toiminta sai osakseen arviostelua mm. Kanadassa.
– Hallitus tekee aina virheen, kun on kyse köyhistä mustista.
Luonnonkatastrofeihin varautuminen jäi terrorismin torjumisen jalkoihin. Paikallinen luonnonkatastrofeja torjumaan koulutettu kansalliskaarti oli lähetetty sotatantereelle Bagdadiin.
Kun toinen kansalliskaarti viimein saapui New Orleansiin, se käyttäytyi oman väkensä keskellä aivan kuin olisi saapunut Irakiin.
Pohdintaan jäi, selviääkö amerikkalainen yhteiskunta kriisistä ja osaako se varautua luonnonmullistuksiin. Myrskyjen kun muistutettiin iskevän useammin ja pahemmin kuin terrorismin.
Lokakuun puolessa välissä jälleenrakennus oli päässyt alkuun, sähköt saatu isoon osaan kaupunkia ja vesijohtovesikin julistettu juomakelpoiseksi. Asukkaat murehtivat, tuleeko tuhojen tilalle koteja vai viihdebisnestä.
Ranskalaisissa kortteleissa jatkui jo vanha meno, ja New Orleansin johto halaji kaupunkiin kasinoita ja viihdettä paikkaamaan romahtaneita verotuloja.
Yksi merkki kaupungin elpymisestä oli lastensairaalan avautuminen. Sairaalassa työskenteli lääkärinä pitkään New Orleansissa asunut suomalainen lääkäri, joka vaimonsa kanssa kiitteli oman kotinsa säilymistä kunnostuskelpoisena.
Kaikki eivät ollet yhtä onnekkaita, ja 9. kaupunginosaa odotti jyrääminen. Paikalle kaavailtiin puistoa ja asukkaat soimasivat, miten valtio haluaa vain arvokkaan maa-alan, mutta ei välitä rakentaa uudelleen köyhien mustien koteja.
– Jälleenrakentamisesta on tullut luokka-, köyhyys ja rotukysymys, toteaa rouva matkaoppaiden kuvien mukaiseksi saatetun Bourbon Streetin iltamenossa.
Hän kertoi tuntevansa suurta syyllisyyttä pelastumisestaan. Haastattelussa hän sanoo New Orleansissa yhä vallitsevan plantaasi-isäntien ajattelutavan. Kääntöpuolella ovat ne köyhien sukupolvet, jotka ovat eläneet vailla valinnan mahdollisuutta.
Varallisuudesta huolimatta palanneita tai kaupunkiin alun perinkin jääneitä neworleansilaisia yhdisti halu jäädä tuhoista kärsineeseen kotikaupunkiinsa. – New Orleansissa on sellainen elämänmeno, jota ei löydy muualta.
Viisi vuotta hurrikaani Katrinan tuhojen jälkeen 2010 oli jälleenrakennus New Orleansissa yhä pahasti kesken.
Kesällä 2012 – seitsemän vuotta hirmumyrskyn jälkeen – Aamu-tv:ssä käytiin katsomassa, miten New Orleansin asukkaat ovat päässeet katastrofin yli. Rakkaus musiikkiin sykki vahvana.