Suomalaisten mieskuorojoen esittämät ruotsinkieliset laulut ovat joko suomalaisten säveltäjien kynästä tai lainaa länsinaapurista. Tähän artikkeliin koottujen laulujen säveltäjät ovat Selim Palmgren ja Nils-Eric Fougstedt ja taalainmaalaisen kansanlaulun on kuorolle sovittanut Otto Fredrik Tullberg. Ruotsinkieliset laulut esittää Akademiska Sångföreningen eli tutummin Akademen.
Selim Palmgren: Sjöfararen vid milan (Akademen / Erik Bergman 1963)
Selim Palmgrenin yksi tunnetuimmista ruotsinkielisistä lauluista on Sjöfararen vid milan (Miilunpolttaja). Kuoroguru Matti Hyökki on todennut: ”Pelkästään tällä laululla Palmgren olisi varmistanut kuolemattomuutensa kuorosäveltäjänä.” Laulu kuuluukin suomalaisten mieskuorojen keskeiseen ohjelmistoon joko Heikki Klemetin suomentamana tai Gustaf Frödingin alkuperäistekstinä. Vuonna 1903 kantaesitetyn laulun Palmgren sävelsi Akademiska Sångföreningen –kuorolle. Laulun merkityksestä kertoo paljon, että se esitettiin säveltäjän hautajaisissa 20. joulukuuta 1951 Helsingin Vanhassa kirkossa. Merkillepantavaa on myös se, että tuolloin esiintyneessä laulajistossa oli mukana jäseniä neljästä tärkeimpiin kuuluvasta mieskuorostamme: Akademiska Sångföreningen- ja Muntra Musikanter –kuoroista sekä Ylioppilaskunnan Laulajista ja Laulu-Miehistä.
Tullberg(sov.): Kristallen den fina (Akademen / Erik Bergman 1967)
Kansanlaulu Kristallen den fina (On kristalli hieno) on tuontitavaraa Ruotsin Taalainmaalta. Mieskuoroaate on muutoinkin saanut paljon virikkeitä läntisestä naapurimaastamme. Tästä laulusta on monia eri sovituksia, mutta suosituin niistä lienee Otto Fredrik Tullbergin käsialaa. Suomessa tätä laulua esitetään R.R. Ryynäsen suomentamana alkusanoilla ”On kristalli hieno kuin aurinko vieno, kuin tähdistä välkkyvä yö.” Runon minä-hahmo kaipaa laulun jatkuessa rakkaan neitonsa luo ja toteaa lopuksi ”oot kallehin mulle ain, oi ruusunen, luonas mun on onnelain.” Vaikka Kristallen den fina -laulua saatetaan esittää pitkin vuotta erilaisissa illanistujaisissa, sitä kuulee yleisimmin tunnelman kohottajana kevätajan tilaisuuksissa.
Nils-Eric Fougstedt: Tre sånger om kärleken (Akademen / Erik Bergman 1963)
Nils-Eric Fougstedtilla oli ehtymätön toimintatarmo ja hän näyttää ehtineen joka paikkaan, missä tarvittiin ammattitaitoista musiikkialan tuntijaa. Radiokuoron ohella hän toimi myös muutamien vuosien ajan Svenska Sångare- ja Akademiska Sångföreningen –kuorojen johtajana sekä kuoronjohdon opettajana. Johtamiensa kuorojen käyttöön Fougstedt myös sävelsi kymmenittäin lauluja. Sekakuorolauluja on kolmisenkymmentä ja mieskuorolauluja kymmenkunta enemmän. Vuoden 1947 tuotantoa on Tre sånger on kärleken (Kolme laulua rakkaudesta), joka on yksi säveltäjän tunnetuimmista mieskuoroteoksista. Kolmen eri runoilijan tekstit edustavat hienostunutta luonto- ja rakkauslyriikkaa.
Nils-Eric Fougstedt: Nattlig Madonna (Akademen / Bengt Carlson 1940-luku)
Laajan kuorotuotannon säveltämisen Nils-Eric Fougstedt aloitti jo 1930-luvun alussa. Varhaisiin kuorokappaleisiin kuuluu jouluaiheinen laulu Nattlig Madonna, joka on kuoroversio viululle ja pianolle sävelletystä teoksesta Berceuse. Tämä laulu oli ainakin Fougstedtin itsensä mielestä hänen parhaitaan. Säveltäjäkollega Selim Palmgren arvosti myös laulua ja kirjoitti kantaesityksen jälkeen: ”Varsin yksinkertaisin, muttei mitenkään tavanomaisin keinoin on säveltäjä luonut koskettavan hartaan tunnelman.”
Teksti: Veikko Ylikojola ja Elina Yli-Ojanperä