Vuonna 1992 Ukrainan ensimmäinen presidentti Leonid Kravtšuk tähdensi Eurooppa-suhteista puhuessaan myös läheisten taloussuhteiden ylläpitämistä Venäjään, selviää A-studion raportista.
Samaan aikaan Venäjän ja Ukrainan välit olivat kuitenkin entisestään viilenneet, kun Krimin pääkaupungissa Simferopolissa vaadittiin keväällä 1992 kansanäänestystä Krimin irrottamiseksi Ukrainasta.
Krim kuului Venäjän neuvostotasavaltaan aina vuoteen 1954 saakka, jolloin se siirrettiin Ukrainan neuvostotasavaltaan. Krimin asukkaista suurin osa on venäläisiä.
Krimin kysymys liittyi läheisesti sotilaspoliittisiin kiistoihin Mustanmeren laivaston omistuksesta ja Ukrainan ydinaseiden kohtalosta.
Heinäkuussa 1993 Venäjän duuma julisti laivaston ja Sevastopolin kaupungin Venäjän omaisuudeksi. Keväällä ja alkukesästä 1994 laivastokiista oli vähällä johtaa Ukrainan ja Venäjän väliseen aseelliseen konfliktiin.
Ukrainassa oli myös runsaasti Neuvostoliiton vanhoja ydinaseita, joiden luovuttaminen Venäjälle politisoitui Krimin kriisin vuoksi.
Kriisistä uhkasi tulla laajempi, kun samanaikaisesti suurvaltapoliittiset etupiirirajat olivat siirtymässä itään päin Naton laajentumisen myötä.
Itsenäisyyspyrkimykset nousivat jälleen vuonna 1994
Alkuvuodesta 1994 Krimin niemimaan presidentinvaalit saivat aikaan poliittisen kriisin Mustallamerellä. Ennakkosuosikkina vaaleihin lähti venäläismielinen Juri Meškov, jonka tavoitteena oli liittää Krim osaksi Venäjää.
Krimin tammikuiset presidentinvaalit olivat vaikeat, sillä kuusi ehdokasta murhattiin ennen kuin kansa pääsi uurnille. Ukraina julisti vaalit laittomiksi.
Neuvostoajan taakseen jättäneessä Ukrainassa eläkekupongit eivät riittäneet edes maksamaan maitoa. Kurjuus ja elämän kalleus saivat ihmiset kaipaamaan vanhaa järjestelmää.
– Me haluamme takaisin ruplavyöhykkeeseen. Kommunistit alas, mutta Neuvostoliitto takaisin, huusi vanha nainen simferopolilaisella torilla toimittaja Jyrki Saarikoskelle.
Tammikuussa 1994 Ukraina uhkasi perua ydinasesopimuksen, mikäli Venäjä yrittäisi hyödyntää presidentiksi valitun Meškovin vaalivoittoa Krimin-politiikassaan.
Meškov viittasi kintaalla Ukrainan hallituksen näkemyksille. Hän vaati Krimin erityisaseman vahvistamiseksi kansanäänestystä, joka toteutettiinkin.
Poliittinen hajaannus Krimillä syveni entisestään, kun Krimin parlamentti toukokuussa 1994 hyväksyi uudelleen vuoden 1992 perustuslain, joka mahdollisti alueen irtautumisen Ukrainasta ja liittymisen Venäjään.
Ukrainalainen nationalismi ja surkea talous ajoivat Meškovia kohti Venäjää
Venäläissyntyinen Juri Meškov kannatti Krimin jälleenyhdistämistä Venäjään mahdollisimman nopeasti ja ilman kompromisseja. Hän oli ajanut asiaansa jopa nälkälakon avulla.
Ylen haastattelussa kesällä 1994 Meškov perusteli jyrkkää linjaansa mm. ukrainalaisella nationalismilla ja maan katastrofaalisella taloustilanteella.
Hän syytti ongelmista Ukrainan johtoa ja uskoi Venäjään liittymisen tuovan myös taloudellisen pelastuksen.
Julistautuessaan itsenäiseksi Ukraina oli ollut Venäjää vauraampi, mutta eroamisen jälkeen talous oli mennyt vauhdilla alamäkeä. Venäjän suorittamat energia- ja öljyhintojen korotukset pahensivat tilannetta.
Maiden välinen kiistely laantui hieman, kun Venäjälle myötämielisempi Leonid Kutšma valittiin Ukrainan presidentiksi.
Kutšma ehdotti, että Sevastopolista muodostetaan venäläinen laivastotukikohta. Sopimus Venäjän tukikohdista saatiinkin aikaan muutamaa vuotta myöhemmin.
Meškovin ura päättyi hänen valtakiistaansa parlamentin kanssa syksyllä 1994. Seuraavan vuoden maaliskuussa 1995 Ukraina julisti Krimin perustuslain mitättömäksi ja lakkautti aluepresidentin viran.
Separatistiliike oli jo hiljentymässä, mutta Venäjän ulkoministeri Andrei Kozyrev uhkasi vielä puolustaa entisten neuvostotasavaltojen venäläisiä tarvittaessa asevoimin.
Tätä retoriikkaa Venäjä on käyttänyt usein muuallakin kuin Krimillä, muun muassa sotiessaan Georgiaa vastaan vuonna 2008.
Lue lisää: Ukrainaa käsittelevät uutiset
Muokattu 29.4.2025: Lisätty medioiden kuavustekstit.