- Meidän perheessämme ei viiniä käytetä. Viinikaappi on aivan muihin tarkoituksiin, sanovat Joonas ja Niina Gustafsson, hangelta löytyneen vaskitsan hoitajat.
Satunnainen koiranulkoiluttaja huomasi liskon hangella
Leutoina talvina matelijat saattavat nousta maan pinnalle kesken talviunien vaikkapa pesäkolon täyttyessä vedellä. Lumihanki kangistaa nopeasti ja aikaiset heräilijät ovat helppoa ruokaa muille metsän eläimille.
Tämän nuoren vaskitsan kohdalla voitaneen puhua kohtalosta. Satunnainen koiranulkoiluttaja huomasi liskon hangella, nappasi sen kotiinsa ja alkoi etsiä apua.
Ratkaisua ei löytynyt hätäkeskukselta tai Korkeasaaresta. Sen sijaan monivaiheisen, mutta melko nopean Facebook- ja keskustelupalstakierroksen jälkeen tieto kodittomasta vaskitsasta tavoitti Joonas ja Niina Gustafssonin Herpille koti -ringin kautta.
Kyseessä on Suomen Herpetologisen yhdistyksen ylläpitämä sivusto, jonka ideana on tarjota apua kodittomille liskoille, käärmeille ja sammakoille. Yleensä lajit ovat eksoottisempaa alkuperää, mutta joskus eteen sattuu myös luonnonvaraisia eläimiä.
Gustafssonit lupasivat huolehtia vaskitsasta.
Emme yleensä puutu luonnon kiertokulkuun. Jos matelija herää kesken unien, se on ruokaa muille.
- Emme yleensä puutu luonnon kiertokulkuun. Jos matelija herää kesken unien, se on ruokaa muille, toteaa matelija-asiantuntija Joonas Gustafsson, jolla on 25 vuoden kokemus matelijoista.
Kuitenkin tämä parin vuoden ikäinen pikkuvaskitsa oli sosiaalisessa mediassa luikerrellut tiensä ihmisten sydämiin ja Gustafssonit päättivät tehdä poikkeuksen.
Seuraa viinikaapissa
Luonnossa vaskitsat talvehtivat mm. tunkioissa tai jopa samoissa koloissa kyykäärmeiden kanssa. Eikä vaskitsa talvehdi yksin täälläkään; viinikaapissa seuraa pitävät kolme leopardikäärmettä ja runsaslukuinen joukko muille lemmikeille tarkoitettuja ruokatoukkia.
Kaappi ei taida enää edes kelvata viinin säilytykseen.
Viinikaappi ei kuitenkaan ole sellaisenaan sovelias paikka eläinten säilyttämiseen. Gustafssonien kaappi on tuunattu matelijoille sopivaksi mm. parantamalla ilmanvaihtoa, jotta happea on riittävästi.
Alkon mukaan punaviinille sovelias säilytyslämpötila on 12-14 astetta, mutta Gustafssonien kaapissa on paljon viileämpää, noin 5-7 astetta. Vaskitsa on sijoitettu viileimmälle paikalle, hattuhyllylle.
- Kaappi ei taida enää edes kelvata viinin säilytykseen, naurahtaa Joonas.
Vaskitsa on rauhoitettu eikä siihen saa koskea ilman asianmukaista lupaa. Joonaksella lupa on ja päätämme kuvauksen ajaksi kurkistaa rasian sisään.
Suomessa aikuinen vaskitsa saattaa kasvaa 40 senttiseksi. Tämä parin vuoden ikäinen yksilö on vain 15 senttiä ja vaivoin lyijykynää paksumpi. Alhaisesta lämpötilasta huolimatta se on liikkeessä.
- Niin tekevät matelijat myös luonnossa, kertoo Joonas. Ne eivät makaa paikallaan vaan liikkuvat kolossaan olosuhteiden mukaan. Energiankulutus pidetään kuitenkin minimissä.
Helposti särkyvä lisko
Vaskitsan panssari on kestävä. Niin kestävä, että sen turvin voi luonnossa talvehtia jopa muurahaispesässä, mutta vaurioitakin syntyy. Ne tallentuvat panssariin.
- Tälläkin yksilöllä on selkeästi nähtävissä, että se on pudottanut häntänsä ja sisiliskon tapaan kasvattanut uuden tilalle. Se on säikähtänyt jotain pahanpäiväisesti.
Vaskitsa (lat. Anguis fragilis) on lisko, jolta puuttuvat kädet ja jalat eikä sillä ei ole myrkkyä turvanaan kuten joillakin käärmeillä. Latinankielisen nimen jälkiosa ”fragilis” kääntyy helposti englannin sanaan ”fragile”, joka tarkoittaa helposti särkyvää.
Pieni vaskitsa pakoilee pöytälampun valossa eikä tunnu nauttivan kuvaustilanteesta laisinkaan. Se pyrkii itsepintaisesti takaisin sammalen suojiin. Kunnioitamme hänen toivettaan ja siirrämme rasian takaisin viileään.
Mitä vaskitsalle tapahtuu seuraavaksi?
- Kun kelit ovat oikeat, vapautamme sen takaisin samaan paikkaan, mistä se löydettiinkin. Ensimmäisille pälville sitä ei uskalla laskea. Lumen pitää olla suurimmilta osin sulanut ja lämpötilan mielellään lähellä kymmentä astetta auringossa. Vaskitsa pääsee jatkamaan luontaista eloaan, Joonas sanoo.
Saammeko tulla dokumentoimaan vaskitsan vapauttamisen?
Minne vaskitsa vapautetaan, sitä hän ei suostu paljastamaan. Entä saammeko tulla dokumentoimaan vaskitsan vapauttamisen – vaitioloa vastaan?
Lupa myönnetään. Julkaisemme videon vaskitsan vapauttamisesta täällä yle.fi/luonto -sivulla myöhemmin keväällä.
Siihen saakka toivotamme viinikaapin vaskitsalle rauhallista talvilepoa!
Teksti ja kuvat: Markku Sipi
Linkit:
Sammakkolampi.fi: Vaskitsa
Minna Pyykön maailma: Mystinen vaskitsa