Liiton puheenjohtaja sekä toimitusjohtaja Heikki Hildén totesi, että näyttely oli näyttävä ja merkittävä saavutus. Paikalle saapunut yleisö ei väitettä kyseenalaistanut. Kauppa- ja teollisuusministeri Olli Hiltunen onnitteli järjestäjää valtiovallan puolesta. Näyttelyn suojelijana toimi Ranskan suurlähettilään puoliso madame Jouve.
Erityisesti paikalle saapuneet unkarilaiset asiantuntijat pitivät useita luentoja kahvilakoneista. Suomalaisyleisö tosin vaikutti olevan puheita kiinnostuneempi tarjoiltavasta sumpista. Näyttelyvieraat saivatkin syöksyä joko eksoottiselle makumatkalle Ranskaan tai sitten nauttia tutummista, kotimaisista nakkiherkuista kahvin kyytipoikana.
Madame Jouve taas ehätti pitämään oman kierroksensa lomassa myös virkistystauon, jolloin rouva tutustui etenkin suomalaiseen tupakkateollisuuteen.
Tuskin missään muualla, kuin Länsi-Saksassa, on nykyisin kahviloiden taso niin korkealla kuin Suomessa
Esittelyfilmissä todetaan ”vanhojen, ikävien ruokaloiden olevan häviämässä Suomen asutuskeskuksista”. Näiden tilalle perustettiin uudenaikaisia kahvibaareja, joita vuonna 1958 oli jo kolmisen tuhatta. Suomeen laskettiin syntyvän tuolloin kaksi uutta kahviota päivittäin.
Nimitys kahvibaari viittasi baaritiskiin ja yleistyi 1950-luvulla tarkoittamaan itsepalvelukahvilaa.
Messuilla esiteltiin myös Länsi-Saksasta tuotettu näköradio, joka kiinnosti etenkin pienimpiä messuvieraita. Aikuisia mokoma kapine taas ei kahvinjuonnin aikana vaikuttanut hetkauttavan.
Samalla tilaisuus oli oivallinen myös esitellä viimeisintä kahvilamuotia — siis emännille suunniteltuja työasuja. Lisäksi tapahtumassa järjestettiin kahvilan kassakoneen käyttökilpailu, jossa osallistujia pyrittiin hämäämään muun muassa alkoholitilauksilla.