Kädet hikoavat, sydän tykyttää ja kurkkua kuivaa. Olen saapunut elämäni ensimmäisiin lavatansseihin. En muista, milloin minua olisi jännittänyt viimeksi yhtä paljon. Mihin olenkaan itseni sotkenut?
Tanssitaidoton
En ole koskaan harratanut tanssia. Skippasin omat Vanhojenpäivän tanssitkin siksi, että minua ei yksinkertaisesti kiinnostanut treenata valssia ja tangoa kuukausitolkulla koulupäivien jälkeen. Vanhojen tanssit sujuivat paljon mukavammin orkesterista käsin. Tanssiin olen taipunut lähinnä ryhmäliikuntatunneilla, joista myönnän nauttivani.
Lavatansseihin lähtö pelotti.
Muistan eräät sukujuhlat, joissa oma vaarini halusi valssata jokaisen lapsenlapsensa kanssa. Minua hävetti, kun oma vuoroni tuli.
Väitän, että minulla on hyvä rytmitaju ja olen suhteellisen nopea oppimaan, mutta silti lavatansseihin lähtö pelotti. Tunne oli minulle uusi, sillä en yleensä jännitä uutta tai tuntematonta. Ihan vain työnkuvani puolesta heittäydyn usein omalle epämukavuusalueelleni. Siksi voimakas reagointini tuntui yllättävältä.
Tanssien alkaessa lohdutin itseäni sillä, että mies vie ja minun on vain seurattava perässä. Ajatus toi hitusen rohkeutta - ehkäpä tästä selvitään elossa.
Etiketti
Kuten muihinkin harrastuksiin myös lavatansseissa on omat etikettisääntönsä. Ensikertalaisena havaitsin ainakin nämä asiat:
1. Pääasiassa miehet hakevat. Naisten haku on erikseen.
2. Tanssista kieltäytyminen on äärimmäisen epäkohteliasta.
3. Saman parin kanssa tanssitaan aina kaksi tanssia peräkkäin.
4. Käsilaukkuja tms. ei kannata viedä lavalle sillä ne ovat vain tiellä. Käsilaukun kantamisen väitetään myös olevan merkki ensikertalaisuudesta ja tanssitaidottomuudesta.
5. Ole kohtelias! Lavatanssi on herrasmiesten ja -naisten laji.