Ilveksen saaminen riistakameraan ei onnistu keneltä tahansa. Entinen metsuri, nykyinen eläkeläinen Hannu Rantala on kulkenut metsässä koko ikänsä. Hän tietää ilvesten pesät ja reviirien rajat. Ja minne kamera kannattaa asentaa.
Hannu tuntee ilveksensä jo monen sukupolven päähän. Ensimmäiset havainnot samalta reviiriltä ovat kymmenen vuoden takaa. Kyseisetä reviiriä asuttaa jo viides sukupolvi, ja silllä on saatu ainakin parikymmentä poikasta.
Poikkivarpaan valtakausi
Reviirin ensimmäisellä tiedetyllä haltijalla oli poikkeuksellinen ponnistus – lumeen jäi aivan omanlaisensa jälki jäniksen tai kauriin perään loikkaamisesta. Vasen takavarvas oli murtunut, niinpä naaras sai nimekseen Poikkivarvas.
Se oli rauhallinen, isokokokoinen vanha naaras ja vammastaan huolimatta tehokas metsästäjä. Se pyydysti jopa peuran vasoja ja hallitsi reviiriä aina vuoteen 2007 asti, jolloin se hävisi ennen joulua. Samalla hävisi myös mukana kulkenut urospoikanen.
Orpo naaraspentu sen sijaan selvisi ja jäi reviirille. Se sai nimekseen Nykerönenä. Se oli hyvin arka, mutta suloinen isokuonoinen naaras. Siitä nimikin.
Orpous ehkä viivästytti lisääntymistä, koska Nykerönenä sai ensimmäiset poikasensa, yhden uroon ja yhden naaraan, vasta viidentenä keväänään, vuonna 2012. Normaalisti ilvesnaaras lisääntyy jo kolmivuotiaana. Uros on sukukypsä jo parivuotiaana.
Naaraspennun ilme oli tunnistettava – siitä kasvoi ilmetty Justiina, aina kiukkuisen näköinen itsetietoinen kissapeto. Sen nimeksi tuli Ärmätti myrtyneen näköises ryvässipulilajikkeen mukaan. Ärmätti on myös muinaisen kreikkalaisen komedian ilkeä ja vaikeasti lähestyttävä nainen.
Ärmätti-ilves on saanut todennäköisesti ensimmäiset jälkeläisensä tänä vuonna. Ne se on synnyttänyt äitinsä reviirille pieneen kulmaan. Ärmätti laajentaa poikasten kanssa liikkumisaluettaan vasta kun ne ovat saavuttaneet turvallisen koon.
Seuraavana vuonna Nykerönenä sai neloset, mutta koko pesueelle kävi surkeasti. Viimeiset kuvat emosta ja pennuista tallentuivat kameralle joulukuun puolessa välissä, jolloin emo merkkasi kuvassa näkyvän kepin. Tämän jälkeen ilveksistä ei näkynyt merkkiäkään, ei edes haaskoja maastossa tai taistelun jälkiä.
Vain muutaman päivän päästä kameran kuvissa näkyi, miten yksinäinen pentu haisteli samaa emonsa merkkaamaa keppiä. Viimeinen pentu pysyi hengissä tammikuuhun asti, jolloin se ammuttiin laillisesti ilveksen metsästyksen yhteydessä.
Lumileopardi valtasi alueen Nykerönenän jälkeen
Samana loppusyksynä reviirille asetetuissa kameroissa näkyi uusi ilvesnaaras. Se liikkui ensin arastellen, mutta tammikuussa kuvissa näkyy jo rehvakas, itsevarma varsin vaaleaturkkinen ilves. Muukalainen saikin nimensä vaaleudestaan, siitä tuli Lumileopardi.
Lumileopardi sai heti kaksi pentua, naaraan ja uroksen. Urospentu ammuttiin laillisesti viime talvena. Tänä vuonna Lumileopardille tuli jo kolmoset.
Arkin kolli ja Laitilan kauhu hallitsijauroksia
Myös pentujen isät ovat hyvin todennäköisesti tiedossa. Samoihin riistakameroihin tallentuneiden, toisiaan seuraavien ilvesnaaraan- ja uroksen lisäksi Hannu Rantala on seurannut lumijälkiä, ja todistanut parittelun tapahtuneen niiden perusteella.
Poikkivarpaan aikaan aluetta hallitsi Arkin kolliksi kutsuttu leikkisä, hakkuuaukioilla kannolta kannolle hyppivä uros. Se on vielä Nykerönenän ensimmäisten pentujen isä.
Mutta joulukuussa 2012 alueelle saapui Laitilan kauhuksi tai Samettisilmäksi kutsuttu pantterimainen uros. Se ajoi Arkin kollin evakkoon, ja heti seuraavana keväänä Nykerönenä sai neloset.
Laitilan kauhu hallitsee Nykerönenän, kuten myös 2-3 muun ilvesnaaraan reviiriä edelleen. Se liikkuu alueella aktiivisesti ja on todennäköisesti kaikkien kolmen viimeisen vuoden aikana alueella syntyneiden poikasten isä. Se kävelee herrana omalla reviirillään häntä pystyssä päivän valossa itsevarmasti.