Taiteen tekemisellä on Venäjällä pitkät perinteet, ja maa on vetänyt taiteilijoita puoleensa jo vuosisatojen ajan. Venäjän kielikin on puhuttuna ja kirjoitettuna varsinaista sanataidetta.
Venäläiset aakkoset
Kyrillisiä aakkosia kutsutaan venäläisiksi aakkosiksi. Ne ovat tutunnäköisiä - ja vähän lystikkäitäkin. Ovatko ärrä ja ännä väärin päin ja mitä numero kolme tekee kirjainten seassa?
Venäjässä on sen seitsemän ässää, mutta kirjaimet on helppo omaksua pienellä harjoittelulla. Кот on kissa, ei mikään lintu eikä varsinkaan kana. Kahvi on кофе ja kahvila кафе - helppoahan tämä on!
Puhutsä venäjää?
Kouluvenäjällä pärjää itänaapurissa hyvin, kunnes törmää arkiseen, puhuttuun kieleen. Perinteisesti puheesta on voinut kuulla, onko henkilö käynyt kouluja. Просторечие, yksinkertainen kieli, on “rahvaan” kieli, jossa sanoja esimerkiksi taivutetaan kieliopin vastaisesti.
Puhekieli ja mainokset vilisevät lainasanoja: tervetuloa fitness clubille (фитнес-клуб), bisnes lunchille (бизнес-лaнч) tai osta älypuhelin, smart phone (смартфон)! Presidentin asetus vaatii kuitenkin keksimään lainasanoille venäjänkieliset vastineet.
Sashat ja Anjat
Venäläinen tapa muodostaa etunimistä “hellittelymuotoja” voi kuulostaa yllättävän tuttavalliselta. Annasta tulee Anja, Aleksandrista Sasha ja Nikolaista Kolja – vaikkei sinunkauppoja olisi tehtykään.
Venäjällä teititellään kunnes tutustutaan paremmin, ja esimerkiksi koulussa oppilas teitittelee opettajaansa aina.
Oma erityispiirre on isännimien käyttö. Jos Annan isä on Pekka, Annasta tulee luontevasti Anna Pekkavna eli Анна Пеккавна.
Ei ihme, että ulkomaalainen on nimien kanssa välillä hukassa. Lue lisää täältä.
Oi tapoja, oi sanoja
Mediassa törmää silloin tällöin Venäjä-uutisoinnin yhteydessä sanoihin, joita laiskat toimittajat eivät jaksa suomentaa. Korjataanpa tilanne tässä.
oligarkki - varakas, vaikutusvaltainen liikemies = олигарх
silovikki - turvallisuusorganisaatioiden, ns. voimaministeriöiden, entinen tai nykyinen vaikutusvaltainen taho = силовик
gopnikki - pikkurikollinen, istuu usein slaavikyykyssä = гопник
slaavikyykky = славянские корточки
Venäjä rulettaa
Venäjään kuten muihinkin kieliin tulee vaikutteita muualta - vielä pari sataa vuotta sitten ranskasta ja saksasta, nyt englannista. Uusi terminologia tulee useimmiten englannin kielestä aiheesta riippumatta. Nettikieli on englannin läpitunkema, ja kielipoliisi on Venäjällä tässä suhteessa yhtä voimaton kuin muuallakin.
Moni asia rulettaa Nyky-Venäjällä kuten mainos veneen kyljessä. Toisaalta on hienoa, että ihmiset saattavat uudissanojen avulla ymmärtää toisiaan, vaikkeivät muuten puhuisikaan toistensa kieltä. Esimerkkejä tutuista sanoista:
tykätä = лайкать (like)
klikata = кликать (click)
selfie = селфи (selfie)
blogi = блог (blog)
muistikortti = флешка (flash memory card)
rulettaa = рулить (rule)
Ruma sana niin kuin se on
Venäjällä kiroillaan uskontoon tai naisen sukupuolielimiin liittyvän sanaston kautta harvemmin kuin meillä. Ronskit ilmaisut ovat Venäjälläkin ronskeja. Keskeisin kirosanasto pyörii alapään ja erityisesti miehisen varustuksen ympärillä. Venäjällä kiroillaan mat-sanojen (мат, матерное слово) avulla. Niitä ei pidä sotkea äiti-sanaan (мать).
Tiesitkö, että kiroilu on tällä haavaa Venäjällä lailla kielletty mediassa, musiikissa, elokuvassa, kirjallisuudessa ja näyttämöllä?
Mistä sitten tietää, mitä ilmaisuja on syytä välttää? Lue tästä, jos kehtaat.
Slaavikyykystä tuli ilmiö
Otitko itsestäsi kyykkyselfien? Slaavikyykky (славянские корточки) oli hetki sitten mitä suomalaisin ilmiö ja netissä kiersivät tuhannet slaavikyykkykuvat. Slaavikyykkääjän esikuvina pidetään joutilaita venäläismiehiä tai tauolla olevia työläisiä, joilla ei satu olemaan istuinta lähettyvillä.
Näin teet slaavikyykyn:
Kyykisty niin alas kuin pääset, mutta pidä kantapäät maassa. Tosikyykkääjä ei huoju eikä horju. Autenttiseen kyykky-lookiin tarvitaan myös kolmiraitaverkkarit ja mahdollisesti nautintoaineita.
Mutta onko kyykkyistunta alunperin Venäjältä? Kyykitäänhän Aasiassa ja arabimaissakin. Slaavikyykyllä on myös synkempi historiansa, joka liittyy alamaailmaan ja karuihin vankilaoloihin. Lue lisää Fontanka-nettilehdestä.
Näistä venäläinen kulttuuri tunnetaan
Venäläiset pitävät itseään perin juurin kulttuurikansana. Sananlaskussakin sanotaan: Бог даст, батюшка дворик продаст, а балалаечку купит eli jos Luoja suo, pappi tilan myy ja balalaikan ostaa. Tehdäänpä pikakatsaus venäläiskulttuurin kultahetkiin.
Kirjallisuus
Venäläinen kirjallisuus vetää aloittelijan helposti uppeluksiin. Mistä aloittaa, kun haluaa päästä jyvälle maailmankirjallisuuden helmistä?
- Sodan ja rauhan olemusta pohtii LeoTolstoi.
- Virkamiesten ja byrokraattien rauhaa järkyttää ironian keinoin Nikolai Gogol.
- Suuria tunteita välittää kansallisrunoilija Aleksandr Pushkin.
Ihmisen moraali on suurennuslasin alla Fjodr Dostojevskin järkälemäisissä teoksissa. - Neuvostoliiton järjettömyyksiä paljastaa satiirin keinoin Mihail Bulgakov.
- Ihmisen ja yhteiskunnan nykymenosta kirjoittaa provosoivasti Viktor Pelevin
- 2000-luvun rikollisia jahtaa kirjoissaan dekkarikuningatar Aleksandra Marinina.
Tanssi
Vaikka Italia on baletin kotimaa, venäläisen Pjotr Tšaikovskin säveltämät baletit Joutsenlampi, Prinsessa Ruusunen ja Pähkinänsärkijä ovat ehkä klassikoista tunnetuimmat.
Venäläinen koulukunta tunnetaan erityisesti Vaganova-metodistaan, joka on yleisesti käytössä myös suomalaisissa balettikouluissa.
Ripaska, jos mikä, yhdistetään perinteiseen venäläisyyteen, vaikka tanssin kerrotaan olevan ukrainalaista alkuperää. Kyykyssä tanssittavassa ripaskassa (присядка, дробь, пляска) jalkoja liikutellaan nopeasti. Tanssi alkaa usein hitaasti ja kiihtyy loppua kohden, myös improvisointi kuuluu asiaan. Tanssia säestetään usein balalaikalla.
Teatteri ja sirkus
Teatteri on ollut aina vahva taiteenlaji. Neuvostoliiton vuosina teatteri oli usein väylä tuulettaa kiellettyjä aiheita, mikä aiheutti konflikteja taiteilijoiden ja valtiokoneiston välillä.
Nimekkään moskovalaisen Taganka-teatterin perustaja Juri Ljubimov oli yksi toisinajattelevista taiteilijoista, jolta lopuksi riistettiin kansalaisuus v. 1984.
Venäjällä on kehitetty myös näyttelijänilmaisua. Monet käyttävät työssään teatteriohjaaja Konstantin Stanislavskin metodia, jossa näyttelijä pyrkii roolia rakentaessaan käyttämään henkilökohtaisia muistojaan tai kokemuksiaan ja niihin liittyviä tunnetiloja.
Venäjällä on pitkät sirkusperinteet jo Katariina Suuren ajoista lähtien. Valtio tuki taiteenlajia, ja Moskovan suuri sirkus tunnettiin maailmankiertueistaan.
Kansantaiteilijan arvonimi myönnettiin entisessä Neuvostoliitossa ansioituneille taiteilijoille. Kansan parissa taiteilevat myös katuesiintyjät; ehkäpä tämäkin katujonglööri palkitaan joskus?
Musiikki
Venäjää – erityisesti Pietaria ja Moskovaa – voi hyvästä syystä pitää klassisen musiikin mekkana. Maailmankuulut konservatoriot ja esimerkiksi Pietarin Mariinski-teatteri ovat olleet monelle ponnahduslauta kansainvälisille estradeille.
Säveltäjistä venäläisyyden tulkkeja ovat esimerkiksi Tšaikovski, Rahmaninov, Musorgski, Prokofjev, Auerbach.
Tunnettujen venäläissyntyisten taiteilijoiden lista on pitkä: laulajat Shaljapin, Netrebko, Lezhneva, Nesterenko, Hvorostovski, kapellimestarit Gergijev, Rozhdestvenski, Rostropovitš, viulistit Pogostkina, Kaler, Mullova, pianistit Gilels, Kisin, Gavrilov…
Kevyt musiikki täyttää yhtä lailla itänaapurin stadionit ja hallit. Keikkaa pukkaa vanhoille parroille sekä uudemmille tulokkaille. Esimerkiksi Alla "Miljoona ruusua" Pugatšova ja Akvarium keulakuvanaan Boris Grebenštšikov esiintyvät yhä täysille konserttisaleille.
Euroviisut ovat tehneet tunnetuiksi monta venäläisartistia kuten Dima Bilanin, lauluduo t.A.T.u.:n tai vuoden 2016 Euroviisuehdokkaan Sergey Lazarevin.
Musiikkivideot
Jo lähes 90 vuotta sitten perustettu maailmankuulu Puna-armeijan kuoro elää ja voi hyvin. Vuonna 1993 kuoro esiintyi Senaatintorilla Helsingissä 70 000 kuulijalle yhdessä Leningrad Cowboysin kanssa. Nuorempi sukupolvi on voinut tutustua legendaariseen suomalais-venäläiseen yhteislaulantaan elokuvaohjaaja Aki Kaurismäen elokuvassa Total Balalaika Show. Näin soi Kalinka Helsingin kesäyössä.
Muistatko Trololo-miehen? Kansantaiteilija Eduard Hil (1934-2012) ei ollut yhden hitin mies. Klassista laulua opiskelllut Hil esiintyi oopperoissa, opereteissä ja tv-ohjelmissa. Hän opetti laulua ja kiersi esiintymässä eri puolilla maailmaa.
Trololo on soinut viime vuosina joka puolella maailmaa. Video Я очень рад, ведь я, наконец, возвращаюсь домой (Olen niin onnellinen, koska palaan vihdoin kotiin) on peräisin televisioesityksestä vuodelta 1976.
Kerrotaan, että neuvostosensuuri pakotti poistamaan cowboylaulusta sanat. Toisen version mukaan säveltäjä teki laulusta alunperinkin sanattoman.
Elokuva
Elokuvan yksi merkittävimpiä kehittäjiä oli Sergei Eisenstein, jonka mykkäelokuva Panssarilaiva Potemkin (Броненосец Потёмкин) vuodelta 1925 on jäänyt elokuvahistoriaan. Myöhemmistä ohjaajista tunnetaan erityisesti Andrei Tarkovski (Nostalgia), Aleksandr Rogozhkin (Käki) ja Andrei Zvjagintsev (Leviathan).
Suomalaisnäyttelijä Ville Haapasalo on tähdittänyt useita venäläiselokuvia. Metsästyksen kansallisia erikoisuuksia (Особенности национальной охоты) oli elokuva, jonka myötä Haapasalo löysi tiensä kertaheitolla venäläisten sydämiin.
Monet animaatioklassikot, kuten Krokotiili Gena (1969) ovat venäläistä käsialaa. Sojuzmultfilm (Союзмультфильм) tuotti yli 1500 erityisesti lapsille suunnattua elokuvaa tai piirrossarjaa.
Entä ovatko nämä sinulle tuttuja: Nu, pogodi (1969-2005) tai Siili sumussa (1975)?
Kuvataide
Vanha venäläinen kuvataide sai paljon vaikutteita Euroopasta. Kuuluisia taidemaalareita olivat esimerkiksi Wassily Kandinsky, Ivan Aivazovski ja Ilja Repin.
Venäläisen kuvataiteen helmiä voi ihailla esimerkiksi Pietarin Eremitaasin kokoelmissa tai Venäläisen taiteen museossa.
Vallankumouksen jälkeen nousussa oli tyylisuunta avantgarde, mutta valtiovallan suosioon sulkeutui erityisesti ns. sosialistinen realismi, jossa keskiössä olivat sankarityöläiset ja maan johto kommunismin asialla.
Tässä kuvassa kovistellaan autoilijoita pysäköimään oikein. Nyt julisteissa on mukana jo huumoria.
Venäläinen nykytaide on monipuolista ja kiinnostavaa, ja graffitit ja seinämaalaukset ovat täälläkin osa katukuvaa. Suurissa kaupungeissa avataan jatkuvasti pieniä ja isoja gallerioita sekä kiinnostavia pop up -näyttelyitä.
Söpöstelytaidetta
Pietarissa on paljon miniatyyripatsaita kuten kissoja. Kaupunkilaiset rakastavat patsaitaan. Yksi pienimmistä on Fontanka-kanavalla asustava lintu Чижик-Пыжик. Veistoksen sanotaan tuovan onnea, jos sen jalustalle onnistuu heittämään kolikon.
Чижик-Пыжик -linnusta on kirjoitettu runo, joka on oikeastaan juomalaulu.
Чижик-пыжик, где ты был?
На Фонтанке водку пил.
Выпил рюмку, выпил две,
Закружилось в голове.
Yksi sympaattisimmista pikkupatsaista on historiallinen jänis, joka sijaitsee Pietari-Paavalin linnoituksessa entisellä Jänissaarella. Saaren kerrotaan saaneen nimensä, kun pieni jäniksenpoikanen pakeni tulvaa hyppäämällä itsensä Pietari Suuren saappaaseen turvaan.
Kulttuurisia yhteentörmäyksiä
Eri taiteenlajien rajoja häivyttävä performanssitaide herättelee ihmisiä provosoivasti. Pussy Riot -nimisen aktivistiryhmän punkrukoukseksi nimetty esitys moskovalaisessa ortodoksikirkossa herätti kansainvälistä huomiota.
Kolme ryhmän jäsentä tuomittiin v. 2013 tempauksesta vankeusrangaistuksiin. Seuraavana vuonna heidät vapautettiin. Ryhmä on sen jälkeenkin pysynyt otsikoissa.
Sosiaalinen media tarjoaa nopeimman keskustelufoorumin. Venäläiset kirjoittavat ja lukevat yhteiskunnallisista aiheista innokkaasti. Suosikkiblogistien lukijaluvut lasketaan miljoonissa. Venäjän vastine Facebookille on VKontakte, jonka perustaja Pavel Durov on ollut maan suosituimpia blogisteja.
Durov ei suostunut käyttäjätietojen luovuttamiseen viranomaisille eikä mm. oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyin sivuston sulkemiseen. Durov sai potkut ja muutti pois Venäjältä.
Tässä lisää esimerkkejä kirjoittajista ja sivustoista, joihin monilla on viha-rakkaussuhde:
Rustjom Adagamov ottaa vahvasti kantaa maailmantapahtumiin.
Kosmopoliitti Max Katz kirjoittaa ajankohtaisista aiheista.
Seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksista keskustellaan usean kirjoittajan voimin.