Artikkeli on yli 13 vuotta vanha

5. Verbin taivutus

Tallinnan vanhakaupunki
Tallinna. Eila Haikarainen/YLE. Kuva: Eila Haikarainen/YLE.

Viron kielen verbeillä on kaksi infiniivimuotoa: da-infinitiivi ja ma-infinitiivi. Kumpaa muotoa käytetään riippuu rakenteessa käytettävästä toisesta verbistä. Opetellaan myös preesens, imperfekti, perfekti, pluskvamperfekti ja konditionaali.

Infinitiivi

Viron kielen verbeillä on kaksi infiniivimuotoa: da-infinitiivi ja ma-infinitiivi.

istuda - istua –  istuma - istumaan

da-infinitiivi

da-infinitiivin tunnus on -da, -ta, -a:
istuda, istua
aidata, auttaa
käia, käydä

Joillakin verbeillä -na, -la, -ra.
panna, tulla, surra, kuolla

Joillakin verbeillä da-infinitiivin tunnus on sulautunut verbin vartaloon (konsonanttivartaloiset verbit):
sõita, anda, võtta, tahta

ma-infinitiivi

ma-infinitiivin tunnus on aina -ma: istuma, lugema, kirjutama hüppama, ootama, aitama käima, jooma, tegema panema, tulema, surema sõitma, andma, võtma, tahtma

Useimmiten rakenne on sama kuin suomen kielessä, mutta poikkeuksia löytyy.

Da- vai ma-infinitiivi

Kumpaa muotoa käytetään riippuu rakenteessa käytettävästä toisesta verbistä. Useimmiten rakenne on sama kuin suomen kielessä, mutta poikkeuksia löytyy.

Tahan elada Tallinnas. Haluan asua Tallinnassa.
Soovin juua kohvi. Haluan juoda kahvia.
Mulle meeldib lugeda raamatuid. Tykkään lukea kirjoja.
Tüdruk armastab joonistada. Tyttö tykkää piirtää.
Ülle oskab laulda. Ülle osaa laulaa.
Meil tuleb otsustada. Meidän tulee päätää.
Kas ma tohin helistada? Saanko soittaa?
Mul on vaja osta uued püksid. Minun täytyy ostaa uudet housut.

Tule sööma! Tule syömään!
Lähme vaatama. Mennään katsomaan.
Õpeta mind sõitma. Opeta minua ajamaan.
Me kolime elama Võrusse. Muutamme asumaan Võruun.
Ma ei ole nõus tulema. En suostu tulemaan.
Oleme valmis alustama. Olemme valmiita aloittamaan.
Jääme ootama. Jäämme odottamaan.

Poikkeuksia ovat mm. seuraavat lauseet:
Ma pean ostma uued püksid. Minun pitää ostaa uudet housut.
Hakkame laulma. Alamme laulaa.

Kahjuks ma ei saa tulla. Valitettavati en pääse tulemaan.
Palun tal helistada uuesti. Pyydän häntä soittamaan uudelleen.

Preesens

Taivutuksessa verbin da-infinitiivin tunnus jää pois ja vartaloon liitetään persoonapääte. Astevaihtelusanoissa muutuu myös vartalo.

istua Istudamaistun
saistud
taistub
meistume
teistute
nadistuvad

Kieltomuodossa käytetään taipumatonta kieltosanaa ei ja preesensin vartaloa ilman persoonapäätteitä. Kieltomuoto on siis kaikissa persoonissa sama.

ma ei istu  –  me ei istu

sa ei istu  –  te ei istu

ta ei istu  –  nad ei istu

Poikkeuksellisia muotoja:

olla ollama olensyödä süüama söön
sa oledsa sööd
ta onta sööb
me olememe sööme
te oletete sööte
nad onnad söövad
kielt.muotoei oleei söö
lyödä lüüama löönjuoda juuamajoon
sa löödsa jood
ta lööbta joob
me löömeme joome
te löötete joote
nad löövadnad joovad
kielt.muotoei lööei joo
tuoda tuuama toonluoda luuama loon
sa toodsa lood
ta toobta loob
me toomeme loome
te tootete loote
nad toovadnad loovad
kielt.muotoei tooei loo
mennä, lähteä minnama lähenhaluta tahtama tahan
sa lähedsa tahad
ta lähebta tahab
me lähememe tahame
te lähetete tahate
nad lähevadnad tahavad
kielt.muotoei läheei taha

Konsonanttivartaloisissa verbeissä käytetään aina vokaalivartaloa: tahta

Imperfekti

Imperfektin tunnuksena on yleensä -si.
Joskus esiintyy myös tunnus -i.

Näissä verbeissä esiintyy tunnus -i.
tulla, olla, panna, surra
teha, näha
saada, jääda
süüa, juua, tuua, lüüa, luua
pidada 'täytyä'

Astevaihtelusanoilla on imperfektissä aina vahva vartalo.

Yksikön 3. persoonassa ei ole päätettä ja se päättyy imperfektin tunnukseen -s. Monikon 3. persoonassa si- tunnukseen liitetään monikon tunnus -d.

istuda istunmaistusin
saistusid
taistus
meistusime
teistusite
nadistusid

Konsonanttivartaloisilla verbeillä tunnus liitetään konsonanttivartaloon. Yksikön 3. persoonassa vartalokonsonantin ja imperfektin s- tunnuksen väliin tulee -i.

osta ostanmaostsin
saostsid
taostis
meostsime
teostsite
nadostsid

Poikkeuksellinen on minna-verbi.

minna lähenmaläksin
saläksid
taläks
meläksime
teläksite
nadläksid

Yksikön 3. persoonassa ei ole päätettä ja se päättyy imperfektin tunnukseen -i.

matulinteginsainsõinpidin
satulitegidsaidsõidpidid
tatulitegisaisõipidi
metulimetegimesaimesõimepidime
tetulitetegitesaitesõitepidite
nadtulidtegidsaidsõidpidid

Imperfektin kieltomuoto

Imperfektin kieltomuodot muodostetaan taipumattoman kieltosanan ei ja taipumattoman nud- partisiipin avulla.

Kaikissa persoonissa on siis sama muoto.

Nud- partisiippi muodostetaan da-infinitiivin vartalosta. Astevaihteluverbeilla nud-partisiippi voi siis olla joko vahva- tai heikkovartaloinen.

istudamaeiistunud
taeiistunud
lugedaloenlugesinlugenud
osataoskanoskasinosanud

Konsonanttivartaloisilla verbeillä tunnus liitetään konsonanttivartaloon:

ostaostnud
sõitasõitnud

Poikkeuksellisia muotoja:

minnaläinud
tehateinud
nähanäinud

Huomaa myös seuraavat verbit:

ollaolnud
tullatulnud
pestapesnud
surrasurnud

Perfekti ja pluskvamperfekti

Perfekti ja pluskvamperfekti muodostetaan olla- verbin ja nud- partisiipin avulla.

maolen istunudolin istunud
saoled istunudolid istunud
taon istunudoli istunud
meoleme istunudolime istunud
teolete istunudolite istunud
nadon istunudolid istunud
ei ole istunudei olnud istunud

Imperatiivi

(yksikön 2. persoona ja monikon 2. persoona)

Yksikön 2. persoonan imperatiivi (sina- muoto) on sama kuin preesensin vartalo. Kieltomuodossa käytetään kieltosanaa ära.

istuda:istunistu!ära istu!
olla:olenole!ära ole!
süüa:söönsöö!ära söö!
lugeda:loenloe!ära loe!

Poikkeuksellinen on verbi minna mennä, lähteä.

minna : lähen mine! ära mine!

Huom! Virossa teititellään aina vieraita ihmisiä esim. kaupassa ja pankissa asioidessa.
Palun näidake neid seal. Olkaa hyvä ja näyttäkää.

Monikon 2. persoonan imperatiivi (teie- muoto) muodostetaan da-infinitiivin vartalosta lisäämällä siihen tunnuksen -ge tai -ke. Astevaihtelusanoilla yksikön ja monikon 2. persoonan imperatiivi ovat siis eriasteisia. Konsonanttivartaloisissa verbeissä tunnus liittyy konsonanttivartaloon. Kieltomuodossa käytetään kieltosanaa ärge.

istudaistugeärge istuge
kirjutadakirjutageärge kirjutage
lugedalugegeärge lugege
hüpatahüpakeärge hüpake
oodataoodakeärge oodake
Poikkeuksia:
süüasöögeärge sööge
juuajoogeärge jooge
tuuatoogeärge tooge
minnamingeärge minge
tullatulgeärge tulge
pestapeskeärge peske
tehatehkeärge tehke

ge- tunnusta käytetään:

1. Infinitiivin tunnus on -da ja infinitiivin vartalo päättyy vokaaliin
istuda, lugeda

2. Infinitiivin vartalo päättyy soinniliseen konsonanttiin.
Minna, tulla, laulda, surra

3. Infinitiivin tunnus on -ta.
hüpata, oodata

4. Infinitiivin vartalo päättyy soinnittomaan konsonanttiin
pesta, teha, osta, anda

Konditionaali

Konditionaali muodostetaan sanan preesensistä. Astevaihtelusanoilla konditionaali voi siis olla sekä vahva- tai heikkovartaloinen.

Konditionaalin tunnus on -ksi-

Yksikön 3. persoonassa ei ole päätettä ja se päättyy konditionaalin tunnukseen, joka on -ks. Monikon 3. persoonassa ksi- tunnukseen liitetään monikon tunnus -d.

Kieltomuodossa liitetään preesensvartaloon tunnus -ks. Kieltomuoto on kaikissa persoonissa sama.

Usein käytetään myös personapäätteetöntä muotoa, joka muodostetaan preesensvartalosta lisämällä siihen tunnuksen -ks.

istuda istunmaistuksinistuks
saistuksidistuks
taistuksistuks
meistuksimeistuks
teistuksiteistuks
nadistuksidistuks
ei istuksei istuks

Perustuu: kielikurssiin Nael kummi Teksti: Kai Yallop
Videot: ohjelmasarjasta Nael kummi Ohjaus: Markku Värtö / Yle Vuosi: 2001

Viron alkeiskurssi