Linnoitustyöt olivat aikanaan Pohjoismaiden suurin työmaa. Eri puolilla Suomea urakkaan osallistui arviolta 100 000 miestä.
Suomessa toteutettiiin ensimmäisen maailmansodan aikana, vuosina 1914 -17, ennennäkemättömän suuri linnoitushanke. Sen tavoitteena oli suojella keisarikunnan pääkaupunkia Pietaria lännestä tulevilta keskusvaltojen hyökkäyksiltä.
Pietarin suojaksi
Sodan alussa Venäjällä joudutiin miettimään tarkoin Pietarin suojaamista. Tämä tehtävähän oli kuulunut valtakunnan Itämeren laivastolle, mutta se oli tuhoutunut täysin Japanin sodassa vuonna 1905. Kiristynyt kansainvälinen tilanne ja kilpavarustelu pakottivat Venäjän miettimään myös muita keinoja Pietarin suojaamiseksi.
Suurimpana uhkana Venäjä piti Saksaa. Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Saksa kuitenkin hyökkäsi loppukesällä 1914 ensin länteen. Venäjä sai aikaa rakentaa maa- ja merilinnoituksia ja Suomenlahti saatiin miinoitettua.
Linnoitusrakennelmia oli eri puolilla Suomea Pohjanlahdelta Karjalan kannakselle ja Suomenlahdelta Mikkeliin. Linnoitustöitä tehtiin Suomenlahden molemmin puolin.
Vallihautojen rakentajat
Rakentajina olivat aluksi paikalliset työmiehet ja venäläiset sotilaat. Työmiehiä houkuttelivat tavallista palkkaa hieman korkeammat päiväansiot, varsinkin kun sodan takia muita töitä ei ollut aina edes saatavilla. Tämä rakennushanke olikin tärkeä työllistäjä, koska sekä sahateollisuus että ulkomaankauppa olivat tyrehtyneet sodan takia. Siitä huolimatta etelän suurilla työmailla oli kuitenkin jatkuva työvoiman tarve.
Kesällä 1916 työläisten määrä todettiin riittämättömäksi ja sotatilalain nojalla viranomaiset toimeenpanivat työvoiman pakko-oton ympäri maata. Jokaisen kartanon piti lähettää mies ja hevonen vallitustöihin.
Vieläkään työvoimaa ei ollut tarpeeksi. Niinpä syksyllä 1916 tuotiin eteläisen Suomen linnoitustöihin tataareja ja aasialaisia, todennäköisesti sotavankeja, pakkotyöhön. Suomalaiset puhuivat kiinalaisista ja hunghuuseista.
Koonnut: Mirja Holste