Pariisin jouluvalaistus on maailmankuulu ja kokemisen arvoinen, mutta idyllinen ranskalaisjoulu on alueellinen ja pienimuotoinen. Perinteiset markkinat ja Saint Nicolas eli Pyhä Nikolaus tuovat vanhanajan tunnelman Koillis-Ranskaan. Strasbourg joulutoreineen on julistautunut Euroopan viralliseksi joulukaupungiksi, eikä tunnelmaa puutu varsinkaan, jos pikkupakkanen sattuu hopeoimaan vanhan kaupungin sadunomaista arkkitehtuuria.
Elsass – joulutorien ja joulukuusien koti
Koillis-Ranskan kaupungeissa on vanha, vankka joulumarkkinaperinne. Elsassin (Alsace) pääkaupungin, Strasbourgin joulumarkkinat, maakunnan omalla kielellä "Christkindelsmärik" (Jeesus-lapsen markkinat) aloittivat joulunaluskaupan jo 1570. Tunnelmallisilla toreilla ja aukioilla (place Broglie, place de la Cathédrale, place du Corbeau) kodikkaat kojut uhkuvat värikylläisiä joulukoristeita: taidokkaita kuusenkoristeita, lasipalloja, köynnöksiä ja kransseja, mehiläisvahakynttilöitä ja perinnekäsitöitä.
Joulumarkkinoiden myyntiperinteeseen kuuluvat erilaiset seimihahmot (santons), jotka Elsassissa tehdään usein puusta. Seimestä (la crèche) on Koillis-Ranskassa vaikutteita Saksan puolelta, jossa puusta tehdyt, nukkemaiset hahmot ovat suosittuja. Myös itse seimiä on monia eri malleja.
Kojujen nostalgiset, vanhanajan lelut, puuhepat ja sotilasnuket muistuttavat kävijöitä satukirjoista, joita löytää torivarsien tunnelmallisista kirjakaupoista. Elsassissa satuperinne on vankka.
(Videoista voi valita oikeassa alanurkassa olevasta txt-täpästä suomenkielisen tekstityksen tai version ilman tekstitystä.)
Jos Elsassissa liikkuu joulun tienoilla, ei Strasbourg suinkaan ole ainoa kohde. Lähes joka paikkakunta sonnustautuu jouluun värikkäin markkinoin. Viinireitin varrella sijaitsevat pittoreskit kylät ja kaupungit ovat taiturimaisia joulun rakentajia (Colmar, Riquewihr). Markkinoilla jouluiset tuoksut kutittavat nenää ja herkkukojut houkuttavat antimillaan. Tarjolla on alueen omia, maukkaita piparkakkuversioita (pain d'épices), pretseleitä (suolaisia leipurinrinkeleitä), konvehteja, nougaata, suklaata, karamelloituja omenia, tikkareita, namusia vanhanajan käärepapereissa... Menneiden aikojen tunnelma on markkinoiden avainsana.
Kylmällä on mukava nauttia mukillinen paikallista glögiä eli höyryävän kuumaa, mausteista viiniä (vin chaud), joka syntyy punaviinistä ja kunkin makuun sopivasta mausteyhdistelmästä (kanelia, neilikkaa, inkivääriä, kardemummaa, tähtianista), appelsiinista ja sokerista. Versioita on paljon. Ranskassa sitä tarjoillaan ulkosalla, esim. joulumarkkinoilla.
Joulukuusi – vanha Paratiisin puu – tuodaan taloihin hyvissä ajoin
Toreilla myydään myös muhkeita joulukuusia (sapin de Noël), joilla tällä seudulla on oma, historiallinen tarinansa.
Monissa kodeissa pystytetään koteihin jo Saint Nicolas'n päiväksi joulukuusi, joka on viljeltyä, kestäväneulasista laatua, johon ollaan erikoistuttu varsinkin Belgiassa ja les Vosges'in vuoristoseudulla. Joulukuusi on ollut yleinen ranskalaisissa kodeissa vain satakunta vuotta. Sen julkinen käyttö aloitettiin ensimmäiseksi juuri Elsassissa, jo 1500-luvulla, joulutorien juurtuessa alueen kyliin ja kaupunkeihin. Tuolloin oli tapana rakentaa Edenin puutarhaa esittävä asetelma kirkkojen edustalle. Paratiisin puuta symboloiva, punaisin omenoin koristeltu, ikivihreä puu - näillä seuduilla kuusi - muotoutui pikku hiljaa joulukuuseksi, joka haluttiin kantaa iloksi myös sisään koteihin. Elsassista on vahva kuusiperinne kulkeutunut myös Pohjoismaihin.
Ranskalaiskoti koristellaan jouluksi muillakin ikivihreillä oksilla, erityisesti mistelin (le gui) ja piikkipaatsaman (le houx) oksin. Mistelin alla on lupa suudella keskiyöllä uudenvuodenaattona. Piikkipaatsama eli orjanlaakeri on Kristuksen symboli. Molempien kasvien sanotaan tuovan onnea.
Saint Nicolas – lahjat tuova suojeluspyhimys – kiertää komeasti jo 6. joulukuuta
Ensimmäinen joulunajan kohokohta on Saint Nicolas'n päivä 6. joulukuuta. Sitä vietetään näyttävin kulkuein Lothringenin (Lorraine) maakunnassa, Nancyn kaupungin vanhassa keskustassa. Tähän on erityinen syy, koska Saint Nicolas - Pyhä Nikolaus on ollut Lothringenin maakunnan ja Nancyn kaupungin oma nimikkopyhimys vuodesta 1477. Tarujen ja yhä elävän perinteen mukaan Saint Nicolas – alun perin myös lasten suojeluspyhimys – tuo lapsille lahjat "lasten yönä", 6. joulukuuta ja sujauttaa ne lasten varta vasten esille jättämiin kenkiin tai sukkiin. Koska Nikolaus kulkee aasilla, tällekin uskolliselle kantajalle jätetään heiniä tai muuta syötävää, jonka vastineeksi yön aikana ilmestyy karamelleja tai herkkua kiitokseksi. Kulkueissa Saint Nicolas kantaa joulun symboleja appelsiineja ja piparkakkuleipää, joita hän jakaa ihmisille.
Ranskalaisen oman vanhan perinteen mukaan lahjojen tuoja ei siis ole Joulupukki, jonka ranskalaislapset toki myös tuntevat. Koillis-Ranskan kouluissa ja tarhoissa vierailee edelleen Saint Nicolas, joka tuo myös lahjat, ainakin pienimmille jo joulukuun alussa. Seuranaan hänellä saattaa olla ikävämpi hahmo, vitsakimppua kantava ja usein nokinaamainen le Père Fouettard (Piiskaukko), jonka tehtävänä on muistaa lapsia, jotka eivät ole olleet kilttejä. Tehokkaannäköinen hahmo yleensä herättää kauhunomaista hupia ja uteliaisuutta lapsilaumoissa...
Sama perinne heijastuu myös maantieteellisiin lähinaapureihin eli Benelux-maihin ja Saksan puolelle. Sielläkin tuttu pyhimys saattueineen tervehtii lapsia.
Jouluyönä lahjat tuo Joulupukki tai Jeesus-lapsi
Joulukuun alun lahjat eivät jää ainoiksi. Jouluaaton ja joulupäivän välisenä yönä Joulupukki (Petit Papa Noël, le Père Noël) tai Jeesus-lapsi (l'Enfant Jésus), kulkee jättämässä lahjat kuusen alle tai kenkiin, jotka lapset ovat sitä varten asetelleet toivorikkaina esille. Ranskalaislasten joululaulusuosikki on nimeltään "Petit Papa Noël".
Jouluyönä on tapana, ainakin osalla perheestä, käydä messussa. Hetki on juhlava, kaikkia yhdistävä. Joulun sanomaa mietitään hyvissä ajoin rakentamalla kotiin kaunis seimi (une crèche), jonka hahmojen (santons) tekemiseen tai täydentämiseen lapset saavat osallistua. Kouluissa ja tarhoissa askarrellaan seimiä ja rakennetaan lisäksi vielä suuri seimi eteisaulaan. Provencen maakunnan seimet ovat erityisen taiturimaisia ja lähestyvät tyylissään Espanjan ja Italian seimentekoperinnettä.
Seimiä voi ihailla myös kirkoissa ja julkisilla paikoilla. Joulukuiset sunnuntaikävelyt suuntautuvat usein ihailemaan seimitaideteoksia, joita lasten ihmetyksestä loistavat silmät tutkivat innokkaasti. Seimirakennelma on mainio tapa kertoa lapselle joulun tarina, sen ovat katoliset maat ymmärtäneet jo kauan sitten ja kaunis perinne tekee tuloaan myös meille. Seimiperinteitä on perheissä paljon ja ne yksilöityvät, mutta monissa kodeissa seimeen laitetaan Jeesus-lapsi vasta jouluaattona.
Hulluina halkoon – jouluaterian kruunaa "jouluhalko"
Tärkeintä Ranskassa lienee aina ateriointi, myös jouluna (huom. reseptejä artikkelin lopussa). Perinteet vaihtelevat suuresti alueittain, mutta yleensä joulupöydissä on siipikarjaa (volaille) – joko kalkkunaa (de la dinde), syöttö- eli salvukukkoa (du chapon), ankkaa (du canard) tai hanhea (de l'oie). Jouluaterian alkuun sopii hanhenmaksa (le foie gras), savulohi (le saumon fumé), joka useimmiten on kotoisin Irlannista) tai osterit (les huîtres). Pääruokana nautitaan perinteinen kalkkuna tai salvukukko, kastanjoita ja tuoreita tryffeleitä. Sitten kannetaan pöytään raikasta salaattia ja juustotarjotin (plateau des fromages). Pitkin matkaa ateriaa siivittävät hyvät viinit.
Lopulta kaikkien huomion vie aitoranskalainen jälkiruoka, "jouluhalko" – la bûche de Noël. Sananmukaisesti bûche on poltettava takkapuu eli halko, klapi. Viimeistään tässä vaiheessa laseissa helmeilee samppanja (le champagne), joka sekin on kotoisin koillisesta, Champagnen maakunnasta.
Ennen vanhaan poltettiin yksittäinen, kunnon halko huolellisesti takassa joulun ja uudenvuoden jälkeen. Tuhka kerättiin talteen ja sitä säilytettiin vuoden ajan. Se suojeli taloa ukkosten tuhoilta ja varmisti hyvän sadon. Pariisilaisleipurit keksivät muotoilla jouluhalon kauniiksi kakuksi noin sata vuotta sitten. Halko on pitkulainen kakku, jonka kuorrutus jäljittelee puun kuorta ja koristeet muistuttavat talvista metsää, jossa saattaa näkyä myös eläinhahmoja ja halonhakkaaja. Alkujaan halkokakku tehtiin lähes kokonaan suklaasta, voista ja kermasta, mutta nykyään niitä tehdään kaikenmakuisia.
Loppiainen on kotiväen kuninkaallisten juhlaa
Seimen Itämaan tietäjät (les Rois Mages) odotuttavat jo loppiaista (l'Épiphanie), johon liittyy hauska, perhettä ja pöytäkuntaa, tai työpaikan yhteisöä ilahduttava perinne.
Loppiaisaterian päätteeksi – tammikuun ensimmäisenä sunnuntaina kotipiirissä tai työpaikoilla perinteisesti 6. tammikuuta – nautitaan galettia (la galette) eli ohuehkoa, kakkupohjan näköistä piirasta, joka on tehty lehtitaikinasta. Sisään on leivottu mantelia ja kermaa. Kakkuun on piilotettu "papu" (une fève) eli pikkuruinen, tavallisesti posliinista tehty hahmo. On tapana sanoa, että "nyt kuninkaalliset arvotaan" (on tire les rois). Perheen nuorin kömpii ruokapöydän alle ja ilmoittaa sieltä, missä järjestyksessä kakkupalat jaetaan.
Se, joka löytää kakkupalastaan pavun eli posliinihahmon, kruunataan kuninkaaksi tai kuningattareksi kruunulla, joka on tehty kullatusta pahvista. Kruunu – tai kaksi, jotta kruunattu voi valita itselleen puolison – tulee leipurin lahjana loppiaisgaletin mukana, mutta se voidaan askarrella kotona itsekin.
Kaiken syömisen lomassa on hyvä urheillakin. Joululoma on oivallista aikaa luistella ja hiihdellä, mikäli niihin vain on mahdollisuus.
Videot ohjelmasta: C'est Noël! Toimittaja: Jaana Sormunen / Yle Vuosi: 1999
Muokattu 15.12.20: Poistettu Youtube-linkki.