Artikkeli on yli 5 vuotta vanha

Italialainen joulu – Natale in Italia

Rooman PIazza Venezia iltavalaistuksessa ja jouluasussa. — Piazza Venezia Roomassa jouluasussaan. Kuva: EPA/Claudia Peri

Sini Sovijärvi

19.11.2013 20:16Päivitetty 15.12.2020 15:05

Joulunajan juhlakausi on Italiassa loisteliasta aikaa – näyteikkunat, ravintolat ja liikkeet panevat visuaalisesti parastaan. Kaupungit – suuret ja pienet – sytyttävät jouluvalot ja tälle hehkutukselle saa hakea vertaa. Pahimmat kilpailijat lienevät Ranska ja Espanja.

Jouluvalmistelujen yhdeksän päivää

Kuten kaikkialla maailmassa, joulun merkit ilmestyvät katukuvaan aina vain aikaisemmin, mutta italialaisen perinteen mukaan valmistelut alkavat yhdeksän päivää ennen joulupäivää. Tämä yhdeksän päivän rupeama - la Novena di Natale - tuo viimeistään jouluvalot, musiikin ja pohjoismaiseen silmään korninnäköiset joulupukit kaduille...

Piazzat täyttyvät joulutavarakojuista ja joulutoreista (mercatini di Natale), joista monet avautuvat jo marraskuun viimeisellä viikolla. Rooman Piazza Navona tai Firenzen Piazza Santa Croce ovat joulutunnelman ytimessä. Palermon joulutoreilla on oma, mystisen vanhanaikainen tunnelmansa. Vilkkailla toreilla on tarjolla koristeita ja herkkuja: jouluseimiä ja seimihahmoja, mutta myös joulukuusenkoristeita ja käsintehtyjä koristeita kodin kaunistukseksi. Joulutorit ovat tuontiartikkeli Pohjois-Euroopasta, lähinnä Saksasta, josta ne välietappien kautta kulkeutuivat Italiaan maan koillisnurkassa sijaitsevien Etelä-Tirolin - Trentino Alto Adìge - ja Friuli Venezia Giulian maakuntien kautta.

(Alla olevista videoista voi valita videoruudun oikeasta alalaidasta txt-näppäimestä suomenkielisen tekstityksen tai version ilman tekstitystä)

Zampognari-puhallinsoittajat kiertelevät toreja luritellen perinteisiä joulunajan säveliä soittimillaan. Traditio elää varsinkin Keski- ja Etelä-Italiassa. Zampona ei kuitenkaan ole sama soitin kuin säkkipilli (cornamusa), vaikka ääni muistuttaa sitä. Tu scendi dalle stelle (napolilainen laulu vuodelta 1754) on soittajien vakio-ohjelmistoa ja Italian tunnetuimpia joululauluja. Laulu on Sant'Alfonso Maria de' Liguorin säveltämä ja sanoittama ja se perustuu napolilaiseen kansanlauluun Quanno nascette Ninno (kts. linkki artikkelin lopussa).

Jouluperinteet ovat hieman erilaisia eri osissa Italiaa. Karkeasti voi todeta, että Etelä-Italiassa ollaan lähempänä joulun perusajatusta ja vanhoja perinteitä, kun taas pohjoisen suurissa kaupungissa on sorruttu samaan kulutushössötykseen kuin muuallakin suuressa maailmassa. Joulun uskonnollinen sanoma tuntuu olevan italialaisille edelleen hyvin läheinen.

Jouluseimi - Il presepio

Jouluseimi tuo italialaisten sydämeen joulun. Viimeistään Novenan aikaan kodeissa ja kouluissa rakennetaan seimi, johon kuuluvat perushahmot eli pienoispatsaat (statuine), jotka on valmistettu perinteisesti kipsistä (gesso) tai savesta (creta).

il presepio, il presepe	seimi
(la) Maria	Neitsyt Maria
Giuseppe	Joosef
il bambino Gesù	Jeesus-lapsi
i pastori	paimenet
l'asino	aasi
il bue	härkä
l'angelo	enkeli
i re magi	Itämaan tietäjät
Betlemme	Beetlehem

Jouluseimi (presepio, presepe) juontaa tarun mukaan juurensa paikkakuntaan nimeltä Greccio, joka sijaitsee lähellä Assisin kaupunkia. Kerrotaan, että Fransiskus Assisilainen (San Francesco d’Assisi)järjesti munkkiveljiensä kanssavaatimattomaan luolaan kuvaelman, johon osallistuivat tärkeät aasi ja härkä (l’asino e il bue), jotka saivat syödäkseen heinää (fieno). Tuossa karussa ympäristössä munkit pitivät joulumessun ja näkivät Jeesus-lapsen (il bambino Gesù) ilmestyvän heille.

Italian maakunnista Sisiliassa on kenties vanhin, julkinen jouluseimiperinne, joka sai alkunsa jo 1400-luvulla. Esimerkiksi Palermossa seimiä näkee kaikkialla, myös "eläviä jouluseimiä", joissa ihmiset ja eläimet näyttelevät seimihahmoja yleisön iloksi. Cappella Palatina (Palazzo dei Normanni) on Palermossa se kirkko, johon kannattaa suunnistaa ihailemaan maankuulua jouluseimeä.

Seimikuvaelman eli joulun syntymäjuhlan (Natività) ympärille kukin rakentaa lisää elementtejä mielikuvituksensa mukaan. Niinpä seimiasetelma voi laajentua kokonaiseksi joulukyläksi, johon kuuluu paljon valoja, vesiputouksia ja muuta silmälle ilahduttavaa lisuketta. Seimihahmojen joukkoon laitetaan usein vanhanajan käsityöammattien edustajia (artigiani), esimerkiksi seppiä (fabbri). Laiduntavia eläimiä lisätään elävöittämään ilmapiiriä. Lapset saavat osallistua seimien valmisteluun tekemällä itse seimihahmoja savesta ja värittämällä niitä. Niinpä seimen tallimaja (capanna) tai luola (grotta) ympäristöineen täyttyy suloisista hahmoista ja joulun tarinasta tulee lapsille konkreettinen ja mieleenpainuva elämys.

Jos nykykodeissa ei enää ehditä kaikkea rakentaa itse, voi seimiä mennä ihailemaan kirkkoihin ja toreille. Julkisille paikoille seimiä rakentavat usein ammattitaiteilijat, jotka käyttävät tyypillisinä raaka-aineina vanhaa puuta, korallia ja norsunluuta.

Joulu on jo ovella

Jouluaatto (vigilia di Natale) on Italiassa arkipäivä, silloin ollaan vielä töissä ja liikkeet ovat auki myöhään. Kaikilla on kiire tehdä viime hetken ostokset. Lapset saavat lahjat vasta joulupäivänä. He ovat perinteen mukaan kirjoittaneet toivekirjeen lahjoista Jeesus-lapselle. Monet kirjoittavat nykyään myös Joulupukille...

Aatoksi pystytetyt kalatorit (mercati di pesce) notkuvat meren hedelmistä, sillä kala on Italiassa tyypillinen jouluaaton ruoka. Se symbolisoi vaatimatonta ateriointia ja on eräänlainen puhdistautumisrituaali ennen suurta juhlaa lihottavine herkkuineen. Meren antimia on tarjolla monenlaisia, mutta erittäin tyypillinen on ankerias (anguilla).

Aterialla tarjotaan usein kalaherkuista koostuva antipasto-valikoima (un antipasto misto di pesce), sitten vaikkapa kalalientä (un brodo di pesce) ja tietysti pastaa. Pääruokana nautitaan perheen valitsema kalaruoka ja vihanneksia. Jälkiruoka on vielä aattona italialaisittain vaatimaton: pähkinöitä (nocce, nocciole), manteleita (mandorle) ja kuivattuja hedelmiä (frutta secca). Meillekin kantautunut kuivattujen jouluhedelmien - taateleiden, viikunoiden ja runsaiden pähkinäkulhojen - perinne juontaa juurensa Etelä-Euroopasta. Il torrone on kova, manteleista ja hunajasta tehty karamellimainen leivonnainen, jota myös tarjotaan aattoaterialla. Tämä arabimaista kulkeutunut makeinen tunnetaan eri muodoissaan kaikissa Välimeren maissa.

Tyypillinen joulunaluslahja, joka usein annetaan aattona sukulaisille ja työtovereille on il panettone - muhkea, maustettu pullakakku, joka on löytänyt tiensä kaikkialle maailmaan hyvän säilyvyytensä ja mausteisen maukkutensa ansiosta.

Aterian jälkeen lähdetään pyhään jouluyön messuun (Santa Messa di Natale), joka järjestetään kaikissa pääkirkoissa keskiyöllä. Messuun voi mennä myös joulupäivän aamuna. Kun messusta yöllä saavutaan kotiin, on panettonen aika, jota herkutellaan kuohuviinin (spumante) ryydittämänä. Panettone symboloi toiveita lempeän makoisasta tulevasta vuodesta. Tänä myöhäisenä hetkenä aikuiset yleensä vaihtavat keskenään joululahjoja.

Joulupäivän aamuna siirrytään juhlasta suurimpaan, joulupäivään (il giorno di Natale). Nykyperinteen mukaan lapset saavat lahjansa aamulla ja ne odottavat joulukuusen (l'albero di Natale) alla. Vielä muutama vuosikymmen sitten lasten oli odotettava lahjojaan loppiaiseen, mutta nykykodit eivät ole kansainvälisten vaikutteiden painostuksessa enää jaksaneet sinnitellä sinne asti... Joulupukki (il Babbo Natale) vierailee myös Italiassa. Joulukuusikin on vain noin satavuotias tulokas, kuten meilläkin.

Joulupäivän ateria (il pranzo di Natale) on runsaudessaan häikäisevä ja sen koostumuksessa korostuvat alueelliset erot, koska jokainen maakunta suosii omia herkkujaan. Aina aloitetaan antipastolla ja sitä seuraa tuorepasta-annos maun mukaan. Pääruoka on lihaa, usein kalkkunaa (tacchino) tai fasaania (fagiano) tai juhlavaa helmikanaa (gallina faraona). Vasikanliha (vitello) ja sianliha (maiale) kuuluvat nekin usein joulupöytään.

Lisukkeena tarjoillaan sekä keitettyjä että tuorevihanneksia. Jälkiruoka on kunkin seudun omaa herkkua ja lopuksi vielä toistetaan aaton jälkiruokarutiini pähkinöineen ja kuivahedelmineen. Ymmärrettävästi ja tarkoituksella ateria, jonka läheiset ja sukulaiset jakavat yhdessä, kestää tuntikausia eikä sitä kiirehditä millään tavalla. Loppuilta sujuu leppoisasti ruokaa sulatellen, leikkien, seurapelejä pelaten ja muutoin vain rakkaassa seurassa aikaa viettämällä.

Tapaninpäivä (il giorno di Santo Stefano) on Italiassakin vielä pyhä, joka on omistettu kyläilylle.

Italialaisia joulureseptejä

Italialainen jouluateria vaihtelee suuresti alueittain. Yhteinen nimittäjä kuitenkin löytyy: aatto katsotaan vielä paastonajaksi ja niinpä aattoillallisella syödään yleensä kalaruokia, joista tyypillisimpiä on ankerias. Vasta joulupäivänä pöytään kannetaan liharuokaa: silloin pääruokana voi olla vaikkapa hieman juhlavampi lintupaisti, kuten helmikanaa, fasaania tai kalkkunaa. Lisäksi italialaiseen jouluateriaan – kuten kaikkien muidenkin päivien aterioihin – kuuluu pasta, mutta joulupöydässä se on aina tuoretta, usein täytettyä pastaa esim. tortellineja, ravioleja tai cannelloneja.

ANGUILLA ALL’AGRO – Hapanankeriasta

1 kg ankeriasta
3 rkl valkoviinietikkaa
laakerinlehti
pari salvianlehteä
vehnäjauhoja
suolaa, pippuria
1 dl oliiviöljyä

• Paloittele nyljetty, puhdistettu ja huuhdeltu ankerias ja kuivaa palaset.
• Kääntele palasia jauhoissa ja ruskista ne pannulla oliiviöljyssä, jossa on laakerin ja salvian lehdet makua antamassa. Mausta suolalla ja pippurilla sekä valkoviinietikalla.
• Anna paistua kuumalla pannulla vielä muutaman minuutin ajan.

PESCE FRITTO – Friteerattua kalaa

n. 100 g kalaa ja äyriäisiä syöjää kohden
vehnäjauhoja
suolaa
(oliivi)öljyä

• Kääntele pieniä kaloja, kalanpalasia ja äyriäisiä vehnäjauhoissa ja ravistele pois liika jauho. Paista kalat väljässä kiehuvan kuumassa öljyssä, kunnes ne ovat saaneet väriä. Nosta kalat öljystä reikäkauhalla ja laita valumaan talouspaperin päälle.
• Tuo friteerattu kala tarjolle välittömästi.

GALLINA FARAONA AL CARTOCCIO – Helmikanaa paperikääreessä

1 helmikana (n. 1,2 kg)
2 rosmariinin oksaa
1 salvian oksa
1 rkl oreganoa
50 g voita
suolaa, pippuria
voipaperia, puuvillalankaa

• Kuivaa puhdistettu helmikana (jolta on leikattu pois pää, jalat ja siivenkärjet). Suolaa se reilusti sisäpuolelta.
• Sekoita kupissa n. 30 g voita, puolet oreganosta ja hyppysellinen suolaa, ja laita tahna helmikanan sisälle. Ompele vatsa kiinni parilla pistolla ja sido siivet ja koivet lintua vasten.
• Mausta lintu suolalla, pippurilla ja oreganolla myös ulkopuolelta, ja laita muutama salvian ja rosmariinin lehti siipien ja koipien alle.
• Rasvaa voipaperi, laita helmikana sen keskelle ja sulje paperi tiiviisti. Laita paketti kuumaan uuniin (280 º) ja paista 45 minuuttia.
• Poista paperi ennen tarjoilua ja paloittele lintu kuuteen osaan. Valuta päälle paperin sisälle kertynyt paistinliemi.

PANDORO

Italialaisen joulun perinteinen jälkiruoka on panettone-leivonnainen tai sen pohjoisitalialainen serkku pandoro, jotka tarjoillaan makean kuohuviinin kera. Pandoron resepti on veronalaisleipurien tarkoin varjelema salaisuus, mutta tämä resepti löytyi veronalaisesta perinnekeittokirjasta.

500 g hienoja vehnäjauhoja
150 g sokeria
200 g voita
40 g (olut)hiivaa
5 kananmunaa
vaniljatanko
1/2 appelsiinin ja sitruunan raastettu kuori

kuorrutukseen:
50 g voita
50 g kaakaovoita
pölysokeria

• Valmista taikinajuuri sekoittamalla hiiva, 90 g jauhoja, yksi munankeltuainen ja 10 g sokeria suuressa kulhossa. Peitä leivinliinalla ja anna levätä lämpimässä paikassa 3-4 tuntia.
• Sulata vesihauteessa 30 g voita ja alusta siihen 150 g jauhoja, 70 g sokeria ja 2 munankeltuaista. Lisää siihen aiemmin valmistamasi taikinajuuri, vaivaa ne käsin huolellisesti yhteen ja anna taikinan levätä pari tuntia.
• Lisää taikinaan loput jauhot, 50 g sokeria, 30 g pehmeäksi sulatettua voita, 2 kokonaista munaa, halkaistun vaniljatangon sisältä rapsutetut siemenet sekä appelsiinin ja sitruunan raastettu kuori. Vaivaa taikina hyvin ja anna levätä vielä pari tuntia.
• Vaivaa noussut taikina uudelleen. Kauli se sitten levyksi, jonka keskelle laitat lopun pehmeän voin. Käännä taikinan reunat voin päälle, kauli paksuhkoksi levyksi, ja käännä ja kauli taikinaa vielä pari kolme kertaa. Anna taikinan levätä puolisen tuntia ja toista äskeinen operaatio vielä pari kertaa.
• Lopuksi pyöritä taikina palloksi ja laita se voideltuun korkeaan kakkuvuokaan (pandoro-vuoka on korkea 8-sakarainen tähtivuoka). Taikinaa ei pidä olla enempää kuin vuoan puoleen väliin. Anna taikinan nousta vuoassa lämpimässä paikassa, kunnes se on noussut vuoan reunaan asti.
• Laita noussut pandoro uuniin. Paista sitä ensin 200 asteessa 15 minuutin ajan ja sitten 175 asteessa puoli tuntia.
• Anna pandoron jäähtyä vuoassa. Kumoa jäähtynyt pandoro ja kuorruta se halutessasi pölysokerilla: voitele leivonnaisen pinta sulatetun voin ja kaakaovoin seoksella ja siivilöi sen päälle reilusti pölysokeria.

Teksti: Jaana Sormunen / Yle

Juhlat jatkuvat joulupyhien jälkeen

Uusivuosi (il Capodanno) on jälleen suuri juhla, jonka valmisteluun jää sopivasti muutama päivä joulupyhien jälkeen.

Uudenvuodenaattona piazzoilla voi kuunnella konsertteja ja keskiyöllä on vuorossa ilotulitus (i fuochi d'artificio). Aaton ja 1. päivän välistä yötä kutsutaan nimellä la notte di San Silvestro ja silloin on tapana valvoa pikkutunneille eli suorittaa niin sanottu veglione, kunnon valvominen pitkän kaavan mukaan.

Uudenvuoden juhlaillallinen (la cena di Capodanno) aloitetaan hyvissä ajoin, jotta h-hetken koittaessa keskiyöllä ollaan valmiita nauttimaan malja kuohuvaista ja päästään kilistelemään (il brindisi). Aterian koostumus on taas perheen oman maun mukainen, mutta talonpoikaiskeittiöstä tuttu zampone (täytetty siansorkka) linssien kera (lenticchie) on lähes pakollinen. Sorkan rinnalla syödään etenkin pohjoisessa myös cotechino-nimistä, täytettyä siannahkamakkaraa. Linssit ovat vertauskuvallisesti lantteja, joita saa sataa runsaasti suotuisana vuotena.

Loppiainen (l'Epifania) on perinteisesti tärkeä juhla, koska entisaikaan lahjat jaettiin vasta silloin, Itämaan tietäjien lahjoja kunnioittaen. Osittain perinnettä noudatetaan vieläkin, vaikka Joulupukki (il Babbo Natale) on jo ehtinyt usein ennen loppiaisnoitaa (la Befana), joka vanhoina aikoina tuli savupiipusta jättämään lahjoja tai pelkkiä hiiliä lapsille sen mukaan, kuinka kilttejä he olivat olleet. Niinpä italialaislapset edelleen jättävät loppiaisaattona sukkia takan eteen odottamaan Befanan lahjoja.

Befana-noitia koristeina on myynnissä hyvissä ajoin ennen joulua ja niistä tulee mieleen omat pääsiäisnoitamme, lentävä luuta on mukana kuvioissa. Befana tunnetaan hyväluontoisena, mutta myös oikukkaana ja äksynäkin eukkona. Befana on kulkeutunut italian kieleen myös ikävähkönä haukkumasanana ja kohdistuu - kuinkas muuten - naisten ulkonäköön tai olemukseen.

Befana-hahmoja myös poltettiin loppiaisena, jotta pahat henget karkoitettaisiin tulevaksi vuodeksi. Loppiaiseen päättyy Italian runsaskätinen joulunvietto. Kansa siirtyy arkeen odottamaan seuraavan suuren juhlan, pääsiäisen viettoa.

Natale in Italia - joulunviettoa Italiassa italiaksi

Le feste natalizie sono probabilmente le più belle e le più attese sia dai grandi che dai piccini. Le preparazioni in genere cominciano nove giorni prima del 25 dicembre, in fatti viene anche detta Novena di Natale appunto dal numero 9. In questi giorni si comincia ad illuminare le strade, decorare le vetrine dei negozi, e dappertutto si possono sentire musiche natalizie, nei bar, nei grandi magazzini, per le strade. Si incontrano dei finti babbi natali che danno caramelle ai bambini e dappertutto si può vivere una atmosfera magica.
In Piazza Navona vengono allestite anche delle bancarelle dove si possono comprare degli ornamenti, delle decorazioni per l’albero di natale, il presepio e l’Epifania.
Dalle montagne scendono gli zampognari che vanno per le vie, per le piazze, suonando le loro zampogne in cambio di piccoli doni.

Le tradizioni di Natale si diversificano molto fra il Nord, il Centro e il Sud. Nel Sud senza dubbio sono molto più sentite e più forti, mentre al Nord la nostra società del benessere ha fatto un po’ dimenticare il profondo significato del Natale, facendo prevalere l’interesse commerciale dovuto al forte consumismo di questo periodo. Ma per fortuna, nello spirito di molti italiani non è cambiato il significato religioso.

L’evento religioso che si vuole ricordare con il Natale è la nascita di Gesù. Questa viene raffigurata tramite il presepio che è fatto con statuine di gesso o di creta che raffigurano i vari personnaggi: la Maria, Giuseppe, i pastori, re magi, l’angelo e naturalmente il bambino Gesù, appena nato.

Nei giorni che precedono il Natale si comincia a fare posto nella casa per fare il presepio.
E i bambini a scuola cominciano a costruire le statuine e colorarle loro stessi per portarle a casa nel loro presepio. Si costruisce la capanna e si cerca di rappresentare tutto il paese con i pastori che si recano alla nascita. Purtroppo la tradizione di fare presepio in casa sta un po scomparendo perché richiede parecchio tempo e lavoro, però si va da ammirarlo nelle chiese dove sono spesso dei veri capolavori d’arte con statuine in antico legno, corallo, avorio, fatte da veri grandi artisti. E’ spesso un vero presepio vivente con le statuine che si muovono, e l’acqua dei ruscelli che scende in maniera realistica.

La tradizione del presepio risale a San Francesco d’Assisi che aveva allestito il primo a Greccio, vicino ad Assisi. Aveva fatto portare in una grotta del fieno, l’asino e il bue, e a mezzanotte con degli altri frati e dei fedeli avevano celebrato la messa. E avevano creduto improvvisamente di vedere apparire il bambino Gesù. E avevano vissuto questa atmosfera mistica.

VIGILIA DI NATALE

Al posto del presepio, nelle case, sta prendendo sempre più posto l’albero di natale, una tradizione molto meno antica, che si è introdotta in Italia solo alla metà del secolo scorso.
Di solito sono i bambini e i ragazzi che si occupano di decorarlo, oltre che a preparare la lettera per il Gesù bambino nella quale chiedono i regali che vogliono ricevere il 25 dicembre, mentre i genitori, la vigilia di natale, corrono ancora per i negozi, in quanto la vigilia di natale in Italia è un giorno lavorativo, e dopo il lavoro si precipitano a fare le spese. Per fortuna i negozi sono aperti fino a tardi il 24 dicembre.
In tutte le città si allestiscono i mercati del pesce dove il più popolare è l’anguilla. E pesce perché la vigilia di natale c’è l’obbligo di mangiare magro, perché ha un significato di purificazione.
I menù possono variare secondo i gusti della famiglia e secondo le possibilità finanziarie. Naturalmente si può cominciare con un antipasto misto di pesce, in seguito un brodo di pesce, un piatto di pasta. Per secondo piatto ci può essere un pesce alla griglia, una grigliata mista di pesce accompagnata di verdure. E per dolce non mancano mai durante le feste natalizie le mandorle, le nocciole, i datteri, i fichi secchi, qualsiasi tipo di frutta secca, e il torrone che è un dolce durissimo fatto di miele e di mandorle. E spesso, si ha l’abitudine di regalare anche il panettone e questi dolci agli amici e parenti, in quanto al significato di augurare che l’anno che venga sia dolce.

NOTTE DI NATALE

Dopo la cena della vigilia di Natale, si aspetta la mezzanotte, simbolo della nascita di Gesù, per recarsi alla Santa Messa di Natale. In tutte le chiese si celebrano le liturgie natalizie, è una messa molto solenne, soprattutto nella Basilica di Santa Maria Maggiore di Roma. E chi non ha possibilità di andarci alla mezzanotte, può benissimo assistere alla messa del 25 mattina, del giorno di Natale. Dopo la messa si torna a casa, e finalmente si può fare un brindisi alla nascita del Bambino Gesù con un bicchiere di spumante, e mangiare una fetta di panettone. Ed è anche questo il momento in cui si possono aprire i regali per gli adulti

GIORNO DI NATALE

La mattina di 25 dicembre, finalmente il giorno di grande festa e di riunione familiare, i bambini si precipitano inazitutto all’albero di natale per aprire i pacchetti e scoprire i regali che il Gesù Bambino ha portato. I grandi invece si accengono alla preparazione del pranzo, e preparano la grande tavola, in quanto tutti i familiari finalmente si riuniscono.
Il pranzo di Natale è senz’altro molto più ricco e abbondante confronto a quello della vigilia di natale, e può variare secondo le tradizioni regionali. Naturalemente si comincia con un antipasto, dopo di ché ci può essere un primo piatto di tortellini in brodo, o ravioli, o canelloni, comunque un primo piatto fatto di pasta fresca. Dopo di ché vengono secondi piatti di carne: può essere per esempio tacchino, fagiano, gallina faraona, vitello, maiale, tutti accompagnati con verdure cotte o crude. Per dolce, anche i dolci possono variare secondo le regioni… naturalmente si trova sul ogni tavola noci, nocciole, mandarini, frutta secca, fichi secchi, datteri, torrone.
Il pranzo di natale può durare molte ore, ci si concede tutto il tempo che si vuole, perché la cosa più importante è stare con la famiglia e stare tutto il giorno riuniti. La sera infatti si trascorre molto tranquilla, in compagnia di familiari, si fanno dei giochi insieme ai quali partecipano i grandi, i piccini, i nonni, tutti quanti.
Invece il giorno di Santo Stefano, quindi il 26 dicembre, è anche un giorno di festa, ma si fanno delle visite o si ricevono delle visite di amici in genere molto stretti alla famiglia.

CAPO D'ANNO

Dopo il 26 dicembre c’è un breve periodo in cui – di pausa in cui ci sis prepara alla grande festa del capo d’anno. Quindi ad aspettare l’anno nuovo. La tradizione è di fare il famoso cenone di capo d’anno. Cenone appunto perché dura tantissimo, spesso fino alla mezzanotte, quindi proprio fino al momento del brindisi. E i menù possono variare secondo dei gusti, ogniuno può scegliere un menù diverso, ma non può mancare mai lo zampone accompagnato dalle lenticchie. Lo zampone è carne di maiale, e le lenticchie sono dei legumi che assomigliano alle monete, e quindi proprio per questo auspicano prosperità e fortuna per l’anno nuovo.

L’EPIFANIA

Dopo il Natale e il Capo d’anno si respira ancora un’atmosfera di festa fino al 6 gennaio che è il giorno dell’Epifania. La Befana è un personnaggio creato dal popolo che simboleggia l’Epifania, come il Babbo Natale per il Natale, ed è una vecchietta buona che vola a cavallo di una scopa. Nella notte fra il 5 e il 6 entra dalla cappa del camino per lasciare dei doni ai bambini nelle calze che i bambini preparano la sera prima.
E si racconta che lascia i doni per i bambini buoni e il carbone per i bambini cattivi. Infatti il popolo diceva che spia dalla finestra nei giorni precedenti per vedere quali sono i bambini buoni. Il carbone che si trova oggigiorno in commercio è in pratica dello zucchero che piace a tutti i bambini.
E una vecchia credenza popolare era di bruciare il fantoccio della befana per scacciare le sciagure possibili del nuovo anno.
E con la festa dell’Epifania si conclude tutto il periodo natalizio.

Testo: Gabriella Serra, Jaana Sormunen / Natale in Italia/Yle, 1998

Tu scendi dalle stelle

Yksi Italian rakastetuimpia joululauluja on Tu scendi dalle stelle, joka perustuu napolilaiseen kansansävelmään Quanno nascette Ninno.

Tu scendi dalle stelle

Tu scendi dalle stelle, o Re del cielo,
e vieni in una grotta al freddo e al gelo. (2 v.)*
O Bambino mio divino,
io ti vedo qui a tremar;
o Dio beato !
Ah, quanto ti costò l'avermi amato ! (2 v.)

2. A te, che sei del mondo il Creatore,
mancano panni e fuoco, o mio Signore. (2 v.)
Caro eletto pargoletto,
quanto questa povertà
più m'innamora,
giacché ti fece amor povero ancora. (2 v.)

3. Tu lasci il bel gioir del divin seno,
per giunger a penar su questo fieno. (2 v.)
Dolce amore del mio core,
dove amore ti trasportò ?
O Gesù mio,
per ché tanto patir ? per amor mio ! (2 v.)

4. Ma se fu tuo voler il tuo patire,
perché vuoi pianger poi, perché vagire ? (2 v.)
mio Gesù, t'intendo sì !
Ah, mio Signore !
Tu piangi non per duol, ma per amore. (2 v.)

5. Tu piangi per vederti da me ingrato
dopo sì grande amor, sì poco amato!
O diletto - del mio petto,
Se già un tempo fu così, or te sol bramo
Caro non pianger più, ch'io t'amo e t'amo (2 v.)

6. Tu dormi, Ninno mio, ma intanto il core
non dorme, no ma veglia a tutte l'ore
Deh, mio bello e puro Agnello
a che pensi? dimmi tu. O amore immenso,
un dì morir per te, rispondi, io penso. (2 v.)

Dunque a morire per me, tu pensi, o Dio
ed altro, fuor di te, amar poss'io?
O Maria. speranza mia,
se poc'amo il tuo Gesù, non ti sdegnare
amalo tu per me, s'io non so amare! (2 v)

*) 2 v = due volte (2 kertaa)

Sävel ja sanat: Sant'Alfonso Maria de' Liguori 1754, perustuen napolilaiseen kansansävelmään Quanno nascette Ninno

Videot ohjelmasta: Natale in Italia Toimittaja: Jaana Sormunen / Yle Vuosi: 1998

Muokattu 15.12.20: Poistettu Youtube-linkki.

Tavat ja kulttuuri