Joulu on saksalaisille vuoden tärkein juhla, jonka juhlinta aloitetaan hyvissä ajoin. Ensimmäiset merkit joulun lähestymisestä nähdään kaupoissa jo lähes heti kesän alennusmyyntien loputtua.
Frohe Weihnachten! Iloista joulua!
Saksan jouluperinteet vaihtelevat sen mukaan, missä päin Saksaa ollaan ja ollaanko alun perin katolisella vai protestanttisella alueella. Jouluruoatkin vaihtelevat alueittain ja perheittäin. Joulukinkun sijaan monessa kodissa syödään jouluna hanhea (Gans) tai karppia (Karpfen). Toisille taas maistuvat makkara (Wurst) ja perunasalaatti (Kartoffelsalat), fondue tai raclette. Joulun vietto muistuttaa suomalaista joulua – syödään hyvin, aattona jaetaan lahjoja, ehkä käydään kirkossa tai nähdään sukulaisia ja ystäviä.
Martinpäivä ja Nikolaus aloittavat joulun
Etenkin alkujaan katolisilla seuduilla joulun juhlinta aloitetaan jo 11. marraskuuta, jolloin vietetään Martinpäivää (Martinstag). Pyhä Martti oli tärkeä pyhimys keskiajan Euroopassa, joka legendan mukaan halkaisi viittansa ja antoi toisen puoliskon palelevalle kerjäläiselle. Martinpäivänä järjestetään lyhtykulkueita ja syödään hanhea (Martinsgans). Samana päivänä alkaa monilla alueilla myös karnevaaliaika.
6.12. vietetään Nikolauksen päivää (Nikolaustag). Pyhä Nikolaus, katolisen kirkon pyhimys, on saksalaisten joulupukki, joka jakaa kilteille lapsille pieniä lahjoja ja makeisia. Myöhemmin kuvioihin on tullut myös meidänkin hyvin tuntema joulupukki (Weihnachtsmann), jonka rooli taitaa olla edelleen vähän epäselvä. Jouluaattona lahjat kun jakaa monessa kodissa Jeesus-lapsi (Christkind).
Nikolauksen päivää edeltävänä iltana lapset laittavat oven ulkopuolelle kengän tai lautasen siinä toivossa, että se on aamulla täynnä makeaa. Tästä lauletaan tunnetussa joululaulussa Lasst uns froh und munter sein.
Monet suomalaisetkin jouluperinteet tulevat Saksasta
Yksi eri alueita yhdistävä jouluperinne on adventtikranssi (der Adventskranz), jonka historia ulottuu parin vuosisadan taakse. Kuusenhavuilla koristetussa kranssissa on neljä kynttilää – yksi kutakin adventtisunnuntaita varten. Tämä alun perin saksalainen perinne on Suomessakin yleisten adventtikynttilöiden taustalla.
Joulukalenterikin (der Adventskalender) on saksalainen keksintö 1900-luvun alusta. Perinteisten kuva-, suklaa- tai lelukalenterien ohella monet askartelevat joulukalenterin itse. Joissakin kaupungeissa on tapana koristella kokonainen kaupungintalo (das Rathaus) isoksi joulukalenteriksi.
Niinikään joulukuusi (Weihnachtsbaum/ Christbaum/ Tannenbaum) on saksalaista perua. Monissa kodeissa laitetaan esille myös jouluseimi (Weihnachtskrippe).
Saksankielisistä joululauluista Suomessa tunnetaan varmaankin parhaiten Jouluyö, juhlayö.
Joulumarkkinoiden juuret ulottuvat keskiajalle
Saksassakin joulu on juhla, jota vietetään oman perheen parissa, mutta jäljellä on vielä keskiajalta peräisin olevia yhteisöllisiä elementtejä. Tuolloin joulu kokosi ihmiset kaduille ja kirkkoihin juhlimaan yhdessä.
Joulumarkkinat tai -torit ovat keskiajalta lähtien olleet olennainen osa saksalaista adventtiaikaa. Lähes jokaisen kaupungin keskustaan pystytetään koristeltuja kojuja (Verkaufsstände), joissa myydään joulukoristeita (Weihnachtsdeko), käsitöitä (Handarbeiten), hehkuviiniä (der Glühwein), koristeltuja pipareita (Lebkuchen) ja muitakin herkkuja, kuten paahdettuja manteleita (gebrannte Mandeln) tai suklaakuorrutettuja hedelmiä (Schokofrüchte). Lapset saavat ajella perinteisissä karuselleissa (das Karussell) ja heille saatetaan järjestää myös omaa ohjelmaa piparien leipomisesta kynttilöiden (Kerzen) valmistukseen.
Tunnettuja joulumarkkinoita on esimerkiksi Nürnbergissä ja Münchenissä (Christkindlmarkt), Aachenissa (Printenmarkt), Dresdenissä (Striezelmarkt), Stuttgartissa ja Dortmundissa (Weihnachtsmarkt). Suosittuja ovat myös joissain kaupungeissa järjestettävät keskiaikaiset joulumarkkinat, esimerkiksi Esslingenissä (Mittelaltermarkt).
Leipominen on olennainen osa jouluvalmisteluja
Saksassa leivotaan joulun alla satoja erilaisia joulupipareita tai -keksejä (Plätzchen). Niitä nimetään niin muodon mukaan (Vanillekipferl - vaniljasarvet), tekotavan mukaan (Ausstecher - muottipiparit), (Spritzgebäck - pursotuspiparit) kuin myös ainesosien mukaan (Zimtsterne - kanelitähdet). Piparit koristellaan esimerkiksi suklaalla (Kuvertüre), hillolla (Marmelade), pähkinöillä (Nüsse) tai sokerikuorrutteella (Zuckerguss). Niitä tarjoillaan ystäville ja tutuille kahvin tai teen kanssa ennen joulua ja nautiskellaan perheen parissa joulunpyhinä.
Lebkuchen on voimakkaasti maustettu, perinteisesti hunajasta makeutensa saava, hyvin säilyvä leivonnainen. Lebkuchenilla on pitkät perinteet. Tunnettuja ovat esimerkiksi Nürnberger Lebkuchen ja Aachener Printen. Myös Lebkucheneita on erivärisiä, erimallisia ja erimakuisia – on suomalaisia joulupipareita muistuttavista kaulittavista ruskeista (Braune Lebkuchen) ja pehmeistä pyöreänmallisista puristettavista (Oblatenlebkuchen) kuutioiksi leikattuihin suklaapäällysteisiin (Dominosteine).
Suosittu perinteinen jouluherkku on myös Stollen (Weihnachtsstollen, Christstollen), rusinoita ja muita kuivattuja hedelmiä sekä marsipaania sisältävä pitkulainen hedelmäkakku, joka on kuorrutettu tomusokerilla. Nykyisin tunnetuin lienee Dresdenin Christstollen, jota on valmistettu jo 1400-luvulla.
Loppiaisena juhlitaan kolmea kuningasta
Joulun juhlinta jatkuu vielä loppiaiseen (Dreikönigsfest, 6. tammikuuta) asti, jolloin etenkin useilla katolisen kirkon vaikutusalueilla lapset pukeutuvat kolmeksi kuninkaaksi: Kaspar, Melchior ja Baltasar (Sternsinger).
Lapset kulkevat talosta taloon keräämässä rahalahjoituksia kirkolliseen keräykseen. Oven pieleen kirjoitetaan liidulla siunauksen toivotuksena meneillään oleva vuosiluku ja kirjaimet C + M + B, jotka tulevat latinankielisten sanoista Christus mansionem benedicat (Kristus siunatkoon tätä taloa - Christus segne dieses Haus). Lapsille annetaan palkkioksi yleensä karkkeja. Suomessa tiernapojat edustavat samaa perinnettä.
Frohe Weihnachten und einen guten Rutsch ins neue Jahr!
Videot: ohjelmasta Lasst uns froh und munter sein!, toimittaja Pertti Rönkkö, 2001.