Italialainen seimikuvaelma loistaa loppiaiseen saakka, jolloin vanha joulu tietäjineen kruunaa juhlan. Seimi on alueellinen mikrokosmos, jossa maisemat, rakennukset, kasvit, eläimet ja ihmisten askareet kasvavat niin runsaiksi, että itse seimeä on kaiken keskeltä vaikea löytää. Silti seimikuvaelman ajatus on pelkistetty ja universaali: Jeesus syntyi arjen ytimeen ajasta, paikasta ja tilanteesta huolimatta.
Ja tapahtui niinä päivinä... Italialaista seimitaidetta ja -perinteitä
Jouluseimi tulee meille hyväsydämiseltä Fransiskus Assisilaiselta, 1200-luvun hämärästä. Se on perinne, jonka italialaiset haluavat antaa lapsilleen. Seimi (presepe, presepio) tuo joulun italialaiskoteihin. Myös julkisia seimiä rakennetaan kaupunkien ja kylien asukkaiden ja matkailijoiden iloksi kirkkoihin ja toreille.
"Seimen on siirryttävä perintönä isältä pojalle. Omalle perheelleni seimi on jouluisen yhdessäolon vertauskuva", Napolista kotoisin oleva Italian kulttuuri-instituutin johtaja Marcello Matera tiivistää seimen merkityksen. "Italialaisissa seimiasetelmissa tunnelma nousee siitä, kuinka tavallisten ihmisten arki seimen ihmeen ympärillä on kuvattu. Jokainen maakunta tekee sen omalla tavallaan. Seimen kuvaelma viestittää universaalisti rauhaa ja joulun hengellistä sanomaa kaikille uskonnoille."
Jeesus-lapsi syntyi keskelle tavallisten ihmisten arkea, jossa työnteko jatkui. Arjen aherrus monine toimineen, työkaluineen, eläimineen, ruokineen kaikkineen, kuvataan tarkasti italialaisiin jouluseimiin.
Loppiainen kruunaa seimen juhla-ajan. Silloin Itämaan tietäjät (i Re magi) - seimiasetelmien näyttävät ruhtinaat - saapuvat lahjoineen. Loppiaisperinne eletään Italiassa ja muissa Etelä-Euroopan maissa toisenlaisena kuin meillä Pohjoismaissa. Italiassa lapset saivat ennen lahjansakin vasta loppiaisena, kunnes joulupukki tuli sekoittamaan kuvioita... Toki perinnettä kunnioitetaan vieläkin. Loppiaisnoita Befana tuo tammikuun 5. - 6. päivän välisenä yönä kilteille lapsille lahjoja. Tuhmille mainio eukko tuo tylysti vain hiiliä...
Seimiperinne elää voimakkaana Etelä-Italian maakunnissa, Campaniassa, Basilicatassa, Apuliassa ja Sisiliassa. Pohjoista myöten on kaikissa Italian maakunnissa oma seimiperinteensä, johon aina nivoutuu alueen omaleimaisuus: maisemat, talojen arkkitehtuuri, ammatit, elinkeinot, tuotteet, ruoka, kasvit ja eläimet. Kaiken paikallisuuden keskelle, on sijoitettu jouluyön ihme, Jeesus-lapsen syntymä (la Natività). Runsaiden seimien keskeltä saattaa olla jopa vaikeaa löytää itse seimikohtausta, mikä tekee seimiasetelmista jännittäviä erityisestyi lapsille, jotka saavat etsimällä etsiä joulun keskeistä tapahtumaa. Kiehtovaa tuo etsiminen mystisten sommitelmien keskeltä on myös aikuisille!
Legendaarinen joulumessu luolassa
Eläinrakas Fransiskus Assisilainen (San Francesco d'Assisi) toi jouluyönä 1223 karuun luolaan Greccion kylässä Laziossa aasin (l'asino) ja härän (il bue) lämmittämään heinäseimeä (la mangiatoia), johon messuun tulleet munkit kuvittelivat Jeesus-lapsen (Gesù bambino). Siinä Jeesus makasi turvallisesti eläinten hengityksen lämmössä. Maria, Joosef ja Itämaan tietäjät eivät olleet mukana tässä aikojen ensimmäisessä seimikuvaelmassa. Kerrotaan, että Jeesus-lapsi ilmestyi loisteliaana vaatimattomille munkkiveljille tuona ihmeellisenä jouluyönä, joka jäi legendaksi kaikkialle kristittyyn maailmaan. Erityisesti eteläisen Apulian maakunnan seimiperinne on kauniisti säilyttänyt pelkistetyn luolakuvaelman hengen.
Fransiskus Assisilaisen jälkeen varhaisissa seimissä olivat pitkään mukana ainoastaan Pyhä perhe ja lasta lämmittävät eläimet, härkä ja aasi. Muut elementit puuttuivat vielä.
"Keskiajalla jouluseimiä alettiin rakentaa kirkkoihin muhkeina kiviveistoksina, luonnollisessa koossa. Seimien rakentaminen muualle kuin pyhättöihin alkoi vasta 1600-luvulla, kun ylhäisö ja aatelisto alkoivat rakennuttaa niitä palatseihinsa ja yksityisiin kappeleihinsa jouluiloksi lähipiirilleen. He kävivät ensin joulumessussa kirkossa, mutta halusivat laittaa jouluyönä kirkosta palattuaan myös oman Jeesus-lapsen seimeen. Vauvahan laitetaan seimeen vasta jouluyönä. Vähitellen, kun seimen rakennusaineksina keksittiin käyttää halvempia materiaaleja, kuten teracottaa, kipsimuotteja, puuta, mehiläisvahaa, paperimassaa, kangasta, liimaa ja korkkia, perinne siirtyi koteihin", Helsingin Studium Catholicumin pääsihteeri Diana Kaley kertoo seimen historiasta.
Studium Catholicumin pääsihteeri Diana Kaley (vas) ja Italian kulttuuri-instituutin johtaja Marcello Matera esittelevät Sini Sovijärvelle (Yle) italialaisen seiminäyttelyn mystiikkaa Helsingin tuomiokirkon kryptassa tammikuussa 2013. Kuva: Antti Majala/Yle
Materiaalit ja maisemat maakuntien omista aineksista
Materiaalien käyttö sitoo seimen tiettyyn alueeseen tai paikkakuntaan. Jouluseimitaiteen näyttävimmät maakunnat (Sisilia, Basilicata, Campania, Lazio, Emilia-Romagna, Alto Adige) eroavat toisistaan käytettyjen raaka-aineiden värimaailman kautta. Mainio materiaali on mehiläisvaha (cera d'api), josta voidaan taiteilla mitä moninaisimpia, pikkuruisia esineitä ja yksityiskohtia, esimerkiksi hedelmiä ja kasviksia seimien torinäkymiin. Katsoja voi vain mykistyä näiden taidonnäytteiden edessä.
Sisilialaiset seimet on valmistettu saaren omasta tuhkakivestä (il tuffo), mehiläisvahasta (cera d'api) tai terracotasta eli poltetusta savesta. Tuhkakivi ja terracotta-tiilet ovat talojen tyypillinen rakennusaine. Kuivattu oliivipuu antaa maisemalle aitoutta. Terracottaa ja mehiläisvahaa hyödynnetään myös muiden maakuntien seimitaiteessa.
Pohjois-Italian Val Gardenasta, (Alto Adige) tulevat mestarilliset, puiset jouluseimet. Puusta nikkarointi teki seimistä aikoinaan aivan eri näköisiä kuin kirkkojen kivestä tehdyt, kylmähköt jättiseimet. Puumateriaalin (il legno) lämpö ja kodikkuus vei seimet tavallisten ihmisten koteihin. Val Gardenan puukäsityötaidosta on kehkeytynyt mestarillinen taiteenlaji. Val Gardenaa kutsutaan kuvanveistäjien laaksoksi.
Seimien maisemat vaihtelevat maakuntien mukaan karuista maaseutu- tai merimaisemista kaupunkiympäristöihin. Elinkeinot ja ammatit työkaluineen seuraavat perässä. Roomalaisissa seimissä on kuvattu menneiden aikojen katunäkymiä käsityöläisineen ja myyjineen. Materan (Basilicata) alueen kuvaelmissa toistuvat Sassi di Materan jylhät kalliomaisemat kirkkoineen. Leccen (Basilicata) paperimassaseimet ovat plastisesti muotoiltuja ja hahmot eläväisiä ja ilmeikkäitä. Mukana kulkee hauskasti hiven teatraalisuutta. Emilia-Romagnan ja Marchen seutujen seimissä tutkaillaan tarkasti rekonstruoituja, arkielämän kohtauksia. Maaseutu- tai pikkukaupunkielämään liittyvä työ ja askareet kuvataan todella pikkutarkasti. Napolissa ja muutoinkin Campanian maakunnassa seimirakennelmat ovat erityisen värikkäitä ja sykähdyttäviä. Niissä hehkutetaan oikeita kankaita ja pitsejä.
Aikamme seimitaiteilijamestarit
Nykytaiteilijoista seimimestari Francesco Artese toteutti v. 2012 noin 140 m²:n suuruisen jouluseimen Pietarinkirkon aukiolle Roomaan. Sama taiteilija valmisti Suomen näyttelyä varten kaksi seimeä, joista toinen nähdään Helsingin tuomiokirkon kryptassa ja toinen, 30 m2 suuruinen, Turun tuomiokirkon Agricola-kappelissa. Francesco Artese ammentaa innoitusta Basilicatan maakunnassa sijaitsevan Materan ylänköjen kulttuurimaisemasta, jossa kallioon kerroksittain kaiverretut talot, kirkot ja pyhäköt, joita on yhteensä 150, muodostavat kokonaisuuden. Ainutlaatuiinen alue on Unescon maailman kulttuuriperintökohteiden listalla. Seimikuvaelmassa Materan minimaailma tiivistää ja tulkitsee ihmiskunnan historian keskeistä tapahtumaa, Jumalan pojan syntymää. Sekä Helsingissä että Turussa näytteillä olevat Artesen seimet on sijoitettu Materan jylhiin maisemiin.
Mestari Sisilian Agrigentosta, Roberto Vanadia on loihtinut suurenmoisen seimikuvaelman "Presepe nel borgo" (Seimikuvaelma kylässä), joka hahmottaa katsojan eteen tyypillisen 1800-luvun sisilialaisen talonpoikaiskylän, mittakaavaan toteutettuna. Pienoisnäytelmä on lumoava! Taloissa on puiset ikkunaluukut, seinät on rakennettu tuhkakiviharkoista, portaat ovat kiveä. Takorautakoristeisilla parvekkeilla riippuu tomaattiterttuja talonpoikaistavan mukaan, valkosipulilettejä, sipuleita, pepperoneja... pikkuruisina taideteoksina. Mukulakiveys ja kivimuurit hohtavat harmaina, oliivipuut ja pergolat heijastavat vihreän vivahteita. Raolleen jätetyt ulko-ovet sydämenmuotoisine avaimenreikineen, erottuvat seinärappauksen sävyjä vasten.
Tämän kuvaelman taitelija valmisti erityisesti Helsingin tuomiokirkon kryptassa 2013 pidettävää näyttelyä varten. Sommitelma ei kuitenkaan jää kryptaan, vaan lähtee kiertämään maailmaa. Toivottavasti se joskus palaa kryptaamme, jonne se sopii erinomaisesti!
Erittäin merkittävä seimitaiteilija on roomalainen Christian Apreda, jonka kaunis kuvaelma l'Arco di Dolabella (Dolabellan kaari) oli jouluna 2012 esillä Rooman Campidoglion aukiolla Kapitoliumilla - Rooman kaupunginjohtajan lahjana kaupungin asukkaille ja matkailijoille. Taiteilija on kuvannut Dolabellan kaaren asetelmiin arkkitehtuuria, joka osittain on vielä olemassa Roomassa Navicella al Celion kirkon lähiympäristössä. Dolabellan kaari on muinaisen Rooman vesijohtojärjestelmän vanhoja tukirakennelmia Celion kukkulan tuntumassa.
Apredan seimeä elävöittää uskomaton kirjo erilaisia kohtauksia: Pyhä perhe, viinitupa, kauppatori, myyntikojut ja puodit. Apredan yhteistyökumppani, Campanian Torre del Grecosta kotoisin oleva taiteilija Aniello Gaudino on taitavasti sijoittanut Apredan asetelmiin paimenia, käsityöläisiä ja muita hahmoja jokapäiväisissä toimissaan.
Ainutlaatuinen näyttely Helsingin tuomiokirkon kryptassa
Jouluna 2013 (9.12.2013 - 6.1.2014) Helsingin tuomiokirkon krypta tarjoaa vierailijalle matkan, joka kulkee halki Italian eri alueiden kansanperinteiden, tyylien ja materiaalien. Johtolankana on jouluseimi, jonka ensimmäinen versio elettiin tasan 790 vuotta sitten Fransiskus Assisilaisen luolasommitelmassa.
Kryptassa on esillä pieniä mestariteoksia, jotka välittävät katsojalle - vahvimmin ainakin pienimmille kävijöille - huikeiden elämysten kirjon. Näyttelyn seimikuvaelmat on toteutettu hyvin traditionaalisen näköisiksi. Asetelmat ovat kuitenkin varsin tuoreita töitä, vuosilta 2012 - 2013.
Helsingissä toimivan Italian kulttuuri-instituutin aloitteesta järjestetyssä näyttelyssä on esillä tärkeimpien italialaisten, sekä vankkojen mestareiden että urallaan nousussa olevien nuorten seimitaiteilijoiden töitä, jotka ovat saavuttaneet menestystä kaikkialla Italiassa ja myös kansainvälisesti (kts. tämän artikkelin alkuosa). Osa näyttelyn teoksista on lähtöisin erityisen merkittäviltä paikkakunnilta tai kuvaavat kohteita, jotka ovat tuttuja maalaustaiteesta ja historiasta. Näyttelylle kaavaillaan jatkoa eri puolille Eurooppaa. Osa on jo ollut näytteillä esim. Berliinissä.
Mukana myös kaunis kuvaelma, joka oli jouluna 2012 esillä Campidoglion aukiolla (Kapitoliumilla), Rooman kaupunginjohtajan lahjana pääkaupungin asukkaille ja matkailijoille. Tekijä on roomalainen seimitaiteilija Christian Apreda ja itse teos Dolabellan kaari nähdään sellaisena kuin taiteilija, akvarellisti Ettore Roesler Franz sen maalasi 1800-luvun lopulla. Juuri tämän maalarin kaupunkinäkymistä on roomalaisen jouluseimen perinne saanut runsaasti vaikutteita. Niistä huokuu suuri haikeus "kadonneeseen Roomaan" (Roma sparita), joka leimaa Apredan ja muiden roomalaisten seimitaiteilijoiden töitä.
Rooman “Kapitoliumin jouluseimen” lisäksi tuomiokirkon kryptassa on nähtävänä kaksi muuta roomalaisen perinteen teosta: roomalaisen Alberto Finizion valmistama Via Rua, jonka taustalla nähdään Portico d'Ottavia - tämäkin näkymä perustuu Ettore Roesler Franzin akvarelliin - sekä kansanomaiseen tyyliin toteutettu Borgo marinaro (Kalastajakylä). Kalastajakylän veneineen on valmistanut Campaniasta kotoisin oleva, Roomaan muuttanut mestari Alessandro Martinisi – hän on kehittänyt persoonallisen tyylin lavastuksen sommittelussa ja viehättävien seimihahmojensa muotoilussa.
Sisilian seimitaide on uskomattoman monipuolinen tyylien ja materiaalien valikoima. Seimimestareistaan kuuluisimmat kaupungit ovat Palermo, Messina, Trapani, Syrakusa, Caltagirone, Acireale, Noto ja Ragusa. Tekniikat vaihtelevat alueittain: Caltagironessa hallitsee terracotta, Trapanin seudulla käytetään arvokkaita materiaaleja kuten meripihkaa, kultaa ja hopeaa, samoin niin sanottua kangas ja liima -tekniikkaa eli kangas liotetaan liimaseokseen, jolloin sitä on helppo muotoilla ja se jää muotoonsa kuivuttuaan. Mehiläisvahasta valmistettujen seimien perinne kehittyi erityisesti Palermossa, Syrakusassa, Messinassa ja Notossa.
Agrigentolaisen Roberto Vanadian suuren sisilialaisseimirakennelman ohella näyttelyssä nähdään caltagironelaisen mestarin Francesco Scarlatellan kolme eri asetelmaa: yksi on valmistettu luonnonvärisestä, toinen monivärisestä ja kolmas lasitetusta terracotasta. Scarlatella työstää seimensä hyödyntämällä seutunsa kekseliästä saviveistotaiteen perinnettä.
Esillä on myös taiteilija Aldo Alberto Vassallon sisilialaisella vahanmuotoilutekniikkalla toteutettu, herkkä, mestarillinen mehiläisvahaseimi Il Buon pastore (Jeesus-lapsi, hyvä paimen).
Napolin seudun taitelijoista kannattaa mainita värikkäiden seimien mestari Aniello Gaudino, sekä kolmen seimikoristeisiin ja -esineistöön erikoistuneen asiantuntijan työt. Carmine Iossan käsissä syntyy upeita vahaluomuksia: hedelmiä, vihanneksia ja mitä erilaisimpia ruokia jotka täyttävät korit, myymälöiden tiskit ja kiertävien kauppiaiden kärryt. Kultaseppä Domenico Raiola ja tyttärensä Rosanna ovat mestareita valmistamaan niin uskonnollisen taiteen kuin napolilaisen 1700-luvun tyylisen seimen tyypillisiä koristeita kullasta, hopeasta, korallista ja turkoosista.
Emilia-Romagnan maakunnan taidetta edustava Antonio Pigozzi valmistaa jouluseimiä omaperäistä tekniikkaa käyttäen. Hänen dioraamansa ovat jännittäviä, opitisia asetelmia, joita voi tutkia vain yhdestä, taiteilijan määrittelemästä näkökulmasta. Ne korostavat syvyysvaikutelmaa.
Pigozzin työpaja sijaitsee San Marco a Gazzanon (Reggio Emilia) kirkon vieressä, vanhassa heinäladossa, jonne pääsee tikapuita pitkin. Pigozzi on valmistanut kronologisen sarjan seimiä, jotka esittävät Jeesuksen elämän tärkeimpiä tapahtumia. Taiteilijan työvälineitä ovat kipsi, eri puulajit, terracotta, siveltimet ja kipsimassa. Lähes kaikki Pigozzin teokset – myös Helsingissä nähtävät – on mestarillisesti sijoitettu Reggion alueen Apenniinien maisemiin ja vanhoihin kyliin. Helsingin seimeen Pigozzi on kuvannut nuoren Jeesuksen puusepän töissä.
Keski-Italiassa, Marchen maakunnan Anconassa toimiva seimitaiteilija ja arkkitehti Paolo Maria Capici on tuonut näyttelyyn kaksi tunnelmallista teosta Natività nella masseria (Seimikuvaelma maalaistalossa) ja Natività in borgo diroccato (Seimikuvaelma raunioituneessa kylässä). Kumpikin on toteutettu maakunnan omaan, kansanomaiseen tyyliin.
Kuvitteellisen matkan halki Italian päättää joukko Val Gardenan (Alto Adige) taiteilijoiden valmistamia jouluseimiä. Val Gardena tunnetaan kaikkialla maailmassa huipputaitavista puunveistäjistään. Satoja vuosia elävänä pysynyt perinne on tuottanut korkeatasoisen puuveistotaiteen koulukunnan. Näyttelyssä esiteltävät teokset ovat seimimestareiden Filip Moroder Doss, Thomas Comploi, Josef Mussner Zorz, Roland Perathoner ja Ivo Piazza toteuttamia.
Italian kulttuuri-instituutin johtajan Marcello Materan haastattelu Helsingin tuomiokirkon kryptassa joulukuussa 2013
Italiankielinen haastattelu ilman tekstitystä:
Studium Catholicumin pääsihteeri Diana Kaleyn haastattelu Helsingin tuomiokirkon kryptassa joulukuussa 2013
Italiankielinen haastattelu ilman tekstitystä:
Kuvaus: Antti Majala/Yle.
Suomennokset: Sini Sovijärvi/Yle.
Lähteet:
Italian kulttuuri-instituutin johtaja Marcello Materan sekä Studium Catholicumin pääsihteeri Diana Kaleyn haastattelut
Tapahtui niinä päivinä... -näyttely Helsingin tuomiokirkon kryptassa 9.12.2013 - 6.1.2014
sekä muita aiheen kulttuurihistorialähteitä.