Rahiti Tane, Tupac Yupanqui 8.1.2016, Tyynimeri, Pääsiäissaaret
”-27 astetta, 08 piste 27 minuuttia eteläistä leveyttä ja -109 astetta, 26 piste 08 minuuttia itäistä pituutta: Pääsiäissaaret merimaileja 2020 Limaan, Valparaisoon 1991 merimailia”
18.12.2015 Håkon Wium Lie näki horisontissa pienen tummanharmaan kummun hieman horisontin yläpuolella. Alkuun kumpu ei ollut arkipäiväistä pilveä kummoisempi, mutta hiljalleen sen liikkumattomuus teki siitä suuremman kuin elämän. Maata! Jokainen toivoi kohdalleen tuon maagisen hetken, Håkon eli ja koki sen. Land O´hoy!
Lautat olivat taivaltaneet Tyynenmeren läntistä puolta 42 päivää. Tuulet eivät matkan aikana koskaan muuttuneet liian rajuiksi, eikä peilityyniksi, pläkäksi. Eteläinen päiväntasaajavirta sekä Humboltin kylmä merivirta osaltaan auttoivat lauttoja saavuttamaan ensimmäisen etapin, Pääsiäissaaret. Se oli ensimmäinen onnistunut merimatka modernina aikana Etelä-Amerikasta balsalautalla tehtynä. Merimatka osoittaa, että balsalautoilla on voitu purjehtia täsmällisesti inkojen valtakauden aikoina, ennen espanjalaisten tuloa niille vesille.
Kuva: Tupac Yupanqui:n miehistö riemuitsee Pääsiäissaarten edustalla
Miehistön lisäksi lautat kuljettivat saarille salamatkustajan - tai oikeammin satoja, tuhansia, satojatuhansia salamatkustajia. Hiljaisen nopeutensa vuoksi lauttojen balsarunkoihin oli muodostunut suuri, kaunis kotilokaupunki. Kotilokaupunkia vartioi meren pinnan alla lauma erivärisiä ja kokoisia tyynenmeren asukkaita, kaloja. Miniatyyri-ekosysteemi oli kasvanut vain 42 päivän aikana kukoistavaksi, ja jatkaisi kasvuaan koko paluumatkan Chilen Valparaisoon, uuden miehistön kanssa.
Kuva: "Salamatkustajat ilmaiskyydissä pääsiäissaarille"
Balsalautat Rahiti Tana ja Tupac Yupanqui olivat kestäneet ensimmäisen etapin hyvin. Muutamaa hajonnutta guara-ohjainta lukuunottamatta, perusrakenteet olivat lähes muuttumattomia.
On luonnollista, että köysikiinnitykset osittain löystyvät merimatkan aikana. Balsarungot ovat Tyynellä merellä jatkuvassa liikkeessä toisiinsa nähden. Varsinkin sivuttaisaallokko vääntää lauttaa voimakkaasti. Pääsiäissaarilla lauttoihin tehtiin paikallisten asukkaiden ja kalastajien avulla lisäkiinnikkeitä niihin osiin, joissa köysistö oli kulunut. Lauttoihin tehtiin myös normaalit tarkistukset rungon, maston ja kansien osalta.
Kuva: Pääsiäissaarten hiljaiset miehet
Lautat olivat lastattu hedelmillä. Pääsiäissaarten asukkaat auttoivat hankkimaan uudelle miehistölle riittävästi tuoreita muonatarvikkeita. Liv Arnesen toi Norjasta erilaista kuivamuonaa 90 kiloa. Vesivarastot ja lääkevarastot täydennettiin.
On aika lähteä paluumatkalle. Onnistuessaan se osoittaa, että inka-kauden aikana on voitu olla vuorovaikutuksessa Etelä-Amerikan ja Polynesian välillä. Tutkimusmatka jää jo nyt merihistoriaan, mutta paluumatka herättää eloon uusia ajatuksia kokonaisista kulttuureista ja niiden liikkeistä valtamerillä.
Kuva: Lauttojen viimeiset valmistelut ja lastaus loppusuoralla
Pelikaaneja, kadetteja ja vesipulloja.
Escuela Naval dél Peru, Distrito Callao, La Punta, Peru 29.10 - 4.11.2015
“-12 astetta, 05 piste 24 minuuttia pohjoista leveyttä ja -77 astetta, 11 piste 38 minuuttia itäistä pituutta: Matkustuskilometrejä 15127 km, keskinopeus 310 km/h, taksikilometrejä 546 km, keskinopeus 63 km/h, telakkakävelyä turvakengissä 110 km, laiturikävelyä 56 km keskinopeus 4 km/h”
Viimeisten päivien rakennusvaihetta suoritettiin Escuela naval dél Perun kadettikoulun laiturilla. Työtä helpotti huomattavasti se, että majapaikkamme oli noin 50 metrin päässä viimeistelypisteestä. Pääsimme pois SIMA telakan melumyrskystä, päivien äänet vaimenivat aaltojen rauhoittavaksi musiikiksi. Kadettikoulun aamiaisen jälkeen tallustelimme läheiselle laituritasanteelle ja jatkoimme kukin omia tehtäviämme. Rauha oli kuitenkin näennäistä. Hiljaisen pinnan alla kyti kenenkään huomaamatta projektin suurin vaara, termiitit.
Kuva: Termiittien syömiä reikiä bambussa
Heidi huomasi ensimmäisenä pienet, noin millimetrin kokoiset reiät bamburakenteissa. Marraskuun ensimmäisenä päivänä ihmettelimme muutamia pienen pieniä reikiä, jotka eivät tuntuneet tutuilta SIMA:n telakalta. Ajattelimme, että telakka-alueen pöly, lika sekä valtava äänisaaste oli hukuttanut havainnot aisteilta. Päätimme kuitenkin varmuuden vuoksi tarkistaa seuraavana aamuna rakenteet uudestaan.
Kuva: Öistä työskentelyä ja tarkkailua balsalautoilla
Aamu toi vastaan järkytyksen sekä peloista pahimman. Termiittiyhdyskunta oli herännyt eloon ilmeisesti merestä kumpuavan kosteuden myötä. Osa bamburakenteista oli yhden yön aikana syöty lähes paperimaiseksi hötöksi. Kahden tunnin tarkastelun jälkeen havaitsimme, että lähes kaikki bamburakenteet olivat joutuneet termiittien hyökkäyksen kohteeksi. Tarvittiin pikaisia päätöksiä, jotta termiitit eivät leviäisi myös lauttojen balsarakenteisiin. Paikallisten biologien avulla saimme varmistuksen meille tuntemattomasta uhasta, termiitit olivat levinneet yhdessä yössä kaikkialle.
Teimme nopean hätäratkaisun ja laskimme mereen, suolaveteen, köysien varassa kaikki mahdolliset bamburakenteet. Termiitit iskevät ensimmäisenä bambuun ja vasta sitten muuhun puuhun. Seurasi kaaos. Lauttojen vieressä kellui erilaisia lauttarakenteita epämääräisinä rykelminä. Illalla nostimme rakenteet merestä laiturille ja yön aikana myrkytimme kohdistetulla hyönteismyrkyllä kaiken mikä oli lauturilla ja balsalautoilla.
Kuvat: Jostain, Kari ja Katarine lastaavat 300 vesipulloa (20l) balsalautoille merimatkaa varten
Seuraavaan aamuun ei halunnut herätä. Olisiko toimet olleet riittävät ? Vai pitäisikö kaikki aloittaa alusta ? Nopean tarkistuksen jälkeen näimme joukoittain kuolleita termiittejä bambuissa. Balsoissa ei näkynyt reikiä. Olimme torjuneet yhdyskunnan hyökkäyksen.
Pystyimme jatkamaan viimeiset vaiheet loppuun ja aloittamaan ruoka-, varuste- ja vesivarastojen lastauksen lauttoihin. Merimatka pääsiäissaarille tulisi sittenkin toteutumaan. Viimeiset värikkäät vaiheet myöhästyttivät lauttojen merille lähtöä. Meidän paluulentomme ei odottanut. Jätimme tunnepitoiset jäähyväiset uusille ja vanhoille ystävillemme.
Seuraava projekti alkoi jo hahmottua, matkamme oli vasta alussa. Liman lentokentällä katsoimme merta ja vuoria. Paluu olisi voinut puolestamme viivästyä, kaipaus ja elämänvoima kumpusi tunteissa. Lentokoneessa nukahdimme syvään uneen jo ennen koneen nousua.
Tekstit: Heikki Niskanen, Kuvat: Kon-Tiki II projekti/ www.kontiki2.com, Luis Herrera Camote, Håkon Wium Lie, Torgeir Higraff, Heidi Niskanen, Heikki Niskanen
Olemme seuranneet juttusarjassa balsalauttojen Rahiti Tane ja Tupac Yupanqui matkaa Tyynellä merellä reitillä Peru - Rapa Nui (Pääsiäissaaret)- Chile reaaliaikaisesti. Samalla olemme kertoneet lauttojen valmistuksesta ja valmistustekniikasta sekä lauttojen rakentajista ja miehistöstä. Heidi ja Heikki Niskanen olivat ainoina suomalaisina lokakuussa 2015 Perun Callaossa rakentamassa lauttoja. Rakennusprojekti oli ihme, jonka ei olisi pitänyt olla mahdollinen kaikissa mahdollisissa mittasuhteissa tai aikataulussa mitattuna.