”Onko kuppaus oikeasti tehokasta? Mihin sen vaikutukset perustuvat?”
Kuppauksessahan sanotaan poistettavan pahaa verta tai veressä olevia kuona-aineita. Niinpä päätimme tutkia, mitä verelle oikeastaan tapahtuu kuppauksessa. Mikko kävi ensin laboratoriossa, jossa verestä mitattiin muun muassa virtsa-aine-, kreatiniini ja sappihappopitoisuudet. Tämän jälkeen hän kävi perinteisessä kuppauksessa, jossa tuota pahaa verta poistettiin suurin piirtein saman verran kuin verenluovutuksessa. Lopuksi laboratoriotutkimukset toistettiin ja tuloksia vertailtiin.
Laboratoriotutkimukset eivät ratkaisseet kuppauksen arvoitusta. Veriarvot olivat normaalit ennen kuppausta, eivätkä ne muuttuneet käytännössä lainkaan kuppauksen jälkeen. Itse asiassa virtsa-ainepitoisuus oli hieman noussut, mutta niin vähän, ettei sillä ole merkitystä. Sellainen konkreettinen vaikutus toki on, että kun verta kupataan, elimistön rautavarastot pienenevät. Se taas on hyvä juttu vaikka sydän- ja verisuonitauteja ajatellen.
Näyttää siltä, että kuppauksen suotuisia vaikutuksia ei biokemiallisilla mittareilla oikein pysty kuvaamaan. Kuppauksessa käyvät kuitenkin raportoivat hoidon tuottamasta hyvästä olosta. Mihin tämä positiivinen vaikutus sitten perustuu?
Selitykset kuppauksen tehosta eivät välttämättä ole niinkään tieteellisiä, mitattavia, mutta yhtä lailla tärkeitä kuitenkin. Kyse lienee hoitajan ja hoidettavan välisestä vuorovaikutuksesta. Hyvä kuppari kuuntelee asiakasta ja paneutuu hänen ongelmiinsa samalla kun antaa hoitoa. Hyvä hoitokokemus on se peruskivi, jonka varassa sitten parantumista tai muuta olon kohentumista tapahtuu — aivan kuten vaikka lääkärin vastaanotollakin. Ja totta kai kuppaukseen kuuluvat saunominen, peseminen ja muu puhdistautuminen saavat aikaan hyvää oloa. Tämä oli koehenkilönä toimineen Mikonkin kokemus.