Ennen vanhaan maaseudulla kiersi monenlaisia tarinoita kummallisista ja selittämättömistä tapahtumista. Tarinoihin liittyi usein kuollut ihminen tai kuolemaan liittyvä ennustus. Vanhoissa radiohaastatteluissa ihmiset muistelevat kuulemiaan tai kokemiaan kummitustarinoita.
Urbaanilegendojen tavoin selittämättömät tapaukset ovat usein tapahtuneet kertojan sukulaiselle tai tutulle. Tapahtumista on poikkeuksetta aikaa kymmeniä vuosia, yleensä ne ovat sattuneet kertojan lapsuudessa.
Yleisimpiä kummitustarinoita ovat erilaiset kuolemaan liittyvät ennustukset tai vainajan viimeiset jäähyväiset. Yhdessä kertomuksessa nämä jopa yhdistyvät, kun oman kuolemansa ennustanut tyttö näyttäytyy kuoleman hetkellä tädilleen.
Poltergeist-tarinat ovat yleisiä ympäri maailman ja ensimmäisen kerran niistä on kirjoitettu jo antiikin Roomassa. Suomalaisista “räyhähengistä” kertovat Rantsilassa koululla asuneet äiti ja tytär. Alastarolla puolestaan kerrotaan tarinaa Tonttu-Annasta, joka heräsi yllättäen kuolinliinansa alta pelästyttäen talon asukkaat pahanpäiväisesti.
Erään talon rengit saivat jouluyönä korttirinkiinsä uuden jakajan, kauniin naisen, joka tarkemmassa tarkastelussa paljastui hevosenjalkaiseksi piruksi. Tarina ei kerro, kuinka monta päivää rengit olivat ennen välikohtausta juopotelleet.
