Vantaalainen Jonne sai enterorokkotartunnan lapsiltaan. Vaikka moni selviää enterorokosta vähällä, Jonne sairasti taudista hyvin ärhäkän version. Lue Jonnen oma kertomus taudin kulusta.
”Lapsilla oli yhtenä iltana kuumetta ja kurkkukipua sekä muutama punainen piste jalkapohjissa. Isompi pojista oli osa-aikaisesti päiväkodissa, ja siellä oli ryhmässä enterorokkoa. Päättelimme että tätä rokkoa nyt sitten on pojillakin.
Pari päivää myöhemmin, poikien jo tervehdyttyä, minulle nousi korkea kuume ja todella kova kurkkukipu. Välillä 40 asteeseen kivunnut kuume kesti monta päivää, rakkuloita nousi jalkapohjiin, käsiin, kurkkuun ja suupieliin. Kurkku oli niin rakkuloilla, että vaimo muussasi viikon ajan ruokaa sekä kiinteisiin totuttelevalle vauvalle että minulle. Sain ruuan alas särkylääkkeiden avulla, muuten nieleminen ei olisi onnistunut.
Rakkulat olivat järkyttävän kivuliaita ja kädet täysin auki.
Jalkapohjien rakkulat olivat niin pahat, etten pystynyt kävelemään yläkerran makuuhuoneesta alakertaan syömään, vaan vaimo kantoi muussatun ruuan yläkertaan. Rakkulat olivat järkyttävän kivuliaita ja kädet täysin auki. Taudin edetessä rakkuloista valui nestettä ja verta kun ne puhkeilivat.
Minulla on aina ollut atooppinen iho ja useampia ruoka-aineallergioita, joihin kädet reagoivat rakkuloilla, tämä taipumus varmastikin vaikutti taudin rajuuteen.
Sairauslomaa minun piti käydä hakemassa työterveyden vastaanotolla. Sinne päästäksemme vaimo joutui taluttamaan minut autoon ja kävelyttämään tukien, koska jalkapohjani aristivat rakkuloiden vuoksi ja olin edelleen myös kuumeessa. Työterveyslääkäri totesi, ettei ole aikaisemmin nähnyt tautia kenelläkään näin rajuna. Olin sairauslomalla kaksi viikkoa.
Onneksi vaimo oli kotona, muuten olisin luultavasti joutunut sairaalaan nesteytykseen, letkuruokintaan tai vastaavaan.
Jälkitautina tai taudin loppuvaiheessa minulta irtosi kynsiä sormista ja varpaista, kädet olivat pitkään huonossa kunnossa ja sormet aivan koppuraiset.
Helpotusta sairastamiseen toivat oikeastaan vain särkylääkkeet ja synnytyksen jälkeisillä hormoneilla terästetty, äitiyslomalla ollut vaimo! Onneksi vaimo oli kotona, muuten olisin luultavasti joutunut sairaalaan nesteytykseen, letkuruokintaan tai vastaavaan. Näin jälkeenpäinkin vaimo muistaa ruokkineensa ja hoivanneensa kellon ympäri, ei vain pientä vauvaa, vaan kaikkia perheen miehiä.
Onneksi tauti ei tullut lapsille rajuna, esikoinen nukkui hyvin ja oli muutenkin helppo tapaus. Vaimo itse selvisi myös yhden illan kurkkukivulla ja lievällä kuumeella.
Taudista ja jälkioireista selvittyäni ilmoitin leikilläni, että seuraavan kerran kun päiväkodin oveen ilmestyy ”Ryhmässä enterorokkoa” -lappu, muutan kuukaudeksi hotelliin!
Aika ei ole kullannut muistoja taudin rajuudesta, mutta onneksi ei ole vielä tarvinnut hotelliin muuttaa – entero-lappua ei ole päiväkodin ovessa näkynyt.”
Monesti lapsilla rokko näkyy vain lievänä ihottumana Kuva: Anni Alatalo / Yle
Asiantuntija ja lähteet
ASKO JÄRVINEN, ylilääkäri, dosentti, HYKS infektiosairauksien klinikka
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL / Infektiotaudit
Akuutti – elämänmakuisia tarinoita ja ajankohtaista asiaa terveydestä. Liity joukkoomme Facebookissa !
