Ripuli on yleisin matkailuun liittyvä terveysongelma. Toisille ripuli onkin reissussa enemmän sääntö kuin poikkeus. Teräsmahat taas matkustavat ilman yhtäkään vatsanväännettä. Ripuliherkkyys voi siis olla yksi ominaisuuksistamme eli toisille reipas reissailu on voinut kasvattaa immuniteettia, eikä maha reagoi enää niin helposti uusiin bakteerikantoihin. Toisaalta huono tuuri voi osua kohdalle milloin hyvänsä.
Matkalla maha saattaa mennä sekaisin monesta eri syystä, ja ripuli voi yllättää, vaikka reissussa olisi kuinka varovainen. Mitäpä olisi reissu ilman hyvää ruokaa ja juomaa, eikä ihminen oikein ilmankaan pärjää. Energiaa on jostain saatava. Selkeät riskit lomaillessa kannattaa kuitenkin välttää. Ylimääräisten vessareissujen minimoinnissa huolellinen käsihygienia on kaiken A ja O. Varsinkin lämpimissä maissa on tärkeää muistaa myös juoda riittävästi. Ei kuitenkaan ole ihan sama, mitä juo tai syö.
80 prosentissa matkaripuleista syyllinen löytyy bakteereista. Muita tyypillisimpiä syitä ovat virukset ja loiset. Lämpimissä maissa tavallisimpia ripulia aiheuttavia bakteereja ovat kolibakteerit, kampylobakteeri, salmonella ja shigella. Yleisimmin ripulia aiheuttavaan kolibakteeriin (ETEC) on nyt kehitteillä rokote. 800 suomalaista testaa rokotetta Beninissä vuoden aikana.
Ripulin aiheuttava bakteeri voi tuottaa myrkkyä, joka vaikuttaa suolenseinämässä nesteiden kulkuun. Tästä seuraa usein monelle tuttu vesiripuli. Toinen bakteeri voi taas tunkeutua suolen pintakerroksen läpi ja aiheuttaa kuumeisen veriripulin. Jos bakteerit pääsevät verenkiertoon, nousee matkailijalle yleensä korkea kuume. Tällaisissa tapauksissa ripuli vaatii sairaalahoitoa.
Ripulin kotihoitokonstit
Turistiripulin tyypillisiä oireita ovat eriasteinen ripuli, vatsakouristukset ja pahoinvointi. Monella matkaripulin yhteydessä esiintyy myös alle vuorokauden kestävää kuumeilua tai päänsärkyä.
Ripulin tärkein hoito-ohje on riittävästä nesteytyksestä huolehtiminen. Sama ohje pätee myös matkaripulin hoitoon. Nesteytyksen yhteydessä pitää muistaa huolehtia myös suolatasoista, joten pelkkä vesi ei ole paras ripulin hoidossa.
Matkaripuleista yli 90 prosenttia menee itsestään ohi eivätkä ne edellytä lääkärissä käyntiä tai antibioottihoitoa. Pelkkä nestehoito tai nestehoito apteekista saatavien vatsalääkkeiden rinnalla riittää. Aikuisen kuumeetonta ripulia (ei veristä) voi hoitaa oireenmukaisilla ripulia hillitsevillä lääkkeillä, mutta korkeintaan 1-2 vuorokautta.
Milloin ripuliin tarvitaan apua lääkäriltä?
Lääkäriin tulisi hakeutua jos kunto on huono, tauti on tosi raju tai jos nousee kunnolla korkea kuume. Myös lasten ja vanhusten kohdalla lääkärin vastaanotolle kannattaa hakeutua herkemmin varsinkin, jos oma nesteytyshoito ei tunnu riittävältä.
Vaikeammissa tautimuodoissa kuume voi olla korkea, jatkua pidempään ja potilaalla voi olla verta ulosteessa. Sairaalassa ripulipotilasta nesteytetään suonensisäisesti. Jos potilaalla on korkea kuume tai reilusti kohonneet tulehdusarvot, on syytä epäillä, että bakteri on päässyt vereen. Tällöin potilasta hoidetaan suonensisäisesti antibioottilla.
Matkaripuli ei ole tappava tauti. Trooppisten alueiden matkaajista 40–60 prosenttia saa matkaripulin. Näistä ripuleista 80–90 prosenttia menee ohi itsestään ohi ja loput pystytään hoitamaan lääkkeellisesti.
Asiantuntija: Anu Kantele, infektiosairauksien professori, Helsingin yliopisto
Lähteet:
Terveyskirjasto
FSIH
Yle Areena: Ripulireissu, jakso 2: Suomalainen suolisto koetuksella
Akuutti – tutkittua tietoa terveydestä ja hyvinvoinnista. Rohkeita ihmisiä ja inhimillisiä tarinoita. Liity joukkoomme Facebookissa!