Merisään rannikkoasemat -sarjassa esitellään Kotka Rankki, Harmaja, Utö, Tankar ja Hailuoto.
Utö on maamme eteläisin asuttu saari
Utön luonto on karu ja kivikkoinen. Noin 30 vakituisen asukkaan saarella on Suomen vanhin toimiva majakka, luotsitukikohta, koulu, majoitustoimintaa, sääasema, pieni kirjasto ja kauppa.
Utön kylä on keskittynyt majakan ympärille
Saaren pinta-ala on 81 hehtaaria. Eri aikakausina rakentunut kylä on keskittynyt tiiviisti majakan ympärille. Loput saaresta on luonnontilassa olevaa asuttamatonta aluetta.
Saarelle liikennöi yhteysalus ja merimatka kestää neljästä viiteen tuntia.
Saaressa on ollut luotsi-, majakka-, tulli- ja sotilastoimintaa jo 1600-luvusta lähtien.
Ensimmäinen valomajakka rakennettiin vuonna 1753, mutta se räjäytettiin Suomen sodassa. Nykyinen, edelleen toiminnassa oleva majakka, rakennettiin entisen paikalle vuonna 1814.
Sodan aikana kylän miljöö muuttui radikaalisti, sillä venäläiset sekä purkivat vanhoja että rakensivat uusia taloja ja rakensivat myös kylän halki kulkevan mukulakivitien. Venäläiset poistuivat saaren historiasta vuonna 1918, mutta Puolustusvoimat poistuivat saarelta vasta vuonna 2005.
Utössä on lähes aina tuulista
Saaristomeren ulkosaaristossa sijaitsevalla Utössä on lähes aina tuulista. Tuuli voi myös yltyä ja muuttaa suuntaansa hyvinkin nopeasti.
Utön vesiä kutsutaan syystäkin laivojen hautausmaaksi
Sijaintinsa takia Utö on ollut aina keskeisten merireittien varrella. Meri näyttää valtavan voimansa etenkin syysmyrskyjen aikaan – vuosisatojen varrella Utön vesillä on koettu lukuisia haaksirikkoja.
Panssarilaiva Ilmarinen ajoi miinaan ja upposi noin 17 meripeninkulman päässä Utöstä etelään jatkosodan aikana syyskuussa 1941. Aluksen miehistöstä hukkui 271 henkilöä.
S/S Park Victory, yhdysvaltalainen höyrylaiva, ajoi karille ja upposi Utön kaakkoispuolella 25. joulukuuta 1947. Onnettomuudessa menehtyi kymmenen aluksen miehistön jäsentä.
28. syyskuuta 1994 matkustaja-autolautta M/S Estonia upposi Utön läheisyydessä, noin 40 kilometriä saaresta eteläkaakkoon. Kyseessä oli yksi suurimmista rauhanajan onnettomuuksista 1900-luvun Euroopassa.
Saarella syntyi maamme meripelastus, kun haaksirikkoutuneen moottorikuunari Drakenin lähiluodolle pelastunutta laivaväkeä ei saatu turvaan. Haaksirikosta kertoo rannan risti ja tähti -muistomerkki. Tähti pelastuneille, risti hukkuneille.
Utö on ennen kaikkea lintuharrastajan paratiisi
Utö on yksi Suomen parhaimmista lintupaikoista ja varuskunnan muutettua saarelta Utö on avautunut myös lintuharrastajille.
Utön eteläosa sekä sen pohjoispuolella sijaitsevat saaret kuuluvat Saaristomeren kansallispuistoon. Kävijöiden toivotaan pysyvän keväällä ja kesällä poluilla, jotta lintujen pesintä ei häiriinny.
Lintujen muuttokausi on saarella pitkä
"Luontoharrastajalle ja valokuvaajalle Utö on ehtymätön aarreaitta. Jonakin kevätaamuna saaressa on satoja haahkoja ja punarintoja, syksyllä useita sarvipöllöjä. Minä hetkenä tahansa eteen voi lennähtää lintu, jota aiemmin ei ole tavattu Suomessa."
Näin kuvailee saaren luontoa lintuharrastajan silmin toimittaja Minna Pyykkö, jolle Utö on hyvinkin tuttu luontokohde.
Utö sijaitsee hyvällä paikalla suhteessa lintujen muuttoreitteihin ja muuttokausi on saarella pitkä; vain keskitalvella on hiljaisempaa.
Kevätmuutto alkaa jo maaliskuun lopulla. Utön vesillä voi nähdä suuria haahkaparvia (Somateria mollissima) ja huhtikuussa saapuvat muun muassa tiltaltit (Phylloscopus collybita), punarinnat (Erithacus rubecula), lehtokurpat (Scolopax rusticola) ja mustapääkertut (Sylvia atricapilla).
Toukokuussa saareen saapuvat pajulinnut, kirjosiepot, kertut, satakielet ja sinirinnat.
Kahlaajalintujen syysmuutto on meneillään jo heinäkuun alussa, jolloin saaren itäniityllä voi nähdä useita pohjoisesta lentäneitä lintuja.
Syksyllä Utössä näkee runsaasti hippiäisiä (Regulus regulus). Saaren jokavuotinen harvinaisuus on taigauunilintu (Phylloscopus inornatus). Talvisin saaren ja lähiluotojen rannoilla näkee merisirrejä (Calidris maritima).
Rupikonnia tapaa Utössä yhä harvemmin
Saarella on aikoinaan asustanut myös melkoinen määrä rupikonnia (Bufo bufo). Iltahämärässä kylänraitilla liikkuviin konniin törmää nykyään enää harvemmin.
Syyksi epäillään rantakäärmeitä, talvehtimisolosuhteita, kutulammikoiden umpeenkasvua, mahdollisia sairauksia tai syiden yhteisvaikutuksia.
Utön sääasema
Utö sijaitsee Pohjois-Itämeren ja Saaristomeren rajalla. Saarella on tehty säähavaintoja jo 1880-luvulla.
Vallitsevat ilmavirtaukset tuovat sääjärjestelmiä Suomeen lounaasta ja Utö on ensimmäisiä havaintoasemia, joka on ulkosaaristossa niitä vastassa.
Säätiedotusta merenkulkijoille on luettu Yleisradiossa vuodesta 1926 lähtien. Viidesti vuorokaudessa lähetettävä tiedote luetaan 38 rannikkoasemalta vuoden jokaisena päivänä.
Linkit:
Lisää aiheesta:
Lähteet:
Mikael Frisk
metereologi, Ilmatieteen laitos
Kuuntele radio-ohjelma:
