Sukulainen, ystävä tai naapuri tulevat usein apuun, kun digilaitteiden tai -palvelujen kanssa menevät langat solmuun. Nipaa, 64 auttavat omat lapset ja Irma, 72 saa opastusta järjestön vapaaehtoisilta.
Helsinkiläinen opettaja Nipa Nieminen, 64, on ollut aina kiinnostuneempi taiteesta ja kirjoista kuin tietotekniikasta. Nipan ensikosketus tietokoneiden maailmaan olivat 60-luvulla kalliolaisesta roskiksesta löytyneet reikäkortit. Sen jälkeen hän yritti säännöllisesti löytää teknologiasta jotain itseään kiinnostavaa – turhaan.
Edelleenkään Nipa ei koe olevansa tekniikan osaaja, ja vaikka taskusta löytyykin älypuhelin ja sieltä jopa Facebook, digipulmia tulee eteen jatkuvasti. Onneksi Nipan aikuiset lapset ovat hänen henkilökohtaisia digiauttajiaan.
Turussa tulkiksi opiskeleva Sasu Nieminen, 29, auttaa isäänsä säännöllisesti puhelimitse digimaailman termien tulkinnassa. Helsingissä asuva Vivian Nieminen, 28, työskentelee mainostoimistossa sisältöjohtajana suunnitellen yrityksille digisisältöjä sekä sosiaalisen median strategioita. Työpäivän jälkeen hän voi hyödyntää ammattitaitoaan isänsä opettamiseen.
Lapset ovat tottuneet siihen, että digiasioissa he ovat opettajia, ei isä.
– Faija osti meille tietokoneen vuonna 1999. Varmaan heti johdon seinään laittamisen jälkeen asetelmat vaihtuivat siihen, että me lapset osattiin enemmän kuin faija, Vivian kertoo.
Nipalle tietokone oli välttämätön paha. Lapsille se oli jännittävä laite, jota teki mieli tutkailla ja jolla pystyi pelaamaan.
– Koska kiinnostus heräsi uteliaan tutkimisen sekä hauskuuden kautta, digilaitteista ei tullut koskaan mörköjä, vaan monia asioita mahdollistavia laitteita, Sasu muistelee.
Vaikka tekniset laitteet eivät kiinnostaisi, niiden hyödyistä voi silti nauttia
Lastensa ja muiden läheistensä avulla Nipa kuitenkin päätti opetella hyödyntämään älylaitteen ominaisuuksia.
– Kun vähän sain apua ja vinkkejä, niin huomasinkin älypuhelimen olevan aika hyödyllinen laite. Miten helppoa on, kun herätyskello, taskulamppu, kamera ja taskulaskin ovat koko ajan käsillä puhelimessa. Myös askelmittari, unen laadun mittaaminen tai sään tutkiminen sovellusten avulla on käsittämättömän helppoa ja mielenkiintoista. Aikaisemmin tällaisten seurantalaitteiden hankinta oli vain harvoille mahdollista, nykyään melkein kuka tahansa voi saada ne puhelimeen ilmaiseksi tai parin euron maksulla, Nipa kuvailee.
Antoisimpia opastustilanteita ovat ne, missä myös auttaja joutuu miettimään ratkaisua. Silloin onnistumisen ilon voi huomata molempien kasvoilta.
Ratkaisimme yhdessä faijalle tärkeän asian. Se oli antoisa hetki.
Sasu Nieminen
– Faija on tutustunut Facebookissa samoista asioista kiinnostuneisiin ihmisiin ympäri maailmaa, esimerkiksi musiikkiin liittyvissä ryhmissä. Osa heistä on tullut jopa Suomeen kyläilemään, Sasu kertoo.
Kun sitten Facebook yhtäkkiä sulki Nipan ulos palvelusta, ja Facebook-tili näytti kadonneen iäksi, se ei ollutkaan enää pieni ongelma.
– Olin ihan varma, että menetän kaikki vuosien aikana luodut verkostot, koska Sasukaan ei heti osannut ratkaista ongelmaa, Nipa kertoo.
Lopulta, parin tunnin takkuamisen jälkeen ongelma saatiin yhdessä ratkaistua. Kaikki kuvat, yhteisöt ja yhteystiedot säilyivät.
– Oli tosi siistiä nähdä, miten ihminen, jota ei kiinnosta tietotekniikka pätkääkään, voi tulla onnelliseksi, kun hän pääsee takaisin digimaailmaan. Ratkaisimme yhdessä faijalle tärkeän asian ja se oli ehdottomasti antoisin hetki, Sasu muistelee.
Niemisten perheessä nauretaan paljon, joten huumoria viljellään myös opetustilanteissa. Toki hauskojen hetkien lisäksi turhautumista ja silmien pyörittelyä tapahtuu useinkin, kun Nipa yrittää puhelimessa selostaa jotain vaikealta kuulostavaa ongelmaa. Etenkin, kun usein ongelman ratkaisu on Vivianin ja Sasun mielestä äärimmäisen helppo.
– Muistan, kun faija etsi turhautuneena iPhonen valikoista paikkaa, mistä puhelimen saa äänettömälle. Hän ei ollut huomannut puhelimen vasemmassa reunassa olevaa kätevää nappia, josta homma onnistuu alle sekunnissa, Vivian naurahtaa.
Silti Sasulle tai Vivianille ei tulisi mieleenkään olla vastaamatta isänsä kysymyksiin, olivatpa ne heidän mielestään kuinka itsestään selviä hyvänsä.
– Tottakai se, jolla on vahvuudet johonkin asiaan, opettaa muita. Toki välillä on turhauttanut kuunnella puhelimessa pitkän koulu- ja työpäivän jälkeen, että faijan älypuhelin on jumissa. Mutta se nyt vain on asia, johon täytyy löytää aikaa ja hermoja – sillä tavoin perheet toimivat, että toisia tuetaan ja autetaan. Ilman apua on paljon vaikeampi oppia, Sasu summaa.
Irman pelastivat järjestön vapaaehtoiset
Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta saada digitukea omalta läheiseltään.
Helsinkiläinen Irma Pantzar, 72, oli kolmisen vuotta sitten pulassa:
- Tuntui, että minulla ei ollut kuin ongelmia tietokoneeni kanssa.
- Mieheni ei osaa digiasioita yhtään paremmin, ja kun itselläni ei ole lapsia, en myöskään halunnut vaivata muita sukulaisia koko ajan.
Irma huomasi ilmoitustaululla olleen lapun senioriyhdistys Enterin opastuksista. Enterin koulutetut vertaisopastajat auttavat Uudellamaalla lähinnä kirjastojen tiloissa. Kun myös Irman jumppakaveri suositteli opastuksia, hän varasi sellaiseen ajan. Tietokone kassissaan hän suuntasi Malmin kirjastoon.
- Ajattelin pääseväni alkuun, kun saisin tunnin verran opastusta.
Niin kävikin: Ensin hoidettiin pois päiväjärjestyksestä haittaohjelmat ja erilaiset päivitykset. Sitten Irma huomasi oppineensa itsekin.
- Aikaisemmin en tiennyt ollenkaan mitä tehdä, kun tietokone tilttasi tai ei toiminut kunnolla. Ajattelin, että syy on minussa. Nyt olen oppinut, että vika saattaa olla laitteessakin. Uskallan tarvittaessa vaikka vetää johdot seinästä, jos muu ei auta. Enää ei pelota yhtä paljon, että kone menee rikki, jos kokeilen jotain uutta.
Irma käy nykyään noin kerran kuukaudessa vertaisopastuksissa. Joskus hänellä on tietty ongelma, joka pitää ratkaista, toisinaan hän haluaa oppia jonkin uuden asian.
- Kynnys mennä opastuksiin on todella matala. Vaikka kysymykseni olisi kuinka yksinkertainen, kukaan ei pidä minua hölmönä.
Irmalle tietokoneen resurssienhallinta eli sisältöjen järjestys tuntui aikaisemmin käsittämättömän monimutkaiselta. Nyt hän on saanut siitäkin hiukan paremmin kiinni.
Enää ei pelota yhtä paljon, että kone menee rikki.
Irma Pantzar
Kun Irma Pantzar sai itsevarmuutta tietokoneen käyttöön, hän päätyi hankkimaan myös älypuhelimen ja liittyi Facebookiin.
- Miten kätevää onkaan tarkistaa bussien aikataulut älypuhelimelta tai katsoa karttasovelluksesta paras reitti uuteen paikkaan! Olen myös tehnyt pieniä nettiostoksia, esimerkiksi tilannut kasvien siemeniä Iso-Britanniasta. Paljon on kyllä vielä oppimista.
- Olen kuulunut monenlaisiin mielenkiintoisiin järjestöihin, mutta Enter on ehdottomasti hyödyllisin niistä. Tämä on yhtä mielenkiintoista kuin uuden kielen opettelu.
Nettiä ikä kaikki -kampanjassa suomalaiset opettivat läheisilleen yli 5000 digitaitoa. Auttaminen tietenkin jatkuu!
Tarvitseko apua digiasioissa? Liity Digitreenien Facebook-ryhmään!
Muokattu 3.9.: Listaus digituen tarjoajista on siirretty omaan artikkeliin.