Suomessa on yläkouluja, joissa oppilaat raportoivat kouluterveyskyselyssä kokevansa seksuaalista häirintää jopa viisinkertaisesti keskiarvoon verrattuna. Kysyimme kouluilta, mistä tämä johtuu ja mitä ne ovat tehneet ilmiön kitkemiseksi. MOT laati myös kyselyn, jossa kenellä tahansa nuorella oli mahdollisuus kertoa koulussa kokemastaan ahdistelusta. Vastaukset ovat rajua luettavaa.
– Onko kouluruoka hyvää tai pahaa? Asialle voidaan tehdä tiettyyn rajaan saakka jotakin. Loppu pitää vain kestää. Ei sillä, että hyväksyisin seksuaalista häirintää, mutta sellaista se nyt vaan on.
Tällaisen vertauksen teki yläkoulun rehtori, kun Ylen MOT kysyi, miksi hänen koulussaan esiintyy tilastollisesti paljon keskimääräistä enemmän oppilaiden kokemaa seksuaalista häirintää ja mitä asialle on tehty.
MOT tutki koulussa tapahtuvaa häirintää
Niinkö se on? Pitääkö nuorten vain kestää seksuaalista häirintää?
Vuosi sitten lentoon lähtenyt #metoo-kampanja paljasti, kuinka moni aikuisten maailmassa vain kesti ja vaikeni – vuosien tai vuosikymmenten ajan. Kampanja toi valoon lukemattomia tapauksia, joissa ihmiset vihdoin puhuivat kipeistä ahdistelun kokemuksista. Keskustelu toi esiin, kuinka valtavan yleinen ilmiö on.
Mutta kasvaisiko ja kasvatettaisiinko nuoresta sukupolvesta parempi? Sellainen, jossa vastaavia kampanjoita ei enää tarvita, vaan häirintä painuisi marginaaliseksi ilmiöksi? Ja jossa ahdistelua ei enää oikeutettaisi ummehtuneilla sukupuolirooleilla?
Ylen MOT tutki nuorten koulussa kokemaa seksuaalista häirintää. Koulussa tapahtuvaan häirintään keskityttiin sen takia, että koulunkäynti on merkittävä osa nuorten elämää ja koulun kontrolloidussa ympäristössä aikuisten pitäisi pystyä puuttumaan häirintätapauksiin.
Tässä jutussa on kaksi osaa: Ensimmäisessä osiossa pureudutaan MOT:n tekemän nuorille suunnatun kyselyn vastauksiin. Toisessa osiossa keskitytään yläkouluihin, joissa on kouluterveyskyselyn mukaan eniten häirintää.
OSA 1. – OPPILAAT
Koulussa koetaan rajua ahdistelua: ”Minut lukittiin pimeään varastoon, jotta poika voisi kähmiä”
MOT:n kyselyssä moni nuori kertoo kokeneensa rajuakin seksuaalista häirintää koulussa. Kyselyyn tuli 344 vastausta.
Kyselyssä tiedusteltiin, minkälaista häirintää nuoret ovat kokeneet koulussa, millä kouluasteella he olivat tapahtuman aikaan ja onko heillä kokemuksia tilanteista, joissa häiritsijä on koulun henkilökuntaan kuuluva aikuinen. Lisäksi kysyttiin, puuttuiko koulu häirintään jollakin tavalla.
Vastaajat ovat iältään pääosin 13–24-vuotiaita. Suurin osa heistä kertoo kokeneensa häirintää ylä- tai ammattikoulussa, mikä on linjassa THL:n kouluterveyskyselyn tilastojen kanssa. Mukana on myös lukiolaisten ja alakoululaisten kokemuksia.
Asiantuntija nuorten kokemuksista: ”Tuli kyyneleet silmiin”
Minkälaista häirintää nuoret kokevat koulussa? Kyselyn perusteella aivan kaikenlaista.
– Kamalia kokemuksia, tuli kyyneleet silmiin. Kyllä tämä järkyttää, tiivistää Väestöliiton nuorten seksuaalikasvatuksen asiantuntija Sari Hälinen, jonka kanssa kävimme läpi kyselyssä esiin nousseita keskeisiä teemoja.
Ensinnäkin esiin nousee esiin se, kuinka arkipäiväistä fyysinen ja sanallinen häirintä kouluissa yhä on. Nuoret kokevat homottelua, neidittelyä, huorittelua, transuksi kutsumista, läpsimistä, lääppimistä, puristelua, kourintaa, seksuaalissävytteisiä juoruja, ulkomuodon arvostelua, heitä yritetään suudella väkisin, painostetaan suhteeseen ja seksiin ja niin edelleen.
Yksi nuori kertoo, että hänet oli lukittu pimeään kaappiin, jotta poika voisi kähmiä häntä. Toinen vastaaja joutuu kuuntelemaan puhetta tyttöjen pakottamisesta seksuaalisesti alistaviin toimiin. Miespuolista vastaajaa homotellaan jatkuvasti ja häiritsijä heilutteli sukuelintään hänen edessään parin metrin päässä.
Salaa otetut alastonkuvat WhatsAppiin
Häirintää tapahtuu paljon mobiililaitteiden, sosiaalisen median ja pikaviestipalveluiden kautta.
– Yläkoulussa luokkalaiseni tytöt perustivat Whatsapp-ryhmän pelkästään sitä varten, että he yhdessä pohtivat, olenko minä lesbo, vai en. Ryhmässä olivat kaikki luokkalaiseni tytöt paitsi minä, 18-vuotias nainen kertoo.
– Luokkakaveri otti minusta pukuhuoneessa salaa alastonkuvia, joita näytti omille kavereilleen. Koulu ei rangaissut mitenkään ja puhelimet saa edelleen viedä pukuhuoneeseen. Asiaa vähäteltiin, kun poika kuvasi poikaa ja sanoi näyttäneensä kuvaa vain kavereilleen, joista osa tyttöjä. Juttu pidettiin salassa, sanoo 16-vuotias mies.
– Minusta on otettu salaa kuvia, kun olen ollut koulun suihkussa. Ne on pistetty Snapchattiin ja Whatsappiin ja minua on homoteltu, kertoo 14-vuotias poika.
Tyttö teki pilkkalaulun toisen tytön rinnoista
Mielikuvissa seksuaalinen häirintä rajoittuu usein tapauksiksi, jossa mies häiritsee naista tai poika tyttöä. Tällaisia kokemuksia nousee esiin runsaasti, mutta kokonaiskuva häirinnästä on kyselyn perusteella paljon moninaisempi: tytöt ahdistelevat tyttöjä, pojat ahdistelevat poikia ja tytöt poikia.
14-vuotias tyttö kertoo toisesta tytöstä, joka puristelee hänen rintojaan joka ikinen välitunti. Yksi vastaaja taas kertoo tytöstä, joka otti hänestä uimisen aikana kuvia, joissa näkyy ”ihan liikaa.”
– Laittoi ne nettiin ja kiristi niillä minua varastamaan äitini e-pillereitä hänelle. Hän teki myös pilkkalaulun "piikikkäistä" rinnoistani ja siitä tulikin suosittu laulu, nyt 24-vuotias nainen kertoo.
Pojat pelkäävät leimautumista: ”Etsä tykkää tytöistä, ootsä homo?”
Tyttöjen seksuaalisen häirinnän kohteeksi joutuville pojille tilanne on usein hyvin mutkikas: pelko leimautumisesta on niin kova, että häirinnän kokemuksen epämiellyttävyyttä ei uskalleta näyttää.
– Etsä tykkää tytöistä? Ootsä homo? Tähän se menee etenkin silloin, kun on muita jätkiä ympärillä, nuoria auttavan Poikien talon seksuaaliterveystyön ohjaaja Henrik Heiskanen sanoo.
Hän kertoo tapauksista, joissa tytöt ovat läpsineet poikia takapuolelle ja toisia on kourittu. Se tuntuu pojista hämmentävältä ja oudolta.
– Kun joku koskee, niin se on niin noloa ja niin häpeällistä. Ei siitä pysty puhumaan. Maskuliinisuuteen pitää pyrkiä, eikä homo ole sitä. Homoksi leimautuminen tuntuu olevan monelle pojalle kammottavaa, Heiskanen kuvaa nuorten ajattelumaailmaa.
”Terveydenhoitaja sanoi, että tyttöjen täytyy vain kestää”
Useissa vastauksissa kerrotaan, että koulu on mitätöinyt tyttöjen kokemaa häirintää vetoamalla poikien sukupuolen luontaisiin ominaisuuksiin. Käytössä ovat tutut fraasit: ”pojat nyt on poikia, ”rakkaudesta se hevonenkin potkii”, ”hormonit ne vaan hyrrää”. Vastaajat kokevat tämän hyvin turhauttavaksi.
– Häirintään ei puututtu. Koulun terveydenhoitaja sanoi, että tyttöjen täytyy vain kestää tuommoista käytöstä, 15-vuotias yläkoululainen tiivistää.
Kyselyssä 16-vuotias yläkoululainen kertoo tapauksesta, jossa koulu syyllisti oppilaita.
– Mun kavereita kiusattiin fyysisesti sen takia, kun he ovat tyttö ja transpoika, jotka ovat yhdessä. Opettaja sanoi, että oma vika, kun ootte tuommoisia. Se ahdistaa muita. Älkää olko yhdessä.
Tutkija: Häirintä typistetään yksilön ongelmaksi
Väestöliiton nuorten seksuaalikasvatuksen asiantuntija Sari Hälinen pitää surullisena sitä, että tiettyihin sukupuolirooleihin nojaava ajattelumalli on kouluissa yhä niin vahva.
– En ole nähnyt biologista selontekoa siitä, että kun maailmaan syntyy poikaoletettu, niin hänellä on rivoihin puheisiin altistava geeni, Hälinen sanoo.
Etsä tykkää tytöistä? Ootsä homo? Tähän se menee etenkin silloin, kun on muita jätkiä ympärillä.
Henrik Heiskanen, nuorisotyöntekijä
– Pojat on poikia -lause myös poistaa nuorilta kundeilta mahdollisuuden puuttua epäasialliseen käytökseen.
Apulaisprofessori Kristiina Brunila Helsingin yliopistosta on tutkinut eriarvoisuutta ja koulutusjärjestelmää yli 20 vuotta. Hänen mukaansa seksuaalinen häirintä koulussa ei ole ainakaan vähentynyt. Häirinnästä puhutaan nyt enemmän, mikä auttaa sanallistamaan ongelman, mutta se ei riitä.
Brunilan mukaan opettajankoulutus ei valmista käsittelemään tarpeeksi hyvin oppilaiden kokemaa seksuaalista häirintää. Tämä johtaa siihen, että häirintätapauksia yritetään usein ratkaista tai pahimmassa tapauksessa mitätöidä turvautumalla jäykkiin oletuksiin sukupuolesta.
– Koko ajan valmistuu opettajia, jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan edes tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslaista ja mitä se kouluilta ja opetukselta edellyttää. Opettajat voivat olla hämillään, kun he alkavat kohdata näitä ongelmia käytännössä.
Brunilan mielestä häirintäongelmaa on helppo väistellä puhumalla siitä vain yksilötasolla, mikä tukahduttaa laajemman keskustelun ja näkökulmat.
– Käytännössä tämä voi tarkoittaa, että häiritsijä tai kiusaaja patologisoidaan ja näin varsin laaja yhteiskunnallinen, rakenteellinen ja kulttuurinen ongelma siirtyy yksilön ongelmaksi.
Seksuaalinen häirintä voi johtaa itsetuhoisuuteen
Seksuaalinen häirintä voi olla nuoren mielelle hyvin tuhoavaa, etenkin jos siitä ei pysty puhumaan. Oireileva nuori voi eristäytyä omaan maailmaansa, eikä halua mennä kouluun.
Opettajat voivat olla hämillään, kun he alkavat kohdata näitä ongelmia käytännössä.
Kristiina Brunila, apulaisprofessori
– Häirintä voi johtaa mielenterveysongelmiin. Pahimmillaan viha kohdistuu itseen ja voi kääntyä itsetuhoiseksi viiltelyksi ja vaaraan hakeutumiseksi. Häirintä altistaa myöhemmälle seksuaaliväkivallalle ja kaltoinkohtelulle, nuorisotyötä tekevän Tyttöjen Talon seksuaaliväkivaltatyön vastaava työntekijä Kristiina Hannila sanoo.
Yläkoulussa opiskeleva 15-vuotias nainen kuvailee MOT:n kyselyssä, kuinka kipeää julma huuteltu tekee.
– Kropanosiani on arvosteltu asteikoilla 4–10 ja numeroita on huudeltu ääneen. Olen myös kokenut koskettelua, ehdotuksia ja kuullut LUTKA ja HUORA kommentteja. Ne tuntuvat pahalta, vaikka tiedän, etteivät ne ole totta. Itsetunto-ongelmista muutenkin kärsivänä, häirintä sattuu henkisesti.
”Ruma nainen tulee halvaksi”
Kyselyyn tuli myös vastauksia, jossa nuoret kertovat koulun henkilökunnan käytöksestä.
– Rehtori nimitteli Wanhojen tanssien ruokailussa juomia tarjoillutta tyttöä lehmäksi. Hän on koskenut ohimennen niskaan, heittänyt homoja alentavia vitsejä ja maininnut että nainen kuuluu keittiöön. Sekä kommentoinut, että ”ruma nainen tulee halvaksi.”
Toinen lukiolainen kertoo niin ikään ahdistavasta opettajasta.
– Eräs opettajamme puhuu tunneilla mm. omista seksikokemuksistaan, rohkaisee ryhmäseksiin ja käskee viittaamaan, jos tykkää tietynlaisesta seksistä.
OSA 2. – KOULUT
Monessa yläkoulussa hurjia lukuja häirinnästä – Rehtori: ”Emme ole puuttuneet tilanteeseen millään tavalla”
Yläkoulujen välillä on valtavia eroja siinä, kuinka paljon oppilaat raportoivat kokeneensa seksuaalista häirintää. Joissakin kouluissa luvut ovat jopa kolmin–viisinkertaisia keskiarvoon verrattuna.
Tämä paljastuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuoden 2017 kouluterveyskyselyn koulukohtaisista tilastoista, jotka MOT tilasi tietopyynnöllä juttua varten.
Otimme yhteyttä niiden koulujen rehtoreihin, joissa seksuaalista häirintää esiintyi kyselyssä eniten.
”Aivan salama kirkkaalta taivaalta”
Suurelle osalle oman koulun tulos tuntui tulevan yllätyksenä. Moni sanoo, ettei tunnista omaa kouluaan kyselyn tuloksista.
– Tämä on aivan salama kirkkaalta taivaalta. Ei meidän koulussa ole ollut yhtään tapausta, joka olisi ainakaan kantautunut minun korviini, Kinnulan keskuskoulun rehtori Päivi Mäkelä tiivistää monen rehtorin tunnot.
Osa rehtoreista tunnistaa ongelman ja uskoo, että asian esillä pitäminen on vaikuttanut tuloksiin.
Espoolaisen Storängens Skolanin rehtori Ellinor Hellman sanoo olevansa tyytyväinen kouluterveyskyselyn tulokseen siitä näkökulmasta, että se kertoo oppilaiden valveutuneisuudesta.
– Olemme tehneet aika paljon tämän asian eteen, ja koulussamme keskustellaan avoimesti tasa-arvokysymyksistä ja häirinnästä. Voi olla, että tämä asia on ollut aktiivisesti kaikkien mielessä, Hellman sanoo.
Harva haastatelluista rehtoreista osaa antaa tarkkaa syytä sille, miksi heidän kouluissaan on tilastollisesti paljon seksuaalista häirintää, vaan asia on enemmän tai vähemmän mysteeri.
”Tilanteeseen ei ole puututtu millään tavalla”
Osa haastatelluista rehtoreista sanoo ryhtyvänsä toimiin häirinnän vähentämiseksi nyt, kun tieto kyselyn tuloksista tuli ilmi MOT:n soitettua asiasta.
– Tilanteeseen ei ole vielä millään tavalla puututtu. Täytyyhän tuohon ihan selkeästi puuttua ja katsoa, mitä taustalla on. Varmaankin teemme kyselyn siitä, että onko tilanne edelleen samanlainen, vai oliko kyseessä poikkeusvuosi, Kinnulan keskuskoulun rehtori Päivi Mäkelä sanoo.
Kyselyn teettämisen lisäksi muita rehtoreiden mainitsemia toimenpiteitä seksuaalisen häirinnän kitkemiseksi ovat muun muassa keskustelu asiasta oppilashuoltoryhmässä, oppilaiden valistaminen siitä, että häirintää ei tarvitse sietää ja siitä pitää puhua.
Aluehallintovirastoihin ei ole tullut jutussa mukana olevista kouluista kanteluita rehtoreista tai opettajista viimeisten kolmen vuoden aikana.
Kun pillua tekkee mieli miespuolisella. Niin eihän sitä osaa aina kauniisti sanoa.
Rehtori Tuomo Pesonen, Frosteruksen koulu, Kärsämäki
Kärsämäkeläisen Frosteruksen koulun rehtori Tuomo Pesonen tiivistää kysymyksen seksuaalisesta häirinnästä vertaamalla sitä kouluruokaan.
– Onko kouluruoka hyvää tai pahaa? Asialle voidaan tehdä tiettyyn rajaan saakka jotakin. Loppu pitää vain kestää. Ei sillä, että hyväksyisin seksuaalista häirintää, mutta sellaista se nyt vaan on.
Frosteruksen koulun opinto-ohjaajan Paula Snellmanin mukaan koulussa on reagoitu monin keinoin kyselyn tuloksen tultua ilmi.
– Lääkärin luentoja seksuaalisuudesta ja poliisi on ollut käymässä. Jokaiselle opettajalle on jaettu materiaalioppaat siitä, miten seksuaalisuutta voidaan käsitellä oppitunneilla. Olemme täällä ajan hermolla. Pureudumme tapauksiin, joista kuulemme, Snellman sanoo.
THL:n tutkija muistuttaa: Luvut voivat myös tarkoittaa että häirinnästä on puhuttu kouluissa
THL:n erikoistutkija Riikka Ikonen sanoo, että vaikka koulu nousisi seksuaalisen häirinnän tilastossa korkealle, ei tilanne automaattisesti ole hälyttävä.
– Se voi toki tarkoittaa, että kouluissa tulisi tehdä jotakin. Luvut voivat myös tarkoittaa sitä, että ilmiöstä on puhuttu kouluissa kuten kuuluukin, ja sen takia se tunnistetaan paremmin.
THL:n kouluterveyskyselyn lähtökohta on se, että kaikki koulun oppilaat vastaavat kyselyyn. Ikonen ei tiedä vastausta siihen, miksi joissakin kouluissa vastaajamäärät ovat jääneet koulun kokoon nähden suhteellisesti pienemmiksi kuin toisissa kouluissa.
– Mitä vähemmän vastaajia lukumääräisesti on, sitä helpommin prosentit elävät ja voivat nousta korkeiksi, Ikonen muistuttaa.
THL ei siis raportoi tarkkoja prosentteja, jos koulusta alle kymmenen on vastannut kysymykseen tai alle 30 on vastannut kysymykseen ja heistä alle viisi kertonut tulleensa häirityksi.
Voiko koulu tämän argumentin perusteella sanoa, että mitään tarvitse tehdä?
– Ei toki. Kaikissa kouluissa on hyvä olla toimintaympäristö, joka ennaltaehkäisee seksuaalista häirintää ja samalla on keinot puuttua siihen.
THL:n tutkimuksen perusteella ei voi vastata kysymykseen siitä, onko seksuaalinen häirintä lisääntynyt vai vähentynyt kouluissa viime vuosina. Kysymysmuoto on ollut aiempina vuosina erilainen.
Juttu on osa MOT:n ja Docventuresin syksyn 2018 yhteistyötä.
Toimittaja: Jouni Munukka, Visuaalinen toteutus: Riikka Kurki, Tuottaja: Hanna Takala