Matti Kassila ohjasi vuonna 1969 neljännen Palmu-elokuvansa, joka tiukimman koulukunnan mielestä ei ole Palmu-elokuva ollenkaan. Mika Waltarihan ei osallistunut enää tämän elokuvan tekoon. Tuloksena olikin siis jotakin ihan muuta: pistämättömän hauska ajankuva Suomesta, josta idänsuhteiden herkistämien valtiovallan ja tv:n parista löytyi runsaasti herkullista parodioitavaa.
Tiukasti omaan aikaansa sijoittuvan Vodkaa, komisario Palmun tarina lähtee liikkeelle tietysti Neuvostoliitosta. Takaisin Suomessa sisäasiainministeriön hallitussihteeriksi edennyt Toivo Virta (Matti Ranin) saa tiedon, jonka mukaan Moskovan-koneella on saapumassa maahan huippusalainen lähetys. Virta kiiruhtaa lentokentälle ravintoloitsijaystävänsä Väinö Kokin (Leo Jokela) kanssa. Seutulassa he kohtaavat Moskovan-lähetystä – salkullista vodkaa – kantavan eläkkeellä olevan komisario Palmun (Joel Rinne). Mistä on kyse?
Tarina etenee vauhdikkaasti rikokseen, jossa surmansa saa Yleisradion toimittaja. Kun Ylen johto pettyy poliisin toimintaan tapauksen selvittelyssä, se palkkaa Palmun tutkimaan juttua. Tarinan keskiöön nousee televisio niin mediana kuin työpaikkanakin sekä sen suhde valtiovaltaan.
Elokuvan traileri esitteli vivahteita tyylilajista puolessa minuutissa.
Valtion asioita!
Komisario Palmun vastaus vodkasalkkua ihmettelevälle tullimiehelle
Kolme Mika Waltarin teoksiin perustunutta Palmu-elokuvaa ohjannut Matti Kassila teki 1960-luvun lopussa tv-töitä ja sai idean Palmu-elokuvasta, joka sijoittuisi uuteen mediamaailmaan. Hän keskusteli aiheesta Waltarin kanssa, joka kuitenkin jättäytyi siitä pois katsoessaan, ettei tuntenut miljöötä riittävän hyvin. Siitä huolimatta hän antoi Kassilalle luvan luomiensa henkilöhahmojen käyttämiseen. Kassila käsikirjoitti elokuvan yhdessä Georg Korkmanin kanssa.
Kassilan tavoitteena näyttää olleen tehdä tehdä kepeä, satiirinen jännityselokuva aikakautensa politiikasta ja mediasta, ei vähiten niiden välisestä suhteesta. Politiikasta esitellään salamyhkäisiä salkkuja ja kokouksia, mediasta kiihtyvä uutistoimittaminen, tv-tekniikan kehitys ja ennen kaikkea politiikan sekoittuminen mediasisältöön.
Riittää! Minä tulen kohta aivopestyksi!
Palmu kauhistelee toimittaja Torpon politisoitunutta tv-ohjelmaa
Nykykatsojalle elokuva esittelee arvokkaan kappaleen sisällöllisesti mennyttä ja visuaalisesti menetettyä Suomea. Vuonna 1969 idänsuhteet olivat erikoislaatuisuudessaan totisinta totta ja Ylessä puhalsivat avoimen vasemmistolaiset tuulet. Näiden asioiden käsittely parodian keinoin ei ollut helppoa, ja vielä suorempi satiiri YYA-Suomesta olisi todennäköisesti johtanut valmiin elokuvan esityskieltoon Neuvostoliiton taholta.
Kassilan kiinnostus tv-työhön ja uuden aallon elokuvaan näkyy monin tavoin. Moni aikakauden tunnettu henkilö esiintyy elokuvassa omana itsenään. Heitä ovat esimerkiksi Ylen pääjohtaja Eino S. Repo, tv-toimittaja Reino Paasilinna sekä uutistenlukija Heikki Kahila. Pääministeri Mauno Koiviston ääni kuullaan puhelimessa.
– Täältähän näkyy puoli Suomea! – Joo, mutta vain tuo länsipuoli.
Komisario Palmu ihailee pääjohtaja Revon työhuoneesta avautuvaa näköalaa
Kuvallisesti elokuva sisältää runsaasti hivelevän hienoa ajankuvaa esimerkiksi Helsingistä, maaseudun idyllistä, lentokoneista, junista ja autoista aina jalankulkijoihin asti. Sähäkkä musiikki on Rauno Lehtisen kynästä.
Aktuelli elokuva ihastutti ja ärsytti
Aikalaiskriitikot eivät kuitenkaan säästelleet sanojaan kommentoidessaan Palmun uutta tulemista. Lähtökohdat elokuvan tekemiseen olivat heidän mukaansa hyvät, mutta heikkoudeksi muodostui käsikirjoitus, jonka ei katsottu pääsevän lähellekään jo kanonisoituja aiempia Palmuja.
Positiivisena asiana mainittiin elokuvan perusvire, joka katsottiin hyvällä tavalla kepeäksi ja vitsikkääksi. Polittiiseksi satiiriksi siitä ei kuitenkaan ollut.
"Joitakin ilmeisimpiä parodiointivirheitä lukuunottamatta Vodkaa, komisario Palmu on tasapainoisinta komediaa, mitä meillä on nähty pitkään aikaan, se ei tuo vitsejään väkinäisesti, eikä yritä pakoittaa katsojaa nauramaan, vaan komediaote on sijoittunut kokonaistapahtumien sisälle miellyttäväksi sivuilmeeksi." (Markku Tuuli, Katso)
Matti Kassila on tehnyt parempiakin elokuvia, mutta tuskin koskaan näin reipasta ja tällaisella antaumuksella.
Martti Savo, Kansan Uutiset (1969)
Myös elokuvan teknistä laatua sekä näyttelijäsuorituksia kiitettiin. Aivan erityisesti kiitettiin elokuvan alkutekstien trikkikuvauksia. Erikoista kyllä, takaa-ajon keskeyttävää, psykedeelistä Potent flash -mainosta ei kommentoitu. Näyttelijöistä vain pahimman konnan roolin tehnyt Matti Oravisto ei tässä elokuvassa kaikkia vakuuttanut.
"Kassilan yleisohjauksen linja on toimiva, ja suurelta osin vauhdikas, samoin elokuva on Esko Nevalaisen kuvauksen ja Juho Gartzin leikkauksen puolesta sekä muutoinkin tekniseltä tasoltaan huolellista työtä. Laatuun on siten kiinnitetty ilahduttavassa määrin huomiota. Näyttelijöistä eivät aikaisemmista Palmu-tarinoista tutut Joel Rinne komisariona, Matti Ranin hallintomiehenä ja Leo Jokela ravintoloitsijaksi siirtyneenä saa rooleissaan suuria mahdollisuuksia mutta ottavat kaiken mahdollisen irti. (...) Matti Oraviston konna on suorituksellinen kompastuskivi samoin kuin se on sitä itse roolinakin. Käsikirjoittajilta on puuttunut tässä kohdin luovaa inspiraatiota kun on tarvinnut turvautua tämäntapaiseen klisheeseen." (Leo Stålhammar, Suomenmaa)
Vodka-Palmu on vähemmän 'salapoliisiromaanimainen', mutta paljon vauhdikkaampi ja filmillisempi sekä – ja ennen kaikkea – aktuellimpi. Elokuvan vitsit ja piikit suuntautuvat railakkaasti kaikkiin suuntiin.
Martti Savo, Kansan Uutiset (1969)
Monen mielestä huumori ja jännitys eivät kuitenkaan olleet keskenään tasapainossa. Yleisenä ongelmana nähtiin tarinan ylikuormittaminen. Pisimmälle arviossaan meni Ilta-Sanomien Sakari Toiviainen, jonka mukaan elokuva on ”kouristunut yritys” tehdä liian monelle taholle tähyävää elokuvaa. "(…) filmi ei ole mitään kunnolla: sekä thrillerinä, komediana että ajankohtaisena kommenttina se on mitätön, etten sanoisi törkeä."
Aikalaiset kiinnittivät huomionsa myös siihen, miten myönteisessä valossa Yle esitettiin. Vaikka vasemmistolaisuudelle irvailtiin, osallistui moni tosielämän vaikuttaja aina Mauno Koivistosta alkaen omalla persoonaallaan myönteisen Yle-kuvan vaalimiseen. Kun valtiovallan edustajat esitettiin koomisina, sai Ylen pääjohtaja Repo esittää tarinan järkevimmän henkilön roolin. Näihin asioihin viitaten Uuden Suomen kriitikko Heikki Eteläpää nimitti elokuvaa "ensimmäiseksi kotimaiseksi kokoillan mainoselokuvaksi".
Uudemman ajan kriitikot ovat kiinnittäneet huomionsa elokuvan ansioihin ajankuvana.
"Vodkaa, komisario Palmu kiinnostaa kyllä dokumenttina omasta ajastaan, mutta dekkarielokuvana se jää kovin hajanaiseksi ja hahmottomaksi. Sitä paitsi alkuperäisten Palmujen suoraviivainen charmi ja huumori ovat tipotiessään.( Mikael Fränti, Helsingin Sanomat vuonna 1986)
Kurkistuksena politiikan, viihteen ja uutismaailman kulisseihin Vodkaa, komisario Palmu on säilyttänyt hyvin arvonsa.
Arto Pajukallio, Katso (1991)
Kassila itse kritisoi elokuvaa ankarasti
Vuonna 1986 Kassila taustoitti elokuvaa lyhyesti sen tv-esityksen alla. Kuulemme, miksi hän sijoitti sen juuri television maailmaan sekä mm. sen, miten pääministeri Koivisto saatiin mukaan elokuvaan.
Siinä on kyllä ilmeisen lahjakas näyttelijä mennyt muihin hommiin!
Matti Kassila kiittää Mauno Koiviston roolisuoritusta (1986)
Vuonna 2004 julkaisemassaan elämäkerrassa Kassila taustoitti elokuvaansa tarkemmin, eikä epäröinyt kritisoida koko hanketta. Hän kertoi valinneensa elokuvan keskeisiksi elementeiksi poliittiset ääriliikkeet sekä oikealta että vasemmalta. Se ei kuitenkaan riittänyt, vaan Bond-elokuvien innostama hän kertoi ajatelleensa, että "minä kans". Eikä siinäkään vielä kaikki: "pitihän elokuvaan saada mukaan siihen aikaan vapautumassa olevaa seksiäkin".
Kerrotaan, että Waltari poistui elokuvan ensi-illasta sanomatta tekijätiimille sanaakaan. Kassilan ja Waltarin välejä tämä kuitenkaan ei rikkonut, vaan miehet suunnittelivat myöhemminkin yhteisiä, toteutumattomiksi jääneitä projekteja.
Voin todeta, että siitä puuttui juuri Mika, ei vähempää.
Matti Kassila (2004).
Peter von Bagh haastatteli Matti Raninia elokuvasta vuonna 1993 Fennadan tarina -dokumenttisarjassa. Ranin kertoo, miten erilaista viimeisen Palmu-elokuvan tekeminen oli ollut aiempiin verrattuna. "Me olimme kaikki muuttuneet. Välissä oli näyttelijälakko, joka oli kuin maailmansota suomalaisessa filmiteollisuudessa. Kaikki tuhoutui."
Lähteet:
Suomen kansallisfilmografia 7 (vuodet 1962–1970). Edita 1998.
Matti Kassila: Käsikirjoitus ja ohjaus Matti Kassila. WSOY 2004.
Pietari Kääriä: Vodkaa, komisario Palmu – keskuksesta periferiaan teoksessa Elokuvat kertovat, Matti Kassila. SKS 2013.
Matti Kassila kuoli 94-vuotiaana joulukuussa 2018. Yle Uutiset haastatteli Kassilasta samana päivänä näyttelijä Esko Salmista. Salminen muistaa Kassilan poikkeuksellisen "elokuvallisena" ohjaajana. Hän harmittelee etenkin Kassilan uran alkuaikojen tuotanto-olosuhteita. "On sääli, ettei Matin lahjakkuus elokuvaohjaajana vielä niissä päässyt esiin." Saamme myös kuulla, miten ja miksi Salminen oppi Kassilalta, ettei kuvauksista kannata myöhästyä.