On helteinen elokuun lauantai. Loppukesää myöten taivas on käynyt jo korkeammaksi ja pilvet alkavat pikkuhiljaa tummentua. Ukkonen tekee tuloaan.
Kanavanvartija Sundvallin talossa naisväki ahertaa työn touhussa. Pöytä on laitettava koreaksi, pyykit on pestävä ja sauna lämmitettävä. Länsilehdon pariskunta on tulossa vieraiksi Tampereelta saakka.
Yllätys on kuitenkin suuri, kun Länsilehdon pariskunnasta paikalle saapuu pelkästään Maija, jolla on ollut nuoruusvuosina varsin lämpimät välit kanavanvartija Viktorin kanssa. Tämän aistii myös talon emäntä Saima Sundvall.
Maijan tuoma tuliaispullo herättää kauhua Saimassa. Hän on huolestunut miehensä juomisesta ja piilottaa pullon yläkertaan. Välillä Viktor saa kuitenkin kurkunkostuketta, kun tämä anelee ryyppyä kuin suurta armoa.
Saima, yksi ryyppy?
Viktor Sundvall
Tunnelma tiivistyy päivän vaipuessa iltaa kohti. Synkät pilvet saavuttavat lähitienoon ja nuoren rakkauden kukoistaessa muualla, vanhaa rakkautta koetellaan. Lopulta koittaa tilinteon hetki.
Elokuu on raadollinen kuvaus ihmissuhteista, alkoholismista ja toteutumattomista unelmista. Välillä pohditaan mennyttä ja useat takaumat esittelevät katsojalle henkilöiden välisiä suhteita ja historiaa mielekkäällä tavalla.
Sundvallien avioliitto on tulenarka ja Viktorin menneisyyden haamut kurkottavat kylmiä käsiään kanavanvartijan kurkulle. Pakoon niitä ei pääse, ei ainakaan juomalla.
Se on vain tämä kirottu kanava, joka ahdistaa minua ja saa minut ryyppäämäänkin, vaikken sitä itse halua!
Viktor selittää juomistaan.
Kehuja ja kritiikkiä
Elokuu sai suopean vastaanoton kriitikoilta ja se sai ilmestyttyään yhteensä kuusi Jussi-palkintoa. Elokuu edusti Suomea Cannesin elokuvajuhlilla 1957.
Suurta kiitosta saivat niin elokuvan musiikki kuin näyttelijäsuorituksetkin. Kassilan vuodet näytelmäohjaajana koulivat hänestä pätevän henkilöohjaajan, joka sai näyttelijöistä esiin syvempiä puolia.
Toivo Mäkelän roolisuoritusta humalaisena Viktorina on luonnehdittu hänen elokuvauransa raastavimmaksi. Topakkaa Saima Sundvallia esittävä Emma Väänänen voitti roolistaan parhaan naispääosan Jussi-palkinnon.
Väänäsen palkinnon lisäksi elokuva voitti Jussi-palkinnot Matti Kassilan ohjauksesta, Ahti Sonnisen musiikista, Esko Nevalaisen kuvauksesta ja Senni Niemisen parhaasta naissivuosasta. Lisäksi tuotantoyhtiö Fennada-Filmi Oy palkittiin vuoden 1957 tuottaja-palkinnolla.
Elokuu ei ollut ilmestyessään taloudellinen menestys, mutta sitä voidaan pitää taiteellisena voittona. Yksikään elokuva ei ollut vuoteen 1957 mennessä voittanut yhtä useaa Jussi-palkintoa.
Kritiikkiä elokuva sai varsinkin sen loppupuolen hourailukohtauksen puolesta. Arvostelua herättänyt kohtaus leikattiin elokuvasta pois ennen Cannesin elokuvajuhlia.
Elokuu sisältää F. E. Sillanpään kirjasta virkkeitä miltei sanasta sanaan kertojan lausumana. Kertojana toimii ohjaaja Kassila itse. Alkuperäisteokseen verrattuna elokuva keskittyy enemmän Viktoriin ja tämän ongelmiin.
1950-luvulla suomalaisten elokuvien verotusta säädeltiin sivellisyyden, taiteellisuuden ja teknisen korkeatasoisuuden mukaan. Valtion elokuvatarkastamo antoi Elokuulle täyden verovapauden vasta sen jälkeen, kun paria lemmenkohtausta lyhennettiin ajankuvaan sopivammaksi.
Elokuu ja muita Matti Kassilan elokuvia on katsottavissa toistaiseksi Areenassa.
Artikkelissa käytetyt kirjalliset lähteet:
Suomen kansallisfilmografia 5 (vuodet 1953–1956). Valtion painatuskeskus 1989.
(Toim.) Kalevi Koukkunen, Kimmo Laine, Juha Seitajärvi: Elokuvat kertovat, Matti Kassila. Bookwell Oy 2013.