Ruisrock, rauha ja rakkaus – puoli vuosisataa festarijättiläistä

Ruisrock on säilynyt muistoissa kaikkein rakkaimpana festarina.

Terhi Kokkonen, Ruisrock - 50 kesää meren rannalla dokumentissa.

Ruisrockin tarina alkoi vuonna 1969, kun Turun musiikkijuhlien aikaan ryhmä nuoria aikuisia alkoivat vaatia mielenosoituksellisesti Turun kaupungilta muutakin tarjontaa kuin korkeakulttuuria.

Lyhyiden neuvotteluiden jälkeen Turun kaupungin johtoporras heltyi antamaan luvat uudenlaiseen rockfestivaaliin. Tapahtumapaikaksi valikoitui Ruissalo ja sen kunniaksi nimeksi tuli Ruisrock.

Festivaalin perustajajäseniä olivat muun muassa Kari Purssila, Antero Laiho, Christer Donner ja Olli Pellikka. Alkoi työmaa, jonka aikana lähestyttiin kymmeniä ulkomaalaisia huippubändejä kirjeitse The Whosta Rolling Stonesiin.

Alkuvuosinaan Ruisrockia tituleerattiin usein Woodstockin Suomi-versioksi, vaikkei se sitä ollut. Tärkeintä oli vain tarjota vaihtoehtoja kamarimusiikille ja elävöittää suomalaista kulttuurikenttää.

Takana on eräänlainen kulttuurin demokratisoituminen.

Antero Laiho, haastattelussa alkuvuonna 1970.

Kuva: Mauri Aalto

Järjestäjät oli vilpittömiä kundeja, jotka halusivat hyvää.

Calle Lindholm

Jo ensimmäisestä Ruisrockista lähtien korvakarkkia yleisölle tarjosivat mielenkiintoiset, silloisen ajan kuumimmat esiintyjät.

Vuonna 1970 Ylen edustajana ollut, sittemmin festivaalin juontajaksikin pestattu, Carl-Erik ”Calle” Lindholm kertoo vuonna 2007 tehdyssä haastattelussa varsinkin Brittijättien, Argentin ja Colosseumin, olleen ensimmäisen vuoden parhaimmistoa.

Ensimmäisessä Ruisrockissa vieraili noin 38 000 kävijää. Rauha ja rakkaus oli tärkeä osa kokemusta ja ruissiin tultiin katsomaan bändien lisäksi muita festivaalikävijöitä. Lindholmin mukaan alkoholin sijaan ihmiset päihtyivät mieluummin yhteisöllisyydestä.

100 000:n kävijän raja rikkoutui jo heti toisessa Ruisrockissa vuonna 1971. Tapahtumaa varjostivat neitsytvuoteen verrattuna suuremmin päihteidenkäyttö ja järjestyshäiriöt. Roskiksia sytytettiin tuleen ja tapahtui pahoinpitelyitä.

Järjestäjät joutuivat kovan paikan eteen – miten toimia jatkossa? Tuntui, että tapahtuma paisui yli äyräiden ennen kuin se ehti edes kunnolla startata. Seuraavana vuonna Ruisrock kutistui yhden päivän festivaaliksi peräti 11 vuoden ajaksi.

Media kirjoitti läpi vuosikymmenen Ruisrockin taloudellisesta ahdingosta ja Turun kaupunki pohti jokaisena vuonna tarkkaan, miten paljon määrärahoja festivaalille annetaan.

1970-lukua voidaan ongelmista huolimatta pitää silti hyvänä vuosikymmenenä, sillä yleisö arvosti Ruisrockia kovin. Ensimmäinen vuosikymmen oli eritoten progressiivisen rockin ilottelua. Ruisrockissa esiintyivät mm. Status Quo, Uriah Heep, Nazareth ja Chuck Berry.

Iltatähti -ohjelma vieraili vuoden 1973 Ruisrockissa. Elkie Brooksin & Vinegar Joen livepätkän lisäksi haastateltiin muusikko Pekka Pöyryä ja yhtä Ruisrockin järjestäjistä, Kalevi Kuosaa.

Kuva: Bo Strandén

1980-luvulla Ruisrock riisui progeviittansa ja päivitti ohjelmistoaan uuden aallon yhtyeillä ja artisteilla. Uudesta linjauksesta antoi osviittaa jo legendaarisen ska-punkyhtyeen The Clashin esiintyminen Rantalavalla vuonna 1979.

Vuonna 1983 tapahtuma laajeni jälleen kaksipäiväiseksi ja perinteinen rantalava sai kaverikseen sivulavan. Tämän myötä kotimaisten bändien määrä kasvoi huomattavasti. Ruisrock alkoi näyttäytyä uudenlaisena, nuorien aloittelevien bändien näyttämönä.

Toki nimekkäiden ulkomaalaisten artistien ja yhtyeiden esiintymiset jättivät merkkinsä suomalaiseen rockhistoriaan. Mainittakoot esimerkiksi hyväntuulisen U2:n keikka sekä tukkahevin kuninkaiden, Whitesnaken, esiintyminen Ruissalossa.

Myös Sex Pistolsin keulakuvan, Johnny Rottenin, luotsaama yhtye Public Image Ltd esiintyi Ruissalossa 1987. Tapahtuma oli ainutlaatuinen, sillä mieheltä oli aiemmin evätty Suomeen tulo, kun Sex Pistolsin keikka kiellettiin 70-luvulla lastensuojelu- ja varhaisnuorisojärjestöjen vaatimuksesta.

Kasari muistetaan myös The Jamin ja Eppu Normaalin välikohtauksesta vuonna 1980. Egot kolisivat toisiaan vasten, kun Eppu Normaalin piti esiintyä päälavalla viimeisenä, mutta The Jam ja Ema Telstar -manageriyhtiö eivät suostuneet tähän. Lopulta Eppu Normaali joutui perumaan esiintymisensä, josta syntyi festivaalimellakka.

Kuva: Heli Mäkikauppila

1990-luku alkoi mahtipontisesti, kun legendaarinen Bob Dylan esiintyi ensimmäisellä festivaalikeikallaan Suomessa. Samaisena vuonna esiintyi myös grungeaallon harjalla maineeseen noussut seattlelainen Soundgarden.

Myös David Bowie, Aerosmith ja Neil Young kuuluivat vuosikymmenen esiintyjäkaartiin. Lista jatkuu vakuuttavasti: Nirvana, Blur, Pulp, Faith No More, Rage Against the Machine, Metallica, Red Hot Chili Peppers, Bon Jovi, Björk ja Beastie boys tähdittivät esiintymislavoja eri vuosina.

Ruisrockin ysäri oli valtavaa ulkomaisten huippunimien ilotulitusta. Kunnianhimoiset esiintyjälistat näkyivät talousvaikeuksina. Esiintyjien keikkapalkkioiden kohotessa rajusti, alkoi festivaalin talous painua pakkasen puolelle.

Lopulta päätöksiä oli tehtävä ja yltäkylläiset artistikattaukset vaihtuivat hivenen hillitympiin esiintyjälistauksiin etenkin ulkomaalaisten esiintyjien osalta.

Rockstop! -ohjelman ensimmäisellä kaudella Heli Nevakare haastatteli vuonna 1992 esiintynyttä Bryan Adamsia, vaikkakin sukunimi oli aluksi hukassa ja mies puhuttiin sisään Bryan Ferryna. Myöhemmin Nevakare on kertonut, että kyseessä oli ennalta sovittu vitsi.

Lista Top 40 vieraili vuonna 1995 Ruisrockissa, jolloin juontaja Sami Aaltonen kierteli alueella aistimassa festivaalitunnelmaa. Ääneen pääsivät myös samaisena vuonna esiintyneet Jon Bon Jovi ja Tico Torres sekä Tommi Läntinen.

Yle uutisoi vuoden 1996 Ruisrockin olleen menestyksekäs. Varsinkin Neil Young & Crazy Horse puhutteli yleisöä. Eräskin yleisössä ollut herrasmies hehkutti taiteilijaa vuolaasti siitä miten Neil Youngin musiikki kestää läpi sukupolvien.

Samaisena vuonna esiintyi myös muun muassa Pulp, ZZ Top, Rage Against the Machine ja Red Hot Chili Peppers. Vuoden 1996 Ruisrockin esiintyjäkattausta on pidetty yhtenä merkittävimmistä ikinä.

Kuva: Elina Yli-Ojanperä

Vasta 2000-luvulla Ruisrock palasi kolmipäiväiseksi festivaaliksi. Millenium-vuoden pääesiintyjiksi valittiin brittirockjättiläisen Oasiksen lisäksi Lou Reed ja Iron Maiden, jotka etunenässä antoivat faneilleen vastinetta rahoille.

Suuren luokan artistikiinnitykset toivat tapahtumalle kuitenkin miljoonien markkojen tappiot ja Turun kaupunki päätti kilpailuttaa Ruisrockin järjestäjätahon uudelleen. Kulttuurillisesti merkittävä tapahtuma oli pakko saada tuottavammaksi.

Mutkien kautta Ruisrockin järjestysvastuu siirrettiin Vantaan Festivaalit Oy:lle. Uudet tuulet puhalsivat ja vuoden 2001 Ruisrockissa esiintyi kahta ruotsalaisyhtyettä lukuunottamatta pelkästään kotimaisia artisteja. Linjaus kannatti, sillä tapahtuma oli vihdoin käännetty jälleen voitolliseksi.

Raskaamman rockin ja heavyn vankkumaton kansansuosio oli 2000-luvun puolivälissä vallitseva normi. Myös muut festivaalit Ruisrockin ohessa tarjoilivat metallisydämille mieluisaa esiintyjälistaa.

Ruissalossa jyräsivät niin legendaarinen Mötörhead (2004), massiivinen Rammstein (2005) kuin Göteborg-metallin pioneeri In Flames (2007). Myös kotimaiset kestonimet, kuten HIM ja Stam1na esiintyivät vuosikymmenellä useaan otteeseen Ruisrockissa.

Vuonna 2009 Ruisrock onnistui kasvattamaan kävijämääräänsä parhaimmaksi koko vuosikymmenellä. Vetonauloina toimivat muun muassa Slipknot, Disturbed ja Volbeat. Tuolloin Ruissaloon marssi jopa 92 000 festivaalivierasta.

Kuva: Nelli Kenttä

Jotain uutta piti keksiä.

Veli Kauppinen, Ruisrock - 50 kesää meren rannalla dokumentissa.

Edellisvuoden menestyksen turvin Ruisrockin odotukset olivat korkealla. Vuonna 2010 kävijämäärät notkahtivat, tosin kokonaisluku oli silti hyvä.

Kuitenkin, uudet musiikilliset tuulet alkoivat puhaltaa Ruissaloon.

Ruisrock loi nahkansa uudelleen. Aivan kuten 1970- ja 80- luvun taitteessa se pyrki pois progefestarin leimasta, nyt raskas rock vaihtui kevyempään ja elektronisempaan musiikkiin.

Palveluita laajennettiin kattamaan myös kulinaristisemmatkin tarpeet. Vuonna 2011 Yle uutisoi Ruisrockin tarjoavan perinteisen kaljan lisäksi myös samppanjaa ja kaviaaria. Myös muu oheistoiminta alkoi nostaa päätään.

Uudempi linjaus on myös aiheuttanut soraääniä. Ruisrockin toimitusjohtaja Juhani Merimaa kommentoi Seura-lehden haastattelussa vuonna 2018 näkevänsä rockin ”laajempana ilmiönä: vapautena, uteliaisuutena ja mielikuvituksena”, ei niinkään ahtaana genrerajana.

Artistikiinnitykset elektronisesta tanssimusiikista ja räpistä kannattivat. Kevyempi linjaus siivitti Ruisrockin vuosikymmenien jälkeen maagiseen 100 000:n festivaalivieraan rajapyykkiin vuonna 2016.

Perinteisemmät, kitaravetoiset bändit ovat nyt asettuneet marginaaliin ja tilaa on annettu tiskijukille ja elektronisille spektaakkeleille. Ja mikäs siinä, Ruisrockissa tanssahteli 105 000 festivaalivierasta myös vuosina 2017, 2018 ja 2019.

Perinteinen rantalava on Ruisrockin kirkkain kruununjalokivi, joka tunnetaan kautta maan. Esiintyminen Ruissalossa veden äärellä on artisteille suuri kunnia ja yleisölle suuri elämys.

Kun kymmentuhatpäinen ihmismassa heiluttaa käsiään ilmassa ja vieressä lipuu ruotsinlaiva töötäten tervehdyksensä, ovat kaikki yhtä. Yleisö, artisti ja kannella vilkuttavat risteilijät.

Alla on listattuna useita rantalavan keikkoja viime vuosilta. Katsottavaa löytyy yksittäisistä kappaleista kokonaisiin keikkoihin.

Ruisrock: Esiintymisiä vuosien varrelta

Cheek

Disco Ensemble

Erin

J. Karjalainen

Jenni Vartiainen

Kerkko Koskinen kollektiivi

Pepe & Saimaa

Samuli Putro

Scandinavian Music Group

Stam1na

Teflon Brothers

Zara Larsson

Kuva: Heli Mäkikauppila

Ruisrock on myös tunnettu Rantabulevardistaan, tuttavallisemmin Via Dolorosasta. Kyseessä on parin kilometrin pituinen kapeahko tie, jota pitkin festivaalikansa vaeltaa alueelle ja sieltä takaisin. Menomatkalla ilman täyttää iloinen, nousuhumalainen puheensorina ja yhteislaulu.

Paluumatkalla kärsimysten tie muuttuu nimensä veroiseksi. Koko päivän samoilla jaloilla tampanneessa ihmismassassa voi näkyä jo väsymyksen merkkejä.

Matkalla myydään lonkeroa, autetaan kompuroivia ihmisiä ojasta – ja toki etsitään myös yöseuraa. Varmaksi voidaan sanoa, että heinäkuisessa kesäyössä raikuu kuorossa Tommi Läntisen hitin tuttu kertosäe: ”Oooo, Via Dolorosa! Oooo, kärsimysten tie!”

Jotain meissä tapahtuu, kun olemme festareilla. Jokin vapautuminen.

Veli Kauppinen, Ruisrock - 50 kesää meren rannalla dokumentissa.

”Jotain meissä tapahtuu, kun olemme festareilla. Jokin vapautuminen. Menneisyys menettää hetkeksi merkityksensä ja on vain tämä hetki”, maalailee toimittaja Veli Kauppinen suomalaisen festivaalikävijän mielenmaisemaa vuonna 2019 julkaistussa Ruisrock - 50 kesää meren rannalla -dokumentissa.

Kyseessä on runollinen katsaus Ruisrockin historiaan, jonka keskiössä ovat tapahtuman lisäksi sen artistit omine Ruisrock-muisteluineen. Muistojaan avaavat Ellinoora, Ismo Alanko, Olavi Uusivirta, Samuli Putro ja Terhi Kokkonen. Ruisrock on valtavan tärkeä kokemus myös artistille.

Dokumentin on ohjannut Joonas Josefsson ja sen on toimittanut Kauppisen lisäksi Harri Hakanen.

Ruisrock on vanhin yhtämittaisesti järjestetyn rockfestivaali Suomessa ja toiseksi vanhin koko Euroopassa. Poikkeuksena olivat pandemiavuodet 2020 ja 2021, jolloin festivaalia ei järjestetty.

Ruisrockin historia on ollut monivivahteinen ja sitä on kohdannut vuosien varrella niin talousvaikeudet kuin kiistat sen sijainnista. Ruisrockin ainutlaatuisuus liittyy paljon tapahtumapaikkaansa, Ruissalon rauhoitettuun kansanpuistoon. Suurista keskusteluista huolimatta tapahtuma on saanut jäädä paikoilleen ainakin toistaiseksi.

Ruisrockissa yhdistyvät ikuiselta tuntuva kesä, seikkailut ja ystävyys. Se on pitkään odotettu viikonloppu, josta puhutaan jo sydäntalvella. Pohditaan esiintyjiä, toivotaan hyviä ilmoja ja muistellaan edellisiä Ruisrockeja. Se on festivaalikupla, jossa mikä tahansa on mahdollista.

Ruisrock. Sanassa kaikuu nuoruus ja vapaus. Koko kesän kohokohta.

Ellinoora, Ruisrock - 50 kesää meren rannalla -dokumentissa.