Henrik Ibsenin (1828–1906) näytelmä Nukkekoti (Et Dukkehjem) herätti ilmestyessään vuonna 1878 runsaasti keskustelua viktoriaanisten perhearvojen kritiikistään. Näytelmä esitettiin suomeksi ensimmäisen kerran vuonna 1880 nimellä Nora. Nukkekoti on monien muiden Ibsenin näytelmien ohella noussut klassikkoasemaan ja on yhä teatterien vakio-ohjelmistoa ympäri maailmaa. Tuija-Maija Niskanen ohjasi näytelmän esikoistyönään televisiolle vuonna 1968.
Nukkekoti on katsottavissa Areenassa toistaiseksi.
Nora (Pirkko Peltomäki) ja Torvald (Risto Aaltonen) ovat olleet onnellisesti naimisissa kahdeksan vuotta. Torvald on asianajaja ja pankinjohtaja. Avioliitto on ajankohdalle tyypillinen. Nora hoitaa kotia ja lapsia, Torvald on hallitseva perheen pää. Parin suhdetta varjostaa kuitenkin Noran salaisuus. Hän on väärentänyt vekseliin isänsä nimen, koska nainen ei omissa nimissään voinut ottaa lainaa.
Ja mitä sinuun ja minuun tulee, täytyy näyttää siltä, että kaikki meidän välillämme on samanlaista kuin ennenkin. Mutta luonnollisesti vain maailman silmissä. Nyt ei ole enää kysymys onnesta, on kysymys vain jäännöksistä, rippeistä, ulkokuoresta.
Henrik Ibsen: Nukkekoti
Noran haksahdus saattaa hänet kiristyksen kohteeksi. Ja samalla koko suhteen vaakalaudalle. Jos vilppi paljastuu, joutuu myös Torvald häpeään, ja koko nukkekoti romahtaa. Noralla on kuitenkin oma ratkaisunsa.
Nukkekoti koettiin aikanaan radikaalina ja naisen asemaa puolustavana näytelmänä, uuden ajan ja realistisen draaman keskeisenä teoksena. Sillä oli myös suuri vaikutus suomalaiseen teatteriin ja kirjallisuuteen. Nukkekodin suomalaisessa ensi-illassa Noraa esitti 22-vuotias Ida Aalberg.
Nukkekodin Nora on on teatterin suuria naisrooleja. Suojattua elämää isän lellikkinä ja nukkevaimona elänyt Nora herää taisteluun tasa-arvon ja naisen itsemääräämisoikeuden puolesta.
