Intensiivinen tv-sarja Pimeän hehku vyöryttää esiin pankkimaailman kulissientakaisen pelin ja sen kytkennät plutoniumin salakuljetusyritykseen - laivaan, joka tappavine lasteineen liekehtii Pohjanmerellä. Mitä raha ja valta - tai niiden himo - voivat tehdä ihmiselle, hänen läheisilleen ja sadoille täysin viattomille sivustakatsojille?
Kansainvälisenä yhteistyönä vuonna 1996 valmistunut kotimainen jännityssarja Pimeän hehku on nyt julkaistu Areenaan alkuperäisenä 13-osaisena versiona.
Pimeän hehku kertoo kansallisen Yrityspankki KYP:n alasajosta ja fuusioinnista. Avainhenkilöt taistelevat asemastaan ja omaisuudestaan ja heidän läheisensä joutuvat myös osallisiksi valtapelistä.
Samaan aikaan Kuolan niemimaalta lähtee KYP:n rahoittama ydinpolttoainelasti Itä-Afrikkaan ja lastin mukana salainen erä tappavaa plutoniumia. Loppunäytös näytellään myrskyävällä Espanjan rannikolla Vigon edustalla.
Keitä todella ostetaan ja myydään kabineteissa, pankkien takahuoneissa ja cocktail-kutsujen nurkkakeskusteluissa? Millainen pohjaton pimeä oikeastaan vallitseekaan siloiteltujen talousuutisten, fuusiokeskustelujen, "rationalisointien” ja saneerausten takana? Ja ennen kaikkea - kuinka moni meistä tietää, millaisia kuolemanlasteja suuri raha liikuttaa tälläkin hetkellä ohitsemme yöhön kätkettynä?
Sarjan päärooleissa nähdään Tapani Perttu, Svante Martin, Mikk Mikiver, Viktor Drevitski, Mari Rantasila ja Outi Mäenpää. Ohjaaja Ilkka Vanne tunnetaan muun muassa suosituista tv-ohjauksista Me Tammelat, Ruusun aika ja Puhtaat valkeat lakanat sekä elokuvista Lakeuden kutsu ja Lupaus.
Tarina, joka voisi olla tosi?
Sarjan valmistumisen aikaan Suomi oli juuri noussut historiansa pahimmasta talouskriisistä. 1990-luvun alun lama oli kaatanut niin pankkeja, yrityksiä kuin ihmisiä. Osa sarjan tapahtumista toteutui myös oikeasti, osa sen jälkeen ja sinä aikana, kun sarjaa jo kuvattiin. SYP:n ja KOP:n fuusion tiedotustilaisuudessa vuonna 1995 kuultiin jopa hyvin samankaltaisia lausuntoja pääjohtajilta, kuin Pimeän hehku -sarjassa kuvitteellisen KYP-pankin fuusiosta.
Sarjaa käsikirjoittivat Kirsti Manninen ja Seppo Haavisto (salanimillä Kerttu-Liisa Karjalainen ja Lasse Jaakkola). Haavisto oli toiminut pitkään pankkialalla, joten tunsi aiheen läpikotaisin. Sarjassa on myös herkullista ajankuvaa teknistyvästä Suomesta möhkälemäisine kännyköineen ja alkeellisine tietokoneineen.
The Kiss of Plutonium tavoitteli kansainvälistä yleisöä
Sarjaa kuvattiin neljässä maassa kotimaisten ja ulkomaisten näyttelijöiden voimin ja siinä puhutaan suomen lisäksi myös ruotsia, englantia, venäjää ja saksaa.
Sarjasta kaavailtiin menestystä ja tähtäimessä oli myös kansainvälinen levitys, jota varten tehtiin lyhennetty 8-osainen versio nimeltään The Kiss of Plutonium. Sitä esitettiin Suomen lisäksi muun muassa Saksassa ja Espanjassa, mutta suosio jäi vaatimattomaksi.
Aikalaiskritiikeissä sarjaa arvosteltiin useiden juonien päällekkäisyydestä. Helsingin Sanomat kirjoitti elokuussa 1996, että "katsojan kärsivällisyys palkitaan, Pimeän hehku vetää mukaansa, mutta vasta toisessa jaksossaan".
