Luontoilta: Kuvalliset kysymykset

Radio Suomen Luontoillassa pohditaan luonnon ihmeellisyyksiä myös kuuntelijoiden lähettämien kuvien kera. Tällä sivulla on poimintoja kuvallisista kysymyksistä ja asiantuntijoiden vastauksista marraskuusta 2020 huhtikuuhun 2024.

Luontoilta vastaa kysymyksiin kerran kuussa Yle Radio Suomessa. Seuraa lähetystä Areenassa Luontoilta: TV

Luontoilta 16.4.2024

Muurahaisia kasoissa

Miksi muurahaiset ovat asettuneet näin? Muurahaiset liikkuivat koko ajan, mutta olivat hassusti näin isoissa kasoissa, eivätkä normaalisti koko keon alueella.
– Tiina Louhenkilpi

Luontoillan hyönteisasiantuntija Jaakko Kullberg veikkaa, että läjien kohdalla on ulostuloaukot pesään ja että läjissä muurahaiset pysyvät lämpimämpinä.

– Ne varmaan ottavat lämpöä ja sitten osa menee sisälle kunnostamaan talven vaurioita, ja sitten tulee lisää porukkaa lämmittelemään.

Vastaus on kuunneltavissa Areenassa kohdasta 15:00.

Toukkia kivellä

Mökkitiemme varrella on parikin isompaa kivenlohkaretta, joiden päällä kuvien (toukka?)kasautuma elottoman oloisena on. Kuvat on otettu 1.4.2024, mutta aprillipilasta ei ole kyse. Koiramme näistä ensimmäisenä kiinnostui ja mielellään olisi ne suihinsa pistellyt. Se löysi myöhemmin vielä yhden samanlaisen keon pienemmän kiven päältä. Mitä "matokasoja" nämä tällaiset ovat?
– Tomppa

Jaakko Kullberg arvelee kyseessä olevan vaaksiaisen toukkia.

– Niitä löytää kosteiden sammalpintojen sisältä ajoittain, mutta tuollainen läjä on kyllä melkoinen setti!

Kuuntele Areenassa kohdasta 1:58

Karvoja pihalla

Meidän pihallemme, joka sijaitsee osittain metsässä, on ilmestynyt kahteen otteeseen tämän talven aikana mystisesti jonkin eläimen karvaa. Verijälkiä, eikä oikein muitakaan jälkiä ole näkynyt. Karva näyttää kuin se olisi leikattu/nypitty irti eläimestä. Mutta kuka on tämän teon takana ja mikä eläin voisi olla kyseessä? Karva on pituudeltaan noin etusormen mittaista, karheaa, paksua kuin jouhi, väriltään melko harmaata.
– Laura Vaittinen

Luontoillan asiantuntijoiden mukaan kyseessä voisi olla jonkin sorkkaeläimen, mahdollisesti peuran karvaa. Heidi Kinnunen pohtii, olisiko esimerkiksi kettu, supikoira tai korppi tuonut sen mukanaan haaskalta.

– Tukko on varsin suuri. Miltään eläimeltä ei irtoa tuollaista karvaa kerralla ja itsestään. Ehkä nahka on ollut hieman mätänevässä tilassa. Karva ei tuoreesta nahasta samanlailla irtoa.

Luontoillassa puhuttiin myös karvoista linnunpesissä. Kuuntele koko keskustelu Areenassa kohdasta 30:00 alkaen.

Katso koko lähetys Areenassa.

Luontoilta 12.3.2024

Sinertävä ahven

Mistähän mahtaa johtua ahvenen sinertävä väri? Lisäksi evistä puuttuu punainen väri, evät ovat kirkkaat. Kala tuli pilkillä Ranuan Iso-Kuukasjärvestä 5.3.2024. Muut ahvenet normaalin värisiä.
– Seppo Sääskilahti

Ari Saura vastaa, että tältä ahvenelta jostain syystä puuttuu punaisia väriaineita sisältävät värisolut. Tai sitten niitä voi olla, mutta väriaineita ei ole.

– Se voi olla synnynnäinen oikku tai perinnöllistä. Useimmiten jos se on perinnöllistä, tämänkaltaisia ahvenia on paljon samassa vedessä. Yleisempi ilmiö mielestäni on se, että tummat värisolut ovat jotenkin häiriintyneet ja kalat ovat oranssinpunaisia, ns. kulta-ahvenia. Tässä on tapahtunut päinvastoin.

Saura kertoo, että kaloilla on kolmentyyppisiä värisoluja. Värisolujen määrä tai väriaineiden määrä vaikuttaa siihen, minkä värinen kala on. Kalat pystyvät muuntelemaan väriaineita soluissa. Kaloilla on kyky muuttaa väriään ympäristön mukaan.

Kuuntele lisää Areenassa kohdasta 24:00.

Pesä uusiokäyttöön?

Löytyi pihapuiden harvennuksessa rastaan pesiä. Varsin hienoja ja taiteella tehtyjä. Kysyn voiko niitä uusiokäyttää, valmis koti rastasperheelle.
– Soili Töyrylä

Juha Laaksonen vastaa, että rastaat yleensä aina rakentavat uuden pesän.

– Joskus ne rakentavat pesän päälle. Käytännössä juuri koskaan ne eivät pesi samaan pesään, pesänrakennusvietti on linnuilla aika suuri.

Laaksonen sanoo, että materiaaleille, kuten esimerkiksi koirankarvoille, on käyttöä pesänrakennuksessa. Kaikkia pönttöjä ei hänen mukaansa tarvitse eikä kannata putipuhtaaksi puhdistaa, jos siellä on onnistunut pesintä. Linnut voivat päätellä, että paikka on hyvä, jos siellä on ennenkin pesitty.

Jaakko Kullberg lisää, että uudessa pesässä on vähemmän loisia. Hän muistuttaa, että lintukirppujen vuoksi lämpimällä säällä ei kannata pönttöjä mennä käsittelemään. Kirput reagoivat tärinään ja kuoriutuvat muutamassa minuutissa.

Katso koko keskustelu kohdasta 19:00.

Karvat pystyyn

Fanitan sekä luteita, että karvatoukkia, mutta tämä näky syyskesällä nosti karvani pystyyn. Mitä luteita ja minkä perhosen toukka? Tapahtumapaikka Päijät-Häme, postilaatikon takalauta.
– Eeva-Kaisa Oksanen

Jaakko Kullberg kertoo luteiden taktiikasta: ne työntävät ruoansulatusnesteitä saaliin sisään ja imevät sen tyhjäksi. Luontoillan kuulija tarkentaa myöhemmin, että kyseessä on piikkilude.

– Ne ovat petoja. Perhosen toukka on varmaan menossa koteloon, jonne ei koskaan tule pääsemään, sanoo Kullberg.

Villakarvajalan toukan tunnistaa hänen mukaansa sen peräpään tiiviistä karvatupsusta. Kyseessä on yökköslaji, joka on nykyään voimakkaasti levittäytynyt läntiseen Suomeen ja koko etelärannikolle, mutta Päijät-Hämeessä sitä on aina ollut.

Kuuntele lisää Areenassa kohdasta 1:08:50.

Luontoilta 13.2.2024

Erikoinen rakennelma

Marraskuun lopulla törmätty outoon rakennelmaan, joka oli linnunpöntön sisällä. Tuli vastaan kun pönttöä oli tarkoitus putsata. Emme saanneet mitään tolkkua, mikä on moisen rakentanut.
– Aimo Nivala

Juha Laaksonen arvelee, että on pesä on tali- tai sinitiaisen tekemä. Pesämateriaalissa on paljon sammalta pohjalla. Pesintä näyttää onnistuneen, sillä pesä on painunut tasaiseksi kakuksi.

Asiantuntijat pohtivat, että tötterömäinen materiaali ei välttämättä liity lintuun mitenkään. Voisiko lehdiltä näyttävän rakennelman tehdä hyönteinen, esimerkiksi joku mehiläinen?

Kysymykseen liittyi myös video, josta näkyy, että "pönttönä" toimi vanha saapas. Linnut pesivät hyvin jännissä paikoissa. Katso koko keskustelu kohdasta 1:28:40 eteenpäin.

Kumartava lumiukko

Noin 250 cm korkea hoikka lumiukko kumartui kolmessa päivässä, mutta ei katkennut. Ihmetys oli suuri, miksi? Tekiessä lumiukkoa lumi oli kevyttä eikä käsineet kastuneet lainkaan.
– Ari Saavalainen

Henry Väre vastaa:
– Ilmiön taustalla on se, että ollaan tultu nollan lämpötilan hujakoille, lumihiutaleet ovat alkaneet sulamaan ja liittymään yhteen niin, että kiderakenne on hävinnyt. Välillä on ollut pakkasta ja kun sulaa ja jäätyy, kiteisyys häipyy. Siitä tulee ns. amorfista lunta, joka on välitila olomuotojen kesken. Rakenne on säännötön, ihan kuin joissakin muoveissa tai laseissa. Se on veden ja jään välimuototila. Harvoin noin hyvin taipunutta lumiukkoa pääsee näkemään.

Ari Sauran mukaan lumiukon taputtelu on edesauttanut kiteiden rikkoutumista. Samalla tavoin pakkaslumesta voi rakentaa, kun sitä taputellaan lapiolla.

Asiantuntijat lisäävät vielä, että jäätiköt ovat amorfisessa muodossa liikkuessaan eteenpäin. Ne eivät halkeile vaan myötäilevät maastoa ja saavat aikaan hioumia pinnoissa. Näitä jälkiä näkyy jääkauden jäljiltä luonnossa edelleen.

Katso koko keskustelu Areenassa kohdasta 18:00.

Se olikin elävä

Tämä päästäinen oli paikallaan puoli tuntia, olikin elävä. Onko totta, että päästäinen esittää kuollutta? Onko päästäisessä viruksia? Mikä laji on kyseessä? Kuinka vanha yksilö tämä voisi olla? Mitä ravintoa päästäiset syövät talvella? Kuinka kylmässä päästäiset liikkuvat? Olisi hauska tietää päästäisestä enemmän, koska vastaavaa tilannetta ei ole tullut aiemmin. Onko niiden käyttäytymistä tutkittu?
– Auvo H.A Ojanperä

Kuvan päästäinen näyttää Heidi Kinnusen mukaan metsäpäästäiseltä.

– Päästäisillä on hurja aineenvaihdunta ja niiden tavallisesti täytyy syödä jatkuvasti. Jos päästäinen makaa paikallaan, on kyllä syytä epäillä, että se ei voi hyvin.

Kinnunen kertoo, että hiiret saattavat esittää kuollutta, kun ne epäilevät pedon olevan lähellä. Päästäisetkin voivat hänen mukaansa tehdä niin. Kinnunen ei ole koskaan nähnyt tällaista eikä kuullut kenenkään nähneen.

– En olisi voinut kuvitellakaan, että sellainen kestää puolta tuntia. Pitkä uhraus pienen otuksen elämässä. Tuntuu hämmentävältä.

Luontoillassa keskusteltiin myös muista kuolleeksi tekeytyvistä eläimistä. Katso koko keskustelu kohdasta 1:08 eteenpäin.

Luontoilta 16.1.2024

Keltaista jäätä

Teiden varsilla näkee jääpuikkoja roikkuvan kallioista. Toisinaan ne ovat keltaisia, kuten kuvassa. Miksi jääpuikot ovat keltaisia? Mikä ne värjää?
– Antti Tanskanen

Ari Saura vastaa:
– Tästä näkee, että vesi voi olla talvellakin nestemäisessä muodossa ennen jäätymistään. Kyse on ns. orsivedestä, joka on routarajan alapuolella kallion pinnoissa liikkuvaa vettä. Usein teiden varsissa kallioleikkauksissa veden virtaus katkeaa kallion pinnassa ja vesi putoaa suoraan leikkaukseen. Väri riippuu veden väristä. Jos se tulee turvemailta, ojitetuilta soilta tai ojitetuista metsistä, humus värjää sen.

Mukana voi olla myös jotain epäorgaanista, esimerkiksi jotain savipitoista ainetta; silloin väri on harmaata. Joissain paikoissa saattaa pohjavesikin purkautua kallion pintaan, jolloin vesi voi olla ihan kirkasta. Jäämuodostelmia tulee muuallekin kuin leikkauksiin. Kallion pinnassa sulana virtaava vesi purkautuu johonkin rinteeseen. Tällaista jäätynyttä maaperää sanotaan paanteeksi.

Katso koko keskustelu kohdasta 37:30.

Juuret maan pinnalla

Maunulassa Helsingin Keskuspuiston reunalla kasvaa haapoja, joiden juuret luikertelevat maan pinnalla. Mistähän ilmiö johtuu? Kasvupaikka on kosteaa multaa lähes ympäri vuoden. Voisiko sen alla olla kuitenkin niin kiinteää maa-ainesta, tai peräti kiveä, jota juuret eivät läpäise? Lähistöllä maasto alkaa nousta melko jyrkästi muuttuen ylempänä kallioksi. Lisäksi kysyisin, ovatko nämä pinnaltaan koivun tuohta muistuttavat juuret tyypillisiä haavalle?
– Vesa Greis

Henry Väreen mukaan kuvasta näkee hyvin, kuinka pitkällä haavan vaaleat juuret kasvavat. Juuristoa riittää maan alla. Hän arvelee, että todennäköisin selitys on veden pinnan lasku alueella tehtyjen ojitusten myötä.

– Pohjaveden pinnan taso on alkanut laskea, jolloin maaperä painuu myös sisään, ja sitä kautta juuret ovat jääneet pinnalle. Jos maa on todella kallioista valmiiksi, haapa ei välttämättä siinä alunperinkään olisi pystynyt metsiköitä tekemään. Ei se ole oikeastaan kalliokasvi. Se tarvii multaa, humusta ja vettä.

Katso vastaus kohdasta 41:00.

Persoonallisen värinen tiainen

Ruokintapaikalla vieraili kolme sinitiaista. Havaitsin, että yhdellä linnulla vatsapuoli oli hyvin haalean keltainen ja rinnassa vaaleaa oranssia. Kiinnostaisi tietää, miksi tämä yksilö on näin persoonallisen värinen. Onko kyseessä vanhempi lintu ja keltaisuus haalistunut? Mistä oranssisuus johtuu? Onko ravinto syynä?
– Peppi

Juha Laaksonen kiinnittää huomiota linnun vaaleaan vatsapuoleen.
– Kellertävää väriä voi olla vähän ja se voi johtua perintötekijöistä. Rinnan yläosan voimakas väri voisi johtua siitä, että rintaan on takertunut jotain. Se on ehkä tahriintunut ruokintapaikalla.

Jaakko Kullberg muistuttaa, että myös jotkut kamerat voivat korostaa lintujen ultraviolettivärejä.

Katso kohdasta 1:56.

Katso Luontoilta: TV Areenassa

Luontoilta 13.12.2023

Hyönteisiä jäällä

Olin luisteluretkellä järvellä marraskuun alussa. Takana oli parin viikon pakkasjakso, jonka jälkeen saapui lämpöisemmät kelit, jotka yhdessä vesisateen kanssa sulattivat lumen vedeksi jään päälle. Havaitsin, että niillä kohdin missä jää oli kohouman vuoksi kuiva, näkyi jotain elämää, ja tarkemmin tihrustaessa tunnistin, että kyllähän ne noita tuttuja inisijöitä eli hyttysiä olivat, jotka yrittivät epätoivoisesti pysyä navakassa etelätuulessa paikallaan, jotteivät paiskautuisi hyiseen veteen. Veden varaan joutuneet katosivat veden mukana pieniin jäähän muodostuneisiin reikiin. Ilmeisesti juurikin tuo eteläinen ilmavirtaus oli ne pohjoiselle retkelleen lähettänyt. Kuinka kaukaa tuulet voivat hyönteisiä tuoda näin myöhään syksystä tai alkutalvesta?
– Jannula

Jaakko Kullberg vastaa, että periaatteessa todella lämpimät ilmavirtaukset voivat tuoda niitä tuhansien kilometrien päästä.
– Silloin ne ovat yleensä hyvin eteläisiä lajeja ja käytännössä niille käy huonosti siinä vaiheessa, kun tuuli hyytyy tai jos ne erehtyvät putoamaan alemmas viileämpiin lämpökerroksiin. Meillähän saattaa hyvinkin lämpötilat esimerkiksi 2500 m korkeudessa olla kaikkein lämpimimmillään lokakuussa tai jopa marraskuun puolella, jolloin atlanttisia tuulia tulee tänne. Sääsket jään pinnassa ovat todennäköisesti jonkin surviaissääskilajin edustajia, joista useat lajit ovat hyvin myöhäisiä. Niiden toukat elävät vesistöjen pohjamudissa.

Mitä ihmettä?

Löysimme nämä kummalliset kangasmaiset pussit, joissa puolikkaan pienen herneen kokoisia siemeniä tms. sisällä, järven rannasta vedestä kellumasta 9 syyskuuta. Näiden pituus noin tulitikkuaskin kokoluokkaa, n. 5- cm. Avattiin ja rikottiin yksi näistä, että nähtiin mitä sisältä löytyy. Nämä siis nostettu rannalle kivien päälle tutkittaviksi. Mitä ihmettä nämä ovat?
– Annika Groop

Henry Väre vastaa, että vihreät "pavut", jotka kuultavat lahoavan hedelmän sisuksesta, ovat lumpeen tai ulpukan siemeniä.
– Niillä on erittäin suuret hedelmät, jotka kukinnan jälkeen kiertyvät kasaan, tekevät spiraalin varteen. Ne menevät veden alle, jossakin vaiheessa ne irtoavat, ponnahtavat ehkä takaisin pinnalle tai leviävät virtojen pyörteiden mukana uusille kasvupaikoille. Paikalla, missä on paljon lumpeita tai ulpukoita, kyllä siellä syntyy myös iso määrä hedelmiä.

Lumijäljet

Luistelin maanantaina 13.11, ja näin siellä parit lumijäljet ja kummastelen näitä isoja jälkiä. Joutsen saattas olla, mutta kun eivät ihan sen tekemiltäkään vaikuttaa. Ihan kuin olisivat sorkkaeläimen, mutta askelväli liian lyhyt millekään. Mitähän olisivat? Ovatkohan nämä Toiset saukon? Tosin ei liukumisjälkiä eikä hännän jättämiä viiruja ja ilmeisesti kaksi kulkenut rinnan.
– Markku Mustonen

Heidi Kinnusen mukaan ensimmäisen kuvan jälki ei vaikuta sorkalta. Ari Saura arvelee, että jälki on joutsenen ja ne kävelevät usein jäällä. Juha Laaksosen mukaan askelväli sopii joutsenelle, mutta räpylän jälki näyttää aika pieneltä.

Toisessa kuvassa on Heidi Kinnusen mielestä saukon jälki.
– Saukolla ei ole karvaa tassukassa, ja sen takia painuma on hirveän selkeä. Siinä saattaa olla emo ja poikanen, joka voi seurata emoa seuraavaan kevääseenkin asti.

Ari Saura lisää, että hännän jälki ei näy, kun on noin vähän lunta.

Katso Luontoilta Areenassa

Luontoilta 15.11.2023

Tällin saanut pöllö

Olen aina halunnut nähdä pöllön, muttei ole koskaan metsässä osunut vastaan. Perjantaina kasvihuoneen viereltä löytyi höyhenpallo. Mies sanoi, että hae kamera, tuossa on pöllö värityksestä ja pallomaisesta olemuksesta päätellen. Oli lasiin lentänyt varpuspöllö ja oli siis tillin tallin. Laitoimme kasvihuoneeseen, että josko on hoidon tarpeessa. Kun pää selvisi tällistä, vähän harjoitteli lentoa ja istahti katsomaan meitä. Myöhemmin lähti luontoon. Ihana nähdä pöllö ja jutella sille.
– Arja Puumala

Juha Laaksonen vastaa:
– Varpuspöllö voi tuoda jollekin mieleen helmipöllön, mutta se on pienempi, painoa on 50-80 grammaa. Luonnon sankarilajeja ja suhteessa maailman vahvimpia lintuja – nostovoima on kova.

Kun lintu lentää ikkunaa päin, Laaksosen mukaan koskaan siinä ei käy kovin hyvin, mutta ei lintu iskuun välttämättä tuuperru.

– Se voi saada pienen aivotärähdyksen, tai vähän niskaa kolottaa, mutta kyllä se siitä sitten lähtee. Jos se ei lähde ja siinä on variksia tai harakoita, jotka sitä nokkivat, niin hyvä taktiikka on ottaa lintu hetkeksi vaikka paperipussiin ja antaa sen rauhoittua. Jos siipiin ei ole tullut vaurioita, se lähtee jatkamaan matkaa.

Katso keskustelu Areenassa kohdasta 29:50.

Erikoinen harakka

Olemme naapuruston kanssa saaneet seurata erikoisen näköisen harakan touhuja. Käyttäytyy aikalailla samoin kuin normaalit yksilöt. Ulkonäkö omituinen, pään höyhenpeite vihertävän värinen ja hoikempi. Höyhenpeite mustavalkoinen mutta jotenkin takkuisen näköinen. Kiinnostaisi tietää onko tämä risteymä vai mikä? Täällä Tyrnävän keskustassa on kaikkia varislintuja runsaasti, onko esim. voinut risteytyä naakan tai mustavariksen kanssa?
– Keijo Lumijärvi

Juha Laaksonen kertoo nähneensä myös vastaavan mustarastaan ja talitiaisen.

– Harakalla on päälaki paljas, vihreä väri on nahkaa. Pään alueella on joku ongelma, höyhenet lähtevät. Olisko loisia tai geneettinen syy?

Luontoillan kasviasiantuntija Henry Väre pitää mahdollisena sieni-infektiota, joka voi saada aikaan höyhenten irtoamisen. Nisäkäsasiantuntija Heidi Kinnunen puolestaan huomauttaa, että lintu ei nokallaan yllä nokkimaan päästään pois likaa, tauteja, loisia yms.

Katso keskustelu Areenassa kohdasta 1:43:50.

Minkä tekosia?

Mäyrä, vai joku muu? Paikka Kuusamo.
– rklilja

Nisäkäsasiantuntija Heidi Kinnusen mukaan todennäköisyys sille, että kyseessä olisi mäyrä, on aika pieni. Mäyrälle Kuusamo olisi hänestä aika lailla poikkeuksellista, ei kuitenkaan täysin mahdotonta. Hän arvelee, että kolo on ketun kaivama. Kolo näyttää hylätyltä.

Katso keskustelu Areenassa kohdasta 33:30.

Luontoilta 18.10.2023

Kohtalokas vierailija pöntössä

Tiaisella oli kesän toinen pesue valmiina lähtöön puukiipijän pesäpöntöstä. Aamulla kova vilske. Arvelin, tänään ne lähtevät. Iltapäivällä totesin hiljaista on. Menin koputtelemaan, kunnes huomasin vierailijan pöntössä. Hätistelin vierailijan pois. Myöhemmin totesin viisi poikasta kuolleina.
– Risto Kontkanen, Outokumpu

Kysymykseen vastaa Ari Saura.

– Kyy on kielensä lämpöaistimen avulla aistinut, että pöntössä on jotain lämminveristä syötävää. Yleensä kyy kyllä jahtaa pikkunisäkkäitä mieluummin kuin linnunpoikasia. Kyyn saalistus perustuu väijymiseen. Se haistaa missä pikkunisäkkäät ovat menossa ja voi mennä, vaikka niiden koloihin. Sitten kyy yllättäen puraisee, vaikka metsähiirtä, joka ei siihen saman tien kuole, vaan voi lähteä viipottamaan pitkiäkin matkoja ennen kuin myrkky alkaa vaikuttaa. Kyy löytää saaliinsa seuraamalla hajuvanaa, minkä hiiri on jättänyt jälkeensä. Tiaispöntössä kyy on kuitenkin ollut vähän niin kuin kettu kanatarhassa ja helppoja saaliita on ollut yllin kyllin. Se on todennäköisesti purrut kaikkia poikasia ja kun ne eivät ehkä kuitenkaan vielä olleet lentokykyisiä ja päässeet pakenemaan, niin se on niellyt yhden niistä. Miksi kyy ei sitten syönyt kaikkia poikasia, niin ehkä saalista oli liikaa. Käärmeet kyllä pystyvät syömään yllättävän paljon kerralla, mutta yksi saalis saattaa riittää kylläisyyden tunteeseen.

Mikä kumma liikkuva keppi?

Oli tyyni keli ja ihmettelin, mikä ihmeen keppi vedessä liikkuu ilman tuulta. Tarkemmin katsoessani huomasin kepin olevan rantakäärme. Käärme luikerteli vedessä helponnäköisesti. Uintimatkaa tuli kymmenisen metriä, jonka jälkeen se nousi naapurin laiturin kivetykselle ja siitä ilmeisesti rantaan. Hauskasti käärme tunnusteli kielellään vettä uinnin aikana. Onko näin myöhäinen uintiretki kuinka tavallinen rantakäärmeelle? Eikö horrostusaika ole jo ovella?
– Laura Hyvönen

Rantakäärmeen uintiretkeä kommentoi Ari Saura.

– Kuvassa rantakäärme ui hyvin tyypillisesti pää vähän kohollaan ja uinti voi olla hyvinkin nopeaa. Syyskuu oli varsinkin etelärannikolla tänä vuonna poikkeuksellisen lämmin, ja vedetkin 18–20 asteisia. Jos syksyllä on vaihdellen lämpimiä ja kylmempiä jaksoja vaikka parin viikon välein, niin käärmeet saattavat vetäytyä talvehtimiskoloihinsa, mutta tulla uudestaan ulos. Näin varsinkin keväällä. Koiraat saattavat silloin tulla jopa hangelle aurinkoon, koska niille on tärkeää saada lämpösummaa kehoon, jotta siittiöt alkavat kehittyä. Veden lipominen taas liittyy siihen, että kieli on käärmeen hajuaisti ja edetessään se vie kielellään hajumolekyylejä suuontelonsa vomeronasaalielimeen. Käärmeet ovat käytännössä kuuroja ja näkökykykin on vähän niin ja näin, mutta ne tuntevat kehollaan värinöitä. Tässä rantakäärme saattaa vesistöä ylittäessään tunnustella kielellään missä on lämmin paikka eli ranta.

Rohkea tupsukorva

Törmäsimme vanhempiemme kanssa Padasjoella erikoiseen näkyyn. Takapihalla noin kuuden metrin päässä rakennuksesta kökötti ilves nauttimassa päivän viimeisistä auringonsäteistä. Kaikki kolme pällistelimme ikkunassa, eikä ilves ollut moksiskaan, vaikka aivan selvästi huomasi meidät ja tuijotti takaisin. Viitisen minuuttia se siinä oli, ja ehdin ottaa useamman kuvan kännykän kameralla. Kysymys kuuluu, minkähän ikäinen ilves lienee kyseessä? Se oli kovin pienikokoinen ja hoikka, vaikkei sitä ehkä kuvasta uskokaan. Turkki on myös kovin tumma, vaaleneeko se iän karttuessa? Entä onko tavallista, että ilves tottuu näin hyvin ihmisiin? Se ei nimittäin vaikuttanut lainkaan aralta.
– Henri Helvilä

Tupsukorvan kuvaa kommentoi Heidi Kinnunen.

– Keskustelin tästä ilvesasiantuntija Katja Holmalan kanssa. Ilveksen iän voi päätellä siitä, että aikuiset ovat pitkäselkäisiä eli aikuinen ilves on kuin laatikko, jossa on pitkä sivu ja nuoret yksilöt ovat neliskanttisempia. Kuvasta voi siis päätellä, että tämä ilves ei ole ihan nuori, mutta ehkä semmoinen alle 2-vuotias ja on siksi utelias, ehkä kokematonkin eikä vielä pelkää ihmisiä. Ilveksen sukupuolta ei voi varmasti päätellä eläimen koon mukaan, sillä yksilöiden koot vaihtelevat. Turkki sen sijaan on koko ilveksen elämän ajan tietynlainen; sillä on tietynlainen pigmentaatio. Tällä yksilöllä on kaunis, punertava melko tasainen väri, ei raitoja ja vähän pilkkuja etujalassa. Pilkut näkyvät helpommin harmaanvaaleassa talviturkissa, ja jos tämän ilveksen vielä Padasjoella tapaa, niin pilkkuja tutkimalla voi päätellä onko kyseessä sama tyyppi. Olen kyllä kuvasta ja kohtaamisesta positiivisesti kateellinen. Sellainen tieto vielä tähän, että jos ilves haukottelee, niin se on hieman hämmentynyt. Mutta tämä yksilö on todella rauhallinen.

Katso lähetys Areenassa

Luontoilta 13.9.2023

Rantakäärmeen hampaat

Olen kuvannut eläimiä n.15 v. Minulta on usein kyselty onko rantakäärmellä hampaita ja onko se myrkyllinen? Vaikka minulla on paljon kuvia rantiksesta niin en ole koskaan onnistunut saamaan hampaita valokuvaan. No nyt onnistui. Jos voisitte valistaa kuulijoita mihin rantakäärme käyttää niitä ja miksi yhdet hampaat ovat pidemmät kun muut.
– Dan Helin

Luontoillan matelijakysymyksiin vastaa Ari Saura:

– Kuvassa rantakäärme nielee kivisimppua ja yläleuan sivulla näkyy yksi hammas. Sillä on hampaita myös leuan kärjessä, ja niiden tarkoitus on pitää saalista kiinni nielemistapahtumassa. Sivuhammas on pidempi kuin muut hampaat. Sen juuressa on ns. Duvernoyn rauhanen, joka erittää lievästi myrkyllistä ainetta pidemmän hampaan tyveen. Rantakäärmeet pureskelevat saalistaan ja pidempien sivuhampaiden tehtävä on rei'ittää saaliin ihoa ja erittää rauhoittavaa ja ruoansulatusta edistävää ainetta uhrin elimistöön. Rantakäärme ei ole varsinainen myrkkykäärme eikä se pysty ihmistä puremaan. Hammas on aika syvällä kidassa.

Mikä kala?

Kokeilin Karhunkierroksella kameraani maalla ja vedessäkin ja yhdessä pienessä järvessä tärppäsi, sain mielestä ihan kelpo otoksen. Mutta mikä tämä pieni kala mahtaa olla?
– Hannele Kinnunen

Luontoillan Ari Saura ihastelee kuvaa ja kertoo, että kyseessä on pieni, korkeintaan noin 5 cm mittainen kala, jonka pulleasta vatsasta voi päätellä, että kyseessä on kutuvalmis naaras. Kala on kymmenpiikki.

– Sillä on hassua kyllä yleensä vain yhdeksän piikkiä, piikkien määrä vaihtelee, niitä on 7-12. Se on levinnyt koko Suomeen, viihtyy viileissä lammissa ja puroissa. Kymmenpiikki kuuluu rautakaloihin. Ominaispiirre on että se on pesänhoivaaja. Koiras rakentaa kasvinosista putkimaisen pesän, johon se houkuttelee mätimahaisia naaraita. Koiraalla voi olla useamman naaraan mäti hoivattavana kuoriutumisen ja ruskuaispussivaiheen ajan. Sitten parvi leviää omille teilleen.

Kymmenpiikki viihtyy parvissa. Se on rasvainen kala ja Sauran mukaan erittäin tärkeä ravintokohde monille petokaloille.

Onko tyypillistä?

Kesäkuussa seurailin vesilintujen touhuja eräällä lammella. Rannan läheisyydessä oli telkänpönttö ja kyseinen vesialueen kulmaus vaikutti olevan yhden naaraan tarkoin vartioimaa reviiriä. Tällä emolla oli jo poikue ollut vesillä muutamia päiviä. Emo ajoi aktiivisesti alueelleen ja pöntön läheisyyteen pyrkivät muut naaraat. Jossain vaiheessa yksi tunkeilevista telkkänaaraista poistui pöntön suunnalta munan kanssa, ja tietenkin takaa-ajettuna. Onko tällainen munien vienti telkille kovin tavanomaista?
– Janne H

Luontoillassa pidettiin munan ulkonäköä erikoisena ja arveltiin, onko kyseessä ns. nahkamuna, missä ei ole kunnon kalkkikuorta.

– Jos muna tulee ulos liian nopeasti, kalkkikuori ei ehdi kehittyä, sanoo Juha Laaksonen ja pohtii, onko kyseessä kuitenkin sama telkkä, joka on munan muninut.

Vähän aiemmin Luontoillassa oli keskusteltu siitä, että eri telkkänaaraat voivat käydä samassa pöntössä munimassa ja myös osa poikasista saattaa olla jonkin toisen naaraan poikasia.

Katso lähetys Areenassa

Luontoilta 16.8.2023

Katolla istuja

Ohessa kuva hiukan kovia kokeneesta ainakin apaattisen oloisesta yksilöstä. Se että lintu istui n. viikon omakotitalon katolla ja tuijotti kaukaisuuteen kiinnitti huomion ja se että toinen, ilmeisesti siippa kävi jatkuvasti sitä tervehtimässä ja toi hiukopalaa. Oli veikeää katsottavaa. Vai onko tyhjään tuijottaja tämän kauden poikanen?
– Hanski Kalliokoski

Luontoillan lintuasiantuntija Juha Laaksonen kertoo, että kyseessä on sepelkyyhky, luultavasti nuori lintu.

– Mielenkiintoista on, mitä tälle on tapahtunut. Kaulahöyhennys on pullistunut ja niskassa voi olla iskun jälkeä. Jos se on lähtenyt pesästä eikä tiedä mitä tehdä. Variksetkin voivat olla ongelma – jotain sille on sattunut.

Laaksosen mukaan kyyhkyjen poikaset ovat pitkään pesässä ja ne näyttävät aikuisilta kun ne sieltä lähtevät. Sepelkyyhkyn poikasia näkee kesäkuun alussa todella vähän.

– Niitä näkee vielä pesässä, mutta kun ne ovat lähdössä, niitä ei kaupunkialueella näe. Vasta kakkospesyeet, kun sepelkyyhkyt pesivät toisen kerran, onnistuvat. En tiedä mitä silloin tapahtuu.

Laaksonen pyytääkin kuulijoita kiinnittämään huomiota kesäkuun alun sepelkyyhkyn maastopoikasiin, löytyykö sellaisia. Ne erottaa aikuisista siitä, että niillä ei vielä ole valkoista kaulalaikkua, se tulee syksymmällä.

Pyörylöitä hiekassa

Kuka kaveri tekee näitä hauskoja pyörylöitä, suppiloita, kraatereita tms., minkä nimen nyt antaisi? Hiekassa ja mullassa talon vierelle näitä on ilmestynyt aikaisemminkin ja nyt edelleen. Olispa hauska nähdä miten homma toimii!
– Riitta Parikkalasta

Hyönteisasiantuntija Jaakko Kullbergin mukaan jäljet ovat muurahaisleijonan, joita Suomessa on kaksi lajia.

– Molemmat tekevät tällaisia pyydyskuoppia. Pääsääntöisesti sinne juoksentelee muurahaisia. Kasan reunalta alkaa hiekanmuruja putoilla pohjalle. Muurahaisleijona heittää hiekkaa, jos saalis ei suosiolla putoa leukojen ulottuville.

Kullberg lisää, että muurahaisleijonalla on pitkät ontot leuat, joista se myrkyttää ruoansulatusnesteitä ja myrkkyjä pikkuotukseen. Se pistää ennakkoluulottomasti, saalis lamaantuu varsin nopeasti ja se imetään ontoksi.

Matelijoiden parittelu

Olin 29.toukokuuta tänä vuonna vähällä astua tämän vaskitsaparin päälle hattulalaisessa metsässä, onneksi en. Hetken hämmästelin tuota koirasvaskitsan leukapihtiotetta, joka kaiketi kuuluu parittelurituaaliin. Onko tuo alistamista vai käytännön sanelemaa paritteluotteen saamiseksi? Onko muilla matelijoilla vastaavaa elettä?
– Anu Murto

Luontoillan asiantuntijan Ari Sauran mukaan matelijoilla on parittelurituaalissa varsin kovakouraisiltakin näyttäviä otteita. Ison rantakäärmenaaraan kimpussa saattaa olla kymmenkuntakin innokasta kosiokoirasta, jotka kietoutuvat yhdeksi möykyksi. Kuvan sinitäpläinen vaskitsa on koiras.

– Siinä otetaan tukeva hellä ote naaraasta ja käytetään leukoja ja hampaita hyödyksi, mutta ei missään vahingoittamistarkoituksessa, vaan lisääntyminen ja suvun jatkaminen on mielessä. Vaskitsat syövät pääasiassa hyönteisiä, etanoita ja lieroja. Varsinkin jos etanoita ja lieroja käyttää ravintonaan, pitää olla aika terävät pienet hampaat, että ne pysyvät otteessa. Näyttää naaraskin aika hyvin pysyvän koiraan otteessa.

Katso lähetys Areenassa.

Luontoilta 12.7.2023

Vuokkojen värimuunnokset

Huhtikuussa löysin lähimetsästämme Lahden keskustasta sinivuokkoja sinisenä, pinkkinä ja VALKOISINA. Jälkimmäinen oli yllätys. Kuinka yleinen värimuunnos valkoinen sinivuokko on? Mistä värimuunnokset johtuvat?
P.s. Lähiluonto kunniaan korkeimpaan. Sieltä voi tehdä vaikka minkälaisia havaintoja.
– Ulla Lehtinen

Kysymykseen vastaa Luontoillan kasviasiantuntija Henry Väre.
– Valkokukkainen sinivuokko on harvinainen. Valkoinen väritys johtuu siitä, että kukan muutamassa sinistä väriainetta, antosyaania tuottavassa geenissä on tapahtunut mutaatio. Mutaatio estää väriaineen synnyn, ja kun sinistä väriainetta ei muodostu, ulospäin näkyy ainoastaan valkoinen pohjaväri. Ja kun tällainen valkokukkainen sinivuokko risteytyy tavallisen sinivuokon kanssa, tuloksena voi olla tällaisia vaaleansinisiä sinivuokkoja. Elinvoimaisuus säilyy, koska lehtivihreää tuottuu normaalisti.

Kummakiven kummajainen

Törmäsimme tähän kummajaiseen Ruokolahden Kummakivellä 7.6.2023. Olisi mielenkiintoista tietää mikä laji on kyseessä. Googlessa vastaavuus oli Tolype Velleda Moth, mutta voisiko olla mahdollista, että pohjoisamerikkalainen kehrääjä olisi eksynyt meillepäin?
– Marjo

Hyönteisasiantuntija Jaakko Kullbergin vastaus yllättää studioväen.
– Kyseessä on kehrääjäperhosiin kuuluvan pihlajanorsun (Gastropacha quercifolia) toukka. Meillä on muutama norsu Suomessa, mutta ne ovat perhosia. Kehrääjille on kehitelty erilaisia nimiä, koska on todettu, että kaikki kehrääjät eivät ole sukua toisilleen, vaan ne kuuluvat hyvinkin erilaisiin perhosryhmiin. Niinpä monelle kehrääjämäiselle lajille on annettu uusi nimi. Meillä on ollut pitkään sellainen suorastaan kansanperinteellä nimetty laji kuin heinänorsu. Norsu nimitys tulee siitä, että näillä kehrääjämäisten lajien aikuisilla muodoilla on kärsämäinen palpi. Palpi koostuu kahdesta erillisestä lisäkkeestä, jotka yhdessä muodostavat pienen kärsän. Heinänorsun (ent. heinäkehrääjä) nimeä on jatkettu lajeille, joilla on tällainen kärsä. Meillä on kaksi lajia näissä ”metsänorsuissa” – haapanorsu ja pihlajanorsu. Pihlajanorsu elää lähinnä erilaisilla ruusukasveilla, pihlajilla ja omenapuilla. Toukka naamioituu hyvin ja on täydessä pituudessaan kymmensenttinen. Perhonenkin on melkoinen punkero. Aiemmin tämän laji nimi oli tammenlehväkehrääjä. Nimi tulee siitä, että istuessaan se muistuttaa rypistynyttä tammenlehteä.

Punertavat lumpeenlehdet

Miksi lumpeenlehti on violetti?
– Raine Valtonen

Vastausvuorossa on jälleen Luontoillan kasviasiantuntija Henry Väre.
– Syy lumpeen lehtien punertavaan sävyyn on se, että se on vasta hiljakkoin noussut pinnalle veden alta. Veden alla lehtivihreää ei muodostu ihan niin tehokkaasti kuin veden pinnalla. Punainen vaihe kestää päivästä kahteen. Kun aurinko tavoittaa lehdet, niin syntyy lehtivihreää ja lehdet muuttuvat vihreäksi. Kun lehti on vielä rullalla, sen alapuoli voi olla vihreä, kun koska pinta saa kuitenkin jonkin verran valoa. Lumpeen lehdet syntyvät joka vuosi paksusta juurakosta uudelleen. Etelä-Suomessa myös viljellään ulkomaisia lajikkeita, joiden väritys voi olla punainen. Tämä on kuitenkin selkeästi villilumme.

Luontoilta 14.6.2023

Yllätysvieras terassilla

Äitienpäivän iltana terassille ilmestyi yllätysvieras. Olin istunut terassilla jo muutaman minuutin ennen kuin pienen palleron huomasin. Silloin se oli jähmettynyt paikoilleen korvat pystyssä ja jalat suorina. Pyysin pupua ystävällisesti odottamaan, että haen kännykän sisältä ja otan pari kuvaa. Sillä välin poloinen oli kyyristynyt ja luimistanut korvansa. Kumpi mahtaa olla, rusakon vai metsäjäniksen poikanen? Entä minkä ikäinen? Ei varmaan vielä täysin vieroitettu emostaan? Toivottavasti ei ollut kauas eksynyt emostaan.
– Karita Lehtonen

Nisäkäsasiantuntija Heidi Kinnusen mukaan hellyttävä pitkäkorva näyttää rusakonpoikaselta, sen korvat yltäisivät eteenpäin taitettuna nenän yli. Kinnunen veikkaa poikasta kaksiviikkoiseksi.

– Rusakko syntyy noin 115-120 -grammaisena, täydellisenä, silmät auki, sillä on karvoja. Se kykenee välittömästi siirtymään pensaan kätköön, mihin poikue hajaantuu ettei peto löydä. Ensimmäisen viikon aikana poikanen kasvaa nopeasti. Imetys loppuu kaksiviikkoisena. Hyvin nopeasti poikanen alkaa syödä vihreää. Kasvu on hämmästyttävän nopeaa, kolmeviikkoisena poikanen painaa 800g, neljäviikkoisena kilon, aikuisena 2-5 kg.

Kinnunen toteaa, että valitettavasti tässä on kyseessä vaarallisin aika elämästä, jolloin pitäisi ruveta itse selviämään ja etsimään ruokaa. On hyvä päätös jättää poikanen rauhaan.

– Ei ihminen voi poikasta ruokkia, itse se paikkansa löytää.

Miksi kasvua vain muutamissa koivuissa?

Mökkimme pihalla kasvaa muutamissa koivuissa naavaa. Emme ole saaneet selvyyttä mitä nämä naavalaadut ovat ja mikä aiheuttaa niiden kasvun vain muutamiin koivuihin. Lähietäisyydellä on myös paljon koivuja jotka ovat naavasta puhtaita. Mistä moinen johtuu?
– Seppo Sinisalo

Luontoillan kasviasiantuntija Henry Väre kertoo, että meillä kasvaa kuvassa näkyviä tummia luppoja ja vaaleamman vihreitä naavoja.
– Tässä puussa on kuolleita pitkiä oksia, joihin naava tai luppo voi tarttua. Oksaisuus voi olla yksi syy, tarvitaan tarttumapintaa. Lupot tekevät harvoin itiöitä. Usein ne lisääntyvät suvuttomasti eivätkä leviä tuulen mukana niin helposti. Valoisuusolosuhteet voivat myös vaikuttaa. Näkemättä ympäristöä en pysty sanomaan, miksi luppoa kasvaa vain yhdessä puussa, ja siltikin asia voisi jäädä mysteeriksi.

Vären mukaan naavaisuus ja luppoisuus kuten ylipäänsä jäkäläisyys viittaavat puhtaaseen ilmaan, ja ponnistelut ilmanlaadun parantamiseksi näkyvätkin siinä, että nykyään lupot ja naavat palaavat lähemmäs keskusta-alueita.

Ajoradan kiitäjä

Osaatteko tunnistaa kuvan kiitäjäperhosen? Perhonen ryömi keskellä ajorataa, josta nostin puunrungolle. Onko perhonen vastakuoriutunut? Onko perhonen / siivet kunnossa?
– Ilari, Turku

Hyönteisasiantuntija Jaakko Kullbergin mukaan kyseessä on vastakuoriutunut lehmuskiitäjäkoiras. Nimestään huolimatta lehmuskiitäjä elää myös muillakin lehtipuilla Suomessa ja Etelä-Suomessa se on varsin yleinen laji.

Kullberg arvelee siipien olevan kunnossa. Kuvasta näkee, miten lehmuskiitäjäkoiraalla on kampamaisuutta tuntosarvissa.

– Kun koiras saa vainun naaraasta, se lentää kohti sitä suuntaa, josta naaraan hajumolekyylit tulevat. Lento asettuu niin, että hajumolekyylejä tulee sama määrä molempiin tuntosarviin.

Luontoilta 17.5.2023

Teeren punaiset kulmat

Herääkö teeret ja metsot vaan yhtenä aamuna, että nyt kulmat punottaa, nyt on mentävä? :) Ja onko sille reaktiolle joku nimi, mikä saa ne kulmat turpoamaan punaiseksi?
– Markku

Juha Laaksonen:

– Äärimmäisen hieno kuva, jossa kaksi teerikukkoa taistelee ja punaiset heltat ovat turvonneet. Testosteroni turvottaa heltat keväällä soidinaikaan. Syksyllä ne ovat ihan ohuet, keväällä ne hiljalleen paisuvat. Valon määrä käynnistää turpoamisen hiljalleen.

Hämähäkkien talvehtiminen

Kävin metsänreunalla seuraamassa kevään etenemistä ja sulaneilla sammalmättäillä oli paljon hämähäkkejä. Talvehtiiko nämä talven yli ja heräilee kevään edetessä? Montako vuotta hämähäkit elävät? Olen aina luullut, että ne eläisi vain yhden kesän tai vähemmän.
– Teijo J.

Jaakko Kullberg kertoo, että hämähäkeillä riippuu paljon lajiryhmästä ja lajista miten pitkäikäisiä ne ovat.

– Huonehämähäkit esimerkiksi voivat elää todella monta vuotta, kunnes ne aikuistuvat. Se on lähinnä kiinni siitä, kuinka ne saavat saalista. Suurin osa kotimaisista hämähäkeistä elää varmaan vuoden kierron mittaisen elämän, voi olla vaihtelua minkä ikäisinä ne talvehtivat. Huomattava osa kuoriutuu keväällä ja lisääntyy syyskesällä. Sitten on isompia lajeja, kuten hietikkohämähäkki, jonka kehitys saattaa olla 2-3 vuotta kunnes se on aikuinen.

Peilaava västäräkki

Olin ystäväni kanssa luontoretkellä ja palaamassa autolle, kun näimme västäräkin ihmettelevän omaa kuvaansa auton sivupeilistä. Se kurkisti peilin taakse ja nousi välillä sivupeilin päälle ja vaihtoi sivupeiliä ja aloitti saman ihmettelyn. Ei hoksannut katsovansa omaa kuvaansa. Ihan hassu lintu. Kuva on otettu 3.5.2023 Joensuussa.
– Jaana Saarelainen

Juha Laaksonen ei muista nähneensä auton ikkunoissa kovin montaa lajia.

– Jostain syystä tämä on västäräkeille yllättävän tyypillistä, en tiedä miksi. Ne luulevat peilikuvaa kilpailijakseen ja saattavat käydä taistelemassa tuntemattoman vastustajan kanssa. Joskus voi olla, että auton peilin vieressä on hämähäkin verkkoa ja saalista. Tässä tapauksessa varmaan joku siellä kummastuttaa eikä tunne peilikuvaa.

Varislinnut voisivat Laaksosen mukaan jopa tuntea oman kuvansa. Henry Väre toteaa, että oman kuvan tunnistaminen eläinkunnassa on muuten suhteellisen harvinaista. Hän lisää vielä, että varislinnut ovat pitkäikäisempiä, joten ehkäpä niillä on myös aikaa oppia.

Katso Lasten Luontoilta Areenassa.

Luontoilta 12.4.2023

Helmikuun käärme

Ystävänpäivän auringossa köllötteli talvehtimispaikan vieressä käärme, luulisin että kyy. Oli kuitenkin niin samean värinen, etten aivan varmaksi osaa tunnistaa. Liekö valmistautunut vanhaa nahkaansa luomaan? Havainto tuntui ihan superaikaiselta, onko muita havaintoja käärmeistä ollut helmikuussa?
– Katri Kosme

Ari Sauran mukaan kuvassa on kyy. Sillä pään kilvet ovat pieniä. Rantakäärmeellä ne ovat suurempia ja yksittäisiä. Kyyllä lisäksi silmän iiris on pitkänomainen, rantakäärmeellä pyöreä.

– Nahka on aika rupuinen, siinä on varmaan vanha talvehtimisnahka päällä. Kevään ja alkukesän myötä käärme luo nahkansa. Saattaa myös olla, että talvikolo on täyttynyt vedellä ja sinne on voinut valua savista vettä.

Sauran mukaan havainto on aikainen; yleensä vasta maaliskuun puolella ensimmäisiä kyitä lähtee liikkeelle. Aurinkoisina ja lämpiminä päivinä kyykoiraita nousee myös lumihangille.

– Niiden on hyvin tärkeä saada keväällä auringon lämpöenergiaa, jotta niiden siittiösolut alkavat kehittyä ja ne pystyvät valmistautumaan lisääntymistapahtumaan myöhemmin keväällä. Yöksi ne aina kyllä vetäytyvät takaisin kolojen suojiin.

Viirupöllö mökin terassilla

Muutama vuosi sitten kuulin mökkitontillani omituista vihellystä. Läksin kävelemään ääntä kohti, siellä oli viirupöllön kolme poikasta oksilla, myös emo oli lähistöllä.Tästä innostuneena rakensin pöllölle pöntön tonttini reunaan n. 150m mökistäni.

Viime keväänä viirupöllö ilmestyi mökkini terassille ja lintujen ruokintapaikalle jahtaamaan hiiriä varmaan aika nälkiintyneenä. Avustin pöllöä tekemällä koirien jauhelihapalleroista ja siimasta houkutussyöttejä. Vedin siimat terassin oven alta ja vetelin palleroita siimasta ja hyvin kelpas pöllölle. Sitten kun pallerot oli suussa niin vetäisin siiman pois. Useana päivänä söi palleroita ja todennäköisesti selvisi hengissä.

Oliko syöttäminen syynä vai mikä mutta pöllö oli löytänyt puolison ja ottivat pesäpöntön omakseen. Laiton viestin Bird Lifelle jos olis joku halukas rengastamaan jälkeläisiä. Rangastaja löytyikin lähistöltä.

Nyt keväällä viirupöllöjä ei ole näkynyt.
– Markku Kilpilinna, Kangasniemi

Juha Laaksosen mukaan kuva ei kerro pöllön kunnosta yhtä paljon kuin sen käyttäytyminen:

– Ei tosi hyväkuntoinen lintu, joka pystyy saalistamaan, yleensä istu pihakaiteella.

Laaksonen kertoo ihmettelevänsä sitä, miten viirupöllö on lentäessä valtavan kokoinen, ja kuitenkin se on tosi kevyt. Nälkävaelluksella olevat pöllöt voivat olla alle puolikiloisia.

– Pöllöille kolo on reviirin tärkein asia, mutta ravintoa on myös löydyttävä. Pöllöt liikkuvat pesäpaikalta jonkun verran enemmän kuin aikaisemmin on uskottu. Tämä on mielenkiintoinen vuosi. Osassa Suomea on aika heikot myyräkannat ja pöllöjä on nälkävaelluksella. Ei ole löytynyt myyriä, hanki on paksu ja siinä on jäisiä kerroksia.

Laaksosen tiedossa on, että ruokinta on auttanut tiettyjä pöllöjä selviytymään talvesta alueella, jossa ei ole ollut ravintoa tarjolla. Hän huomauttaa, että viirupöllön pönttöä ei kannata laittaa ihan pihaan, sillä pöllöt voivat olla hyvin ärhäköitä. Noin 150-200 m on hyvä etäisyys.

– Kun on hyvä vuosi, viirupöllöllä voi olla 2-5 poikasta ja huonona vuotena se jättää pesimättä kokonaan.

Katso koko keskustelu Areenassa kohdasta 9:05.

Mikä sieni?

Tälläinen meillä aina hajusieneksi kutsuttu pallero tuli vastaan eräänä keväänä. En ole koskaan toiste törmännyt vastaavaan, vaan yleensä sienen koko on muutamia senttejä halkaisijaltaan. En löytänyt netistäkään suoraa vastausta, eli mikä sieni ja onko ihan normaalia? Kamera antamassa vähän osviittaa sienen koosta. Kuvattu 21.4.2020 lumien lähdön jälkeen.
– Jaakko Hakio

Kyseessä on ukonkuukunen. Henry Väre kertoo:
– Sieni on aluksi valkea, pyöreähkö, vanhemmiten pinta tummenee. Kun se on täysin kypsä, se alkaa kuoriutua. Kun kuori hajoaa, itiöt pääsevät vapautumaan ja leviämään uusille paikoille. Kutakuinkin jalaton sieni voi irrota ja sopivalla tuulella liikkua eteenpäin tuulen vietävänä.

Katso huhtikuun Luontoilta Areenassa. Mukana oli myös video vauhdikkaasta päästäisestä hiihtoladulla.

Luontoilta 15.3.2023

Lumimöykyt

Mitä ovat nuo kauniit, mutta kummalliset lumimöykyt keskellä sileää hankea järven jäällä? Lähistöllä ei ihmisen tai koneen jälkiä näy.
– Anna Koutsoubos

Ari Saura vastaa:
– Tuuli on tehnyt työtä ja puhaltanut sileäksi muun osan järven selästä. Näitä syntyy, jos lumessa on tiiviimpiä kohtia. Siellä on voinut olla esimerkiksi railoja, joista vesi on noussut lumen sekaan, lumi on jäätynyt ja tiivistynyt siitä kohtaa. Sitten talvimyrsky on puhaltanut keveämmän aineksen pois.

Saura kertoo vielä lumikääryleistä, jotka syntyvät nuoskasäällä, jolloin lumi tarttuu itseensä ja alkaa pyöriä tuulen voimasta muodostaen isojakin kääryleitä.

Katso keskustelu Areenassa kohdasta 1:10:10.

Piikit puussa

22.1.2023 sunnuntaina puut olivat saaneet näin upean piikikkään asun.
– Luontoillan kuuntelija

Ari Saura vastaa:
– Tässä on kysymys vedestä ja sen olomuodoista. Yleisin tapa on, että nestemäinen vesi jäätyy kiinteäksi jääksi. Tässä on tapahtunut ns. härmistyminen. Vesi on suoraan kaasumaisesta vesihöyrystä tiivistynyt kiinteäksi. Tämä on yleinen ilmiö pinnoilla, jotka ovat kylmempiä kuin ympäröivä ilma. Päinvastainen ilmiö on sublimoituminen, kun kiinteä vesi muuttuu suoraan vesihöyryksi. Sitä tapahtuu aurinkoisina kevätpäivinä kun lumihanget näyttävät haihtuvan ilmaan.

Pitkä nokka tintillä

Tuli vastaan pidempinokkainen talitiainen. Käyttäytyy kuten puukiipijä. Kiertää puunrunkoa ja etsii ruokaa kaarnan ja pintojen välistä. Onkohan mistä kyse?
– Arto Lappalainen

Juha Laaksonen vastaa:
– Nokka on keratiinia, kuin ihmisten kynnet, kasvaa mutta myös kuluu. Jos ylä- ja alanokka ovat vastakkain, se pysyy sopivan mittaisena. Se, että siitä tulee poikkeava, voi johtua liiasta keratiinista. Myöskään nokan kärjet eivät välttämättä kohtaa toisiaan, jolloin ne kasvavat riistiin ja nokka saattaa venyä. Hyvä kysymys on, miten lintu löytää ravintoa. Kuvasta ei pysty määrittämään onko se koiras (iso musta vatsalaikku jalkojen välissä) vai naaras. Jos naaraalle tulee nokan liikakasvu, suurempi ongelma voi olla pesän rakentaminen. Koiras voi tuoda tavaraa mutta ei juurikaan pesää rakentele.

Laaksosen mukaan pitkänokkainen lintu löytää kyllä ravintoa, mutta ongelmia voi tulla jos ylä- tai alanokka katkeaa. Ari Saura kiinnittää vielä huomiota tiaisen kynsien pituuteen, mikä viittaa myös keratiinin liikatuotantoon.

Katso koko vastaus Areenassa kohdasta 1:04:55

Katso maaliskuun Luontoilta Areenassa. Mukana oli myös upea video hämähäkistä, joka paketoi saaliinsa.

Luontoilta 15.2.2023

Mikä kasvi törröttää hangesta?

Mikä on tämä putkikasvi joka miehenkorkuisena törröttää hangesta? Pisimmät on yli 180cm ja niissä varret on tyveltä ranteen vahvuisia. Levittääkö linnut? Kasvupaikka on vanhaa peltoa entisen pihapiirin lähellä Pohjois-Pohjanmaalla. Viime vuodelta kasvien määrä lisääntynyt ja levinnyt isommalle alalle. Jatkaako kasvi kasvuaan seuraavana vuonna vai surkastuu pois, ja uudet varret kasvaa juurista ja siemenistä?
– Johanna, Kärsämäki

Henry Väre vastaa:
– Kyseessä on karhunputki, kookas komea putkikasvi, jolla on mittaa noin puolitoista metriä, korkeimmilla kaksikin metriä. Karhunputki tekee sarjamaisen kukinnon latvaan tai haarojen latvaan ja tuottaa tuhansia siemeniä. Se viihtyy kesantopelloilla ja rantamailla. Karhunputki on tärkeä pölyttäjäkasvi. Se on aika yleinen kasvi lähes koko maassa, pohjoisimmassa Lapissa ainoastaan harvinainen.

Katso tarkempi vastaus Areenassa kohdasta 49:10.

Mökkisaaren poikaset

Tässä mökkisaaremme kolme merikotkan poikasta muutaman vuoden takaa. Valitettavasti kaksi menehtyi. Yksi oli jo syntyessään selkeästi muita pienempi. Niiden renkaat löytyivät pesän alta. Kolmoset ovat kuulemma harvinaisia. Nämä olivat pitkään rengastusta tehneen ensimmäiset. Pesä Saaristomerellä.
– Pekka Laaksonen

Ari Saura ja vastaa:
– Käsittääkseni munia voi olla kolme, mutta on aika harvinaista, että ne kaikki selviäisivät lentokykyisiksi. Jos ravinto-olosuhteet ovat vähänkin kehnot, eivätkä emot ehdi kantaa ruokaa kaikille, pienimmät näivettyvät vähitellen.

Jaakko Kullberg lisää, että petolinnuilla poikaset kuoriutuvat eri aikaan. On yleistä että pienimmät heikoimmat yksilöt syödään, jos ruokaa ei riitä.

Katso tarkempi vastaus Areenassa kohdasta 32:25.

Katso Luontoillan lähetys Areenassa. Mukana oli myös video saukosta, joka pyörittää pyydystämäänsä sammakkoa etutassuillaan.

Luontoilta 18.1.2023

Sukeltava varis

Olimme marraskuussa kävelyllä Hämeen linnan ohitse kulkevaa reittiä. Ihmettelimme, mitä varis touhuaa, kun se kahlaili Vanajaveteen laskevassa ojassa. Varis työsi välillä päänsä veteen ja sitten kahlasi simpukka suussaan rannalle.

Oletettavasti varikset oppivat kalastamaan simpukoita, kun vesi oli niin alhaalla, että simpukat jäivät kuivalle maalle. Saalistus tuotti ilmeisesti hyvä tuloksen: viime kevättalvella simpukankuoria oli joka puolella Kaupunginpuistossa.
– Anneli

Juha Laaksonen vastaa:
– Kertoo kyllä variksen kekseliäisyydestä ja monikäyttöisestä nokasta. Melkein kaikki mikä nokasta mahtuu sisään, maistuu.

Ari Saura arvelee simpukan olevan pikkujärvisimpukka, jonka kuori on tiukka ja kova:
– Olisi mielenkiintoista nähdä saiko se kuoren kätevästi rikki vai yrittikö se nielaista sitä kokonaisena. Kyllä se jonkun keinon keksii. Se voi viedä sen autotielle ja odottaa, että auto ajaa yli. Pienemmät simpukat se varmaan nielee kokonaisena.

Juha Laaksosen mukaan varikset pystyvät syömään myös kuoria, vaikka ne ovat teräviä.
– Varis oksentaa sellaisia paloja ulos, jotka eivät tahdo sulaa.

Pienet lumijäljet

Tässä ottamani kuva 22.11.22. Pieniä noin 1cm kokoisia tassunjälkiä noin 2m alueella just kun tuli vähän lunta. Täällä on mietitty eikä kellään ollut varmaa tietoa. Joku sanonut että rotta mutta ei kai se tollasia jälkiä tee? Tämän jälkeen ei näkynyt enää mitään.
– Terttu Honkaranta, Pöytyä

Heidi Kinnunen vastaa:
– Jäjet ovat niin pieniä, että ei se rotta ole, eikä rotta välttämättä hortoile noin. Ehkä todennäköisempiä vaihtoehtoja ovat peltomyyrä tai idänkenttämyyrä, mutta vaikea jäljistä on sanoa. Nurmella on etsitty jotain ravintoa, siellä on voinut olla pieniä siemeniä tai muuta syötävää. Kannattaisi hakeutua pensaiden alle mieluummin. Jos noin jatkaa pitkään, voi joutua pöllön tai muun otuksen kitaan. Veikkaan että kyse on ravinnosta, en näe muuta syytä hortoilla noin.

Mikä lintu?

Onko kuvan linnut lapintiaisia? Ne on kuvattu Saariselällä.
– Pekka Rissanen

Juha Laaksonen:
– Kyllä, todennäköisesti se haluaisi jonkun pienen makupalan. On varmaan viileä keli, on sen verran pörhistynyt. Hauska kuva.

Luontoillassa käsiteltiin myös muita kysymyksiä, joihin liittyi kuvia ja videoita, mm. lumikosta joka saalistaa myyrän. Katso lähetys kuvallisena Areenassa.

Lasten luontoilta 14.12.2022

Käpytikan touhut

Olin lokakuun puolenvälin paikkeilla kaverini kanssa linturetkellä Kirkkonummella. Huomiomme kiinnitti käpytikkakoiras, joka kiipeili nuoren ja varsin ohuen vaahteran rungolla. Tikka teki muutamalla kevyellä napautuksella puun runkoon pienen reiän, johon ilmestyi pieni nestepisara, jonka tikka imaisi suuhunsa. Seurasimme linnun touhuja jonkin aikaa. Saatuaan tipan reiästä tikka siirtyi tekemään uutta. Reikiä syntyi useita sinä aikana, kun olimme paikalla. Onko kyse käpytikan tavanomaisesta käyttäytymisestä? Ja virtaako mahla vaahterassa myös syksyllä?
– Markku Viinikka

Juha Laaksonen kertoo, että sekä käpytikka että pikkutikka tekevät usein näin, mutta keväällä ja vielä kesälläkin on paremmat apajat.

Henry Väre jatkaa:
– Nestevirtaus alaspäin on syksyllä heikompaa, mutta ainahan siellä rungossa on nesteitä. Vaahtera on klassinen siirappipuu. Kotimaisen vaahteran sokeripitoisuus vain on paljon pienempi kuin pohjoisamerikkalaisessa vaahterassa. Hyvää ravintolisää tuosta saa joka tapauksessa.

Kettu jalkapallokentällä

Oltiin juuri lopettelemassa omia palloiluja, kun kettu liittyi seuraan. Kiersi kerran kentän ympäri ja poistui.
– Atte Rantanen

Luontoillan mukaan ketun suhteellisen suurista jaloista voi päätellä, että kyseessä on nuori yksilö.

Heidi Kinnunen sanoo, että uteliaisuus ja rohkeus ovat luonteenpiirteitä, jotka lisäävät ketun elinmahdollisuuksia. Tällaisella nuorella itsenäistyvällä yksilöllä on hyvät mahdollisuudet asettua kaupungissa omalle reviirilleen.

Kinnunen pohtii, että kentälle on voinut pudota ruokapaloja maahan, joita kettu voi käydä poimimassa. On myös mahdollista, että se on kiinnostunut palloista.

– Kaikki mikä liikkuu tai haisee jännittävälle on ketun mielestä hauskaa. Kettu on luonteeltaan utelias eläin. Niitä on tavattu golfkentilläkin nappailemassa palloja.

Lumikko

Lumikko. Kuvattu Vaasassa 22.11.2022
– Hysni Ymeri

Lumikko kiinnosti Lasten luontoillassa, kysymyksiä tuli useampia. Heidi Kinnusen mukaan lumikon tunnistaa talvella sen valkoisesta hännästä. Kärpällä hännänpää on musta. Hän kertoo, että lumikon reviiri on pieni, enimmillään sata metriä suuntaansa.

– Reviiri voi olla vaikka vain yhden talon ympärillä. Se on sellaisessa paikassa, mistä lumikko saa pyydystettyä hiiriä tai myyriä. Lumikko puikkelehtii talvella lumen alla ja välillä päälläkin.

Aiheista keskusteltiin Lasten Luontoillassa ke 14.12. Katso lähetys Areenassa.

Luontoilta 16.11.2022

Kuinka yleistä?

Tällainen varpunen (ilmeisesti) pyörii pihapiirissä. Kuinka yleisiä tällaiset värimuunnokset on?
– Jyrki Manninen

Juha Laaksonen vastaa:
– Kyllä se varpuselta näyttää, mutta lintua ei ole ihan helppo tunnistaa. Se ei ole albiino vaan leukistinen. Leukismin aiheuttaa geenivirhe. Toivottavasti säilyy hengissä. Tuollaiseen kyllä varpushaukka kiinnittää herkästi huomiota. Erittäin tyylikkään näköinen kaveri. Tällaisen löytäminen on pieni lottovoitto. Hieno havainto!

Havupallo

Mitäs olette tästä havunneulapallosta mieltä? Hyvin tiivis,säännöllisen muotoinen, hyvin sitoutunut, kiinteä. Minulla arvaus löytöpaikan perusteella syntytavasta.
– Hupa

Henry Väre vastaa:
– Tällaisia palloja syntyy järven rantaan, jonka kaltevuus on sopiva, että aallokko pääsee liikuttamaan sinne vajonnutta kasvisainetta. Neulaspallojen lisäksi syntyy myös sammalpalloja, useimmiten pallot ovat pienempiä. Se vaatinee jonkinlaisen hiekkapohjan, missä aallokko kulkee edestakaisin ja neulasten pinnalla on taatusti myös jotakin muuta materiaalia, esimerkiksi levä toimii sidosaineena. Neulasia täyttyy kerros kerrokselta ja todennäköisesti tuollaisen syntyyn menee moniakin vuosia. Soikea muoto on harvinaisempi kuin täysin pyöreä.

Mikä kasvi?

Mikä kasvi mahtaa kuvassa olla? Kasvaa järvessä vedenalaisen kiven päällä 20-50 sentin päässä pinnasta. Paikka on Saarijärvi Pusulan kylässä Lohjan kunnassa.
– Heini

Luontoillan mukaan kyseessä ei ole kasvi eikä voida olla yksimielisiä siitä, onko se eläinkään. Ari Saura pitää sitä mieluummin eläimenä kuin kasvina mutta kutsuu sitä järvisieneksi:

– Rakenteeltaan se on huokoinen ja sienimäinen. Runkorakenteessa on piikiteitä, joiden varassa se pysyy pystyssä. Eläin se on siinä mielessä, että se tuottaa muna- ja siittiösoluja, jotka kehittyvät itsestään liikkuviksi parveileviksi toukiksi. Toukkavaiheen lopulla ne kiinnittyvät jollekin kovalle alustalle ja alkavat kasvattaa kasvustoa. Yleensä järvissä haarakkeet voivat olla 20-30 cm pitkiä, mutta virtaavissa vesissä ne saattavat olla litteitä länttejä kiven pinnalla.

Saura kertoo, että järvisieni imee vettä sisäänsä, syö kasviplanktonia ja puhaltaa ylimääräisen veden ulos. Liike on hidas. Mielenkiintoista järvisienelle hänen mukaansa on myös se, että vaikka eläin tuottaa sukusoluja, sillä ei ole mitään sukuelimiä tai muitakaan elimiä. Saura arvelee, että järvisieni on yleisempi kuin tiedetään, ja että niitä on jossain muodossa lähes kaikissa järvivesissä. Vihreä väri johtuu yksisoluisista levistä, eli kasveista, joiden kanssa se elää symbioosissa.

Katso marraskuun Luontoilta Areenassa. Katso myös Luontoiltaan lähetetyt videokysymykset.

Luontoilta 12.10.2022

Orava nuolee kiveä

Tässä tämän kesän havainto, jossa orava kävi monta kertaa nuolemassa tiiliskiveä. Varmasti sai siitä juuri jotain mineraaleja, josta oli puute. Tämä veijari on ilahduttanut muillakin tempauksillaan, mutta niistä ehkä joku toinen kerta enemmän.
– Heidi

Luontoillan Heidi Kinnusen mukaan kyse on mineraaleista, hän arvelee että kivi on kalkkipitoista.

Pihan vieras

Tälläinen asukas oleili meidän pihassa syyskuun alkupuolella, mutta sitten se jätti meidät ja hävisi jonnekin. Asutaan 23 km etelään Kuopiosta omakotitalossa. 2000 neliön tontti ja naapureitakin on.
– Markku ja Pirkko Laukkanen

Juha Laaksonen vastaa:
– Kyseessä on taivaanvuohi. Se on melko yleinen Suomessa, mutta harvoin sitä pääsee näkemään. Usein sen näkee lennossa ja kuulee mäkättävän äänen. Se on suomalaisille tuttu laji, mutta moni ei sitä ole nähnyt läheltä. Yleensä nokan pituus yllättää.

Saniaisten väri

Mistä johtuu kuvan saniaisten erikoinen väri? Nämä löytyivät syyskuun puolessa välissä Sastamalassa. Lämmin syyspäivä, ei pakkasta.
– Eija Viertokangas

Henry Väre vastaa:
– Kuvassa on sananjalka, joka on selvästi ryhtynyt valmistautumaan syksyyn. Lehtivihreän määrä on lehdissä jo vähentynyt, vihreä on otettu talteen juurakkoon, jossa se on ensi vuonna käytettävissä. Ehkä väri on vähän poikkeuksellinen, liekö ollut yöpakkasia, mikä on edesauttanut värin synnyssä. Useimmiten sananjalka muuttuu ruskeaksi syyskuun puolen välin paikkeilla.

Katso Luontoilta Areenassa. Mukana oli myös mm. video steppaavasta lokista ja harmaasiepon pesällä vierailleesta tuulihaukasta.

Luontoilta 14.9.2022

Joutsen ja poikaset

Joutsen yhdeksän poikasen kanssa Severijärvellä. Kunta on Kemijärvi.
– Nico Kemistä

Luontoillan Juha Laaksosen mukaan laulujoutsen munii keskimäärin 4-7 munaa, joten yhdeksän poikasta on kyllä paljon. Hän arvelee, että lajin runsastumisen myötä myös poikuemäärät ovat kasvaneet, mutta 9-10 poikasta alkaa olla kattoluku.

Muurahaiset puussa

Täällä Yli-Iissä 31.8.22 muurahaisilla ihmetouhu menossa: kova trafiikki koivun kyljessä ylös ja alas! Kertokaapa asiantuntijat mikä niillä on homman nimi, ennustavatko vedenpaisumusta siirtäen kekoaan koivun latvaan vai hakevatko sieltä jotain!? Koivu ihan terveen oloinen, eihän mahlakaan tähän aikaan juokse, kiipeävät niin korkealle kuin silmällä näkee!
– Sulo Räinä

Tämä kysymys menee Jaakko Kullbergille. Hän arvelee koivussa olevan kirvaesiintymän.
– Muurahaisten meno näyttää sen verran määrätietoiselta, että sokerin perässä mennään.

Katso miten muurahainen lypsää kirvoja.

Taidokas pesä

Tällainen pesä tuli vastaan hernepensasta leikatessani. En ole koskaan nähnyt mitään näin taidokkaasti tehtyä, kaunista kotia. Mitat 200 mm x 150 mm. Tämä oli rakennettu herneaidan oksaan niin, että se meni oksan läpi ainakin osittain. Paikka on rauhallinen, suojainen (ympärillä marjakuusia ja tuijia) eikä ihmisten liikkeet haittaa. Mikä ampiaislaji on kyseessä. Ovatko vaarallisia? Täällä mummolassa vierailee taaperoikäisiä lapsia, onko haittaa? Jos tuo tyhjenee voiko sen irrottaa ja käyttää koristeena?
– Sirpa Selenius

Jaakko Kullbergin mukaan kyseessä on pensasampiainen, joka voi pistää, joten varovaisuutta tarvitaan.
– Elävänä seuraavaan vuoteen pesästä lähtevät pariutuneet kuningattaret, jotka eivät talvehdi pesässä, vaan ne saattavat mennä esimerkiksi halkopinoon tai johonkin suojaiseen viileään paikkaan.
Ampiaiset tekevät syljen avulla paperimassaa, josta pesä on rakennettu kauniisti suomumaisesti. Kullberg näkee kuvassa tuoreempaa puutavaraa ja harmaata keloa.

Kuuntele Luontoilta

Katso lähetys kuvan kera Areenassa

Luontoilta 17.8.2022

Valkoinen harmaasieppo

Kuvasin heinäkuun alussa Toijalassa leukistisen harmaasiepon. Oli tehnyt pesänsä piharakennuksen oven päälle. Valkoisen harmaasiepon oli läheiseni bongannut jo kolme viikkoa sitten. Pohdimme, että mikäs karannut undulaatti se siellä on. Nyt pääsin kuvaamaan pesää, josta näkyi kolme ammottavaa keltaista kitaa. Kummatkin, emo ja koiras, kävivät pesällä ahkerasti, mutta kumpikohan on niistä tämä leukistinen? Valkoinen lintu kävi pesällä hiukan useammin, kuin tavanomaisen värinen harmaasieppo.
– Vili Peltomäki, Oulu

Juha Laaksonen vastaa:
– Kyseessä on tosiaan leukistinen harmaasieppo eli pigmenttiä puuttuu. Albiino tämä ei ole, koska sillä on tumma silmä ja nokka. Vaikka kyseessä on geenivirhe, niin tällaiset linnut voivat olla yllättävän sinnikkäitä ja elinkykyisiä. Tämäkin yksilö on päässyt pariutumaan ja pesimään. Vaarana on, että tällainen vaalea lintu jää helpommin pedon saaliiksi. Harmaasiepon sukupuolesta ei pysty ulkonäön puolesta sanomaan mitään. Kumpikin myös ruokkii poikasia. Usein linnuissa sekä koiras että naaras ovat emoja eli molemmat hoitavat poikasia. Harmaasiepon sukupuolta ei voi varmasti päätellä myöskään siitä kumpi lintu hautoo. Koiras saattaa suojata munia sillä aikaa, kun naaras käy syömässä.

Höyhenpeitteen ”räjähtäminen”

Pihallamme on näkynyt viime aikoina todella räjähtäneen näköinen sinitiainen. Se on kooltaan pienempi, tai vaikuttaa pienemmältä, kuin lajitoverinsa. Pihapiirissä pyörii myös yksi ilmeisesti Avipoxista kärsivä talitiainen, jolla on iso paise vasemman silmän kohdalla. Ei kai Avipox aiheuta tällaista höyhenpeitteen ”räjähtämistä”? Kuva otettu Itä-Helsingissä 15.7.2022.
– Anu Hyppönen, Helsinki

Juha Laaksonen vastaa myös toiseen lintukysymykseen:
– Hurjan näköisestä kaverista on kyllä kyse. Lintu kärsii mahdollisesti jostain viruksesta tai väiveet ovat heikentäneet höyhenpukua. Se saattaa myös olla vähän märkä. Höyheniä saattaa tippua taistelussa lintujen tai muiden eläinten kanssa. Kyseessä voi myös olla puutostauti, ja sulkasatokin vielä ehkä päällä. Veikkaan, että ainakin siellä joku virus jyllää. Avipox näkyy yleensä punertavina kasvaimina naamassa.

Tatti nurinniskoin

Hei, mikä on mahtanut saada oheisessa kuvassa esiintyvän tatin kasvamaan nurinniskoin? Tatin jalka kiertyi mutkalle ja lakki oli alassuin.
– Elisa Nevalainen, Kuopio

– Vinkeän näköinen, toteaa tatista Henry Väre. Arvioni on, että sieni on kellahtanut nurin tavalla tai toisella. Pillistö on kunnossa ja se todennäköisyys, että tatti kasvattaisi pillistön suoraan ylöspäin, on äärimmäisen pieni. Ehkä lakki on ollut liian raskas, tai maaperä hauras. Lehmäntatin lakki on aika painava, ja siinä voi olla hyvinkin paljon vettä. Jos sieni on luontaisesti kasvanut näin, niin syytä siihen ei ole sillä kasvutapa on järjetön.

Kuuntele Luontoilta

Syyskuun Luontoillassa keskusteltiin myös videolle taltioidusta pienestä hiirestä, jolla on raita selässä. Katso video ja vastaus täältä.

Katso lähetys Areenassa. Elokuun Luontoillassa oli mukana myös hienoja videoita! Katso videot täällä.

Luontoilta 13.7.2022

Vaalea myyrä

Mikä myyrä? se tämä varmaan on?
– Jukka Turunen

Heidi Kinnunen vastaa:
– Kyseessä on väriltään hyvin poikkeava yksilö, metsämyyräksi tätä arvelen. Häntä on pitkähkö, yli 1/3 eläimen pituudesta. Yksilö ei ole suuri, mutta ei ihan poikanenkaan. Metsämyyrien kanssa saa olla varovainen, ne levittävät myyräkuumetta. Välttäisin ottamasta nisäkkäitä käteen ainakin ilman hanskoja, on olemassa zoonoosien riski. Jyrsijät saattavat myös purra.

Leppäpirkot kivillä

Suuri määrä erilaisia leppäkerttuja (onko tässä lähinnä isopirkkoja?) oli kokoontunut Näsijärven rantakiville Tampereen Lentävänniemessä. Onko tässä meneillään jonkinlaiset syömingit? Syövätkö leppäkertut noita pienempiä keltaraitaisia kovakuoriaisia vai ovatko ne kaikki syömässä jotain tuosta kiven pinnasta?
Kuva on otettu 21.05.22.
– Eero Koskinen

Jaakko Kullberg vastaa:
– Kuvan ottamisen aikaan oli lämpimiä päiviä ja hyviä vaellusvirtauksia. Lentävät hyönteiset käyttävät hyväkseen nousevia ilmavirtauksia. Usein keväällä kun parvet ajautuvat ison järven tai meren yläpuolelle, kylmä vaikutus ulottuu korkealle ja hyönteismassa putoaa veteen, kun hyönteiset hyytyvät eivätkä jaksa lentää. Tässä on isopirkkoja, pienemmät kaalikirppoja tai lähilajeja.

Peloton päästäinen

Istuskelin kerrostalomme parvekkeen alla kesäkuun iltana koirani kanssa tehdyn iltalenkin jälkeen. Koirani makasi maassa ja torkkui, kun näin pienen päästäisen (oma määritys?) vipeltävän määrätietoisesti koiraani kohti. Päästäinen hakeutui suoraan koiran (50kg) mahan alle ilman minkäänlaista pelkoa.
Osaatteko sanoa, miksi se ei pelännyt koiraa?
– Ritva Aromaa

Heidi Kinnunen vastaa:
– Päästäiseltä tämä näyttää. Niillä on kapea kuono ja ne ovat hyönteissyöjiä. Ehkä paikka on ollut avoin, jolloin koira on näyttänyt pensaalta, jonka suojaan pääsee piiloon mahdollista petoa. Päästäisen maailmassa koiran haju ei välttämättä ole sellainen, jota se tietäisi varoa. Sen sijaan se varoo toisen päästäisen hajua. Toisen reviirille ei ole asiaa.

Kuuntele Luontoilta

Katso lähetys Areenassa. Heinäkuun Luontoillassa oli mukana myös hienoja videoita: jutteleva sammakko, hirvi ukkosessa ja metsäpeura mökillä – katso videot täällä.

Luontoilta 15.6.2022

Käärmeen jälki

Kysyisin käärmeen loppupäässä olevasta vyöstä. Onko se nahan luomisesta jäänyt jälki tai vaurio ulkopuolelta (vioittunutta kudosta)? Vyön takana on vielä kaksi täplääkin. Kuva Jurmon saarelta.
– Minna Virtanen, Turku

Ari Saura vastaa:
– Kuvassa on komea musta kyy. Sen tunnistaa kulmikkaasta pään muodosta, aika rotevasta ruumiinrakenteesta ja lyhyestä pyrstöstä. Vanne takaosan varressa voi olla vanhaa nahkaa, jota on jäänyt nahanluonnissa. Luulen kuitenkin, että siinä on vanha ulkoinen vamma. Kyy on voinut olla nuoruudessaan esimerkiksi harmaahaikaran nokassa tai kettu on yrittänyt purra. Suomupeitteen kudosvaurio voi aiheuttaa sen, että nahanluonti on epätäydellistä. Varsinainen vanha nahka pelkästään ei tätä aiheuta – se on hyvin ohutta ja haurasta siinä vaiheessa, kun käärme luo nahkansa. Uskoisin, että kysymyksessä on vaurio, johon nahanluonnin yhteydessä nahkaa jää jonkin verran kiinni.

Kyiden lemmenhetki

Ohessa kuva kyiden lemmenhetkestä. Kiitos hyvästä ja mielenkiintoisesta radio-ohjelmasta.
– Dan Helin, Helsinki

Luontoillassa ihailtiin tätä harvinaista kuvaa. Ari Saura kertoo kyyn parittelusta:

– Kosiomeno on pitkä prosessi. Kun kyynaaras on valmis paritteluun, se jättää maastoon feromonijanan, jonka koiraat kielensä avulla aistivat ja ne lähtevät seuraamaan. Käärmeet kietoutuvat toistensa ympäri ja koiraat yrittävät painaa toisiaan alas. Ne eivät koskaan pure toisiaan. Myrkky on ainoastaan saalistusta ja puolustusta varten. Vahvin koiraista pääsee parittelemaan naaraan kanssa. Tämä kuva on parittelun loppuvaiheesta, kuvassa näkyy koiraan hemipenikseksi sanottu siitin. Se on kaksihaarainen ja siinä on väkäsiä.

Naaraskyy on Sauran mukaan usein ruskeansävytteinen, sillä on lyhyempi ja jykevämpi pyrstönvarsi. Koiraat ovat usein pitkä- ja luihupyrstöisempiä ja tummia tai harmaita väritykseltään.

Törmäpääskyjen riskienhallinta

Epäilen kovasti törmäpääskyjen riskienhallintataitoja. 1. kesäkuuta olivat hiekkakuopalla pesineet kivituhkakasaan, jonka ympärillä pyörii useita isoja maansiirtokoneita. Täytyy toivoa, että tämä tuote ei mene lähiaikoina kaupaksi.
– Harri Huttunen

Jaakko Kullberg toteaa, että yleensä firmat osaavat jättää nämä kasat myymättä. Hänen mukaansa törmäpääskyt ovat hyviä tunnistamaan niille parhaiten sopivan raekoon ja maalajin. Ne osaavat välttää paikkoja, joissa romahdusvaara on suuri. Samalla tavalla toimivat kuulemma myös mehiläissyöjät. Ari Saura vielä jatkaa, että kivituhka materiaalina kovettuu kastuessaan ja sopii varmasti mainiosti törmäpääskylle.

Lasten luontoilta 18.5.2022

Jääkö kuutti henkiin?

Olimme huhtikuun puolessavälissä Maarianhaminassa. Kävellessämme vierasvenesatamassa huomasimme veneluiskalla makaavan kuutin. Se näytti kuolleelta, mutta yllätyksemme se reagoikin ääniin. Se makasi aivan aloillaan vaikka paljon ihmisiä tuli sitä kuvaamaan. Onko tämä normaalia käytöstä? Vai oliko poikanen hylätty? Onko sillä vielä selviämisen mahdollisuus?
– Pietari Pellinen

Luontoillan Heidi Kinnusen mukaan kyseessä näyttäisi olevan halli, joka on vähän suurempikokoinen kuin norppa ja suorempinenänen.

– Hylje-eläimet syntyvät keväällä jäälle, imetysaika on hyvin lyhyt, halleilla 2-3 viikkoa. Maito on todella rasvaista ja poikanen kasvaa nopeasti. Sen jälkeen poikasen pitäisi lähteä itse saalistamaan ja nämä ovat ne vaaran viikot. Ne eivät oikein osaa eivätkä löydä ruokaa. Tässä vaiheessa näiden äideillä alkaa lisääntymisaika, joten pienet joutuvat hankkimaan itse ruokansa. Jos ruoanhankinta ei suju tai tulee joku sairaus, ei niitä oikein mikään auta.

Kinnusen mukaan kuvan yksilö ei näytä pahasti laihtuneelta, mutta vähän sillä on jo vatsa kuopalla. Se voi olla hyvin väsynyt eikä jaksa saalistaa tai se sairastaa jotain, mikä vaatii lepoa. Hän varoittaa lähestymästä hallikuutteja tai ylipäänsä hylkeitä. Ne näyttävät kilteiltä pehmoeläimiltä, mutta ne purevat ja purema voi olla vaarallinen ihmiselle. Erityisesti hallit ovat ärhäköitä, lähelle ei pidä mennä.

Kenen lumijäljet?

Kuva on otettu ollessani päiväretkellä lapsenlapseni kanssa Pudasjärven Pintamolla 3.4.22. Jäljet hangella johtivat lähteelle tai sen äärellä sijaitsevan kaatuneen puunrungon alle.
Kivat "telaketjumaiset" jäljet jäivät mietityttämään.
– Pertti Niskanen Oulusta

Luontoilta arvelee, että kysessä on vesilinnun räpylänjälki, mahdollisesti sinisorsan. Sorsalinnun ohella se voisi Ari Sauran mukaan olla myös jokin kanalintu kuten pyy, riekko tai teeri.

– Kuvan askelväli on hyvin lyhyt, joten otus on ollut todella lyhytjalkainen. Neljän raajan parijälkiä ei näy. Myöskään hännänjälkiä ei näy. Jos jälki olisi jonkun nisäkkään, tassunjäljet olisivat aika pienet suhteessa ruumiin leveyteen.

Aamupesun tarkkailija lavuaarissa

Ihan kuin joku tuijottaisi? Tämä oli tunne aamupesuja tehdessä vuokra-asunnossamme Paraisilla.
Lavuaarin ylivuotoaukosta katseli sammakko. Liekö uinut sinne likaviemäristä?
– Niilo Hautala

Luontoillalle jää arvoitukseksi mistä kuvan sammakkoeläin, ehkä tylppäkuonoinen rupikonna, vielä keskenkasvuinen, on lavuaariin päätynyt. Ari Saura kertoo, että pienet sammakot ja rupikonnat ovat taitavia kiipeilijöitä. Voi olla, että se on tullut kylpyhuoneen ulkopuolelta ja löytänyt sopivan kostean piilopaikan.

– Harvinainen paikka tämä. Mutta usein sammakoita on mökkisaunoissa, joissa on kantovesi. Ne voivat tulla saunasta ulos johtavaa vesiputkea pitkin ja saattavat asustella esimerkiksi kiukaan alla, kun sitä ei lämmitetä, tai ne löytävät kosteudessa viihtyviä hyönteisiä lattian raoista. Turvallisempi paikka sammakolle tai rupikonnalle olisi luonnon helmassa.

Kahden kerroksen väkeä

Olen jo parin vuoden ajan ihmetellyt aivan kotini lähellä olevaa muurahaispesää. Siinä näyttää olevan kahden kerroksen väkeä: alhaalla puunjuurella, aivan koivun tyvessä, on pesä, joka todennäköisesti jatkuu maan alle. Pesä on kuitenkin koivun juurella (mitä myös ihmettelen, koska eivätkö ne usein ole havupuiden juurella), keskellä kosteikkoa ja kiinni koivun pahkassa. Toisen kerroksen väki asustaa vähän pesän yläpuolella, pahkassa olevassa kolossa.
Olen miettinyt, onko pesä myös puun sisällä vai minne yläkerran muurahaiset menevät talveksi? Ne tuskin asustavat yläkerrassa, koska siellä varmasti tulisi talvella vilu. Voivatko pesät olla yhteydessä toisiinsa puun rungon sisällä? Miksi ihmeessä muurahaisilla on pesä noin kosteassa paikassa, kun maan alla on varmasti kohtalaisen suuri riski kastua. Koivun ympärillä on suo ja pieni lammikko, joten ihmisen aivoilla ajateltuna mahdollisimman huono pesäpaikka muurahaiselle. Mikä puussa siis viehättää muurahaisia?
– Mari-Anne Mutanen, Helsinki

Jaakko Kullberg vastaa:
– Kuningatar on päättänyt perustaa pesän hyvän sään aikana. Kun se kerran siihen on perustettu, se on siinä kunnes se hylätään. Muurahaiset voivat kyllä pesiä myös kosteilla paikoilla. Esimerkiksi soilla muutamat lajit tekevät töyssymäisiä pesiä, jotka tuetaan suokasvillisuuteen, jolloin muurahaiset voivat elää kuivalla. Tässä kekomuurahaisen pesässä on varmaan kosteusongelman takia yritetty laittaa pesää mahdollisimman ylhäälle. Erikoinen tapaus.

Henry Väre epäilee, että puussa voisi olla jokin pieni onkalo, jota kautta yhteys pesien välillä toimisi. Hän pohtii myös onko pesä joskus ollut mahdollisesti korkeampi ja sitten huvennut.

Katso Luontoillan striimi

Lasten luontoillassa nähtiin myös harvinainen video uivasta merikotkasta. Lue tapauksesta ja katso video täällä.

Luontoilta 13.4.2022

Miksi lepakonpönttö ei kelpaa?

Aamulla 28.8.2021 klo 9.30 huomasin, että meidän sinitiaisen pöntön lentoaukolla oli lepakko aivan unessa. Lähemmin tutkiessani huomasin, että pöntöstä tuli toinen lepakko. Se meni siinä pöntön pinnalla kaikessa rauhassa ja otti aurinkoa. Jonkin aikaa se oli siinä paikallaan ja sitten se lähti lentoon. Meillä on kaksi lepakoille tarkoitettua pönttöä, jotka on tehty mittojen mukaan ja on asianmukaisella korkeudella samassa pihassa kuin tämä sinitiaisten pönttö. Näissä lepakoille tehdyissä pöntöissä ei ole koskaan ollut asukkaita. Sinä iltana istuimme terassille seuraamaan lepakoiden touhuja – niitä tuli pöntöstä kaikkiaan 11 kappaletta, mikä oli meille tosi iso yllätys. Kysymys: Miksi lepakoille tarkoitettu pönttö ei kelpaa?
– Kalle Karapalo, Tampere

Tähän kysymykseen vastaa Heidi Kinnunen:

– Pöntössä asuu vesisiippoja. Se on laji, joka viihtyy myös pöntöissä ja aika usein se käyttää myös tikan koloja. Vesisiipan tunnistaa korvista – viiksisiipalla ne ovat terävämmät ja pohjanlepakolla pyöreämmät – sekä nenästä,
joka voi usein olla vaaleanpunainen. Tiaisen pöntön aukko on suurennettu siipalle mukavaksi, josta mahtuu isompikin pesue sisään. Siellä on ilmeisesti ollut 5-6 naarasta, jotka kaikki ovat saaneet yhden jälkeläisen, aniharvoin ne saavat kaksi. Elokuun lopussa jälkeläiset ovat jo isoja.

Miksi lepakonpönttö ei sitten ole kelvannut? Siihen on vaikeampi vastata.
– Saattaa olla, että se liittyy lämpötilaan. Lepakot nauttivat lämmöstä, kun poikaset ovat pieniä. Ehkä tiaisenpöntössä on hyvä lämpötalous.

Kinnunen jatkaa, että lepakot voivat myös vaihdella pönttöjä. Ne ovat voineet käyttää osittain myös lepakonpönttöjä, mutta jos kysymyksen lähettäjä on todennut pöntöt täysin puhtaiksi, niin ehkä niiden paikka ei syystä tai toisesta ole miellyttänyt. Niitä voisi kokeilla siirtää toiseen paikkaan.

Katso koko keskustelu Areenassa.

Erikoinen mänty

Tämä mänty on kuvattu Pudasjäven keskustan alueella, jossa näitä samannäköisiä puita on eri paikoissa useampiakin. Mikähän voi aiheuttaa tällaista erittäin erikoista kasvua?
– Martti Holmi

Kysymykseen vastaa Henry Väre:

– Tässä tapauksessa erityisen kasvun on aiheuttanut ihminen. Mänty on vartettu toiseen katkaistuun mäntyyn. Tällaista on harrastettu Suomessa etenkin metsänjalostusmielessä, eli on kerätty ns. hyväkasvuisia pluspuita, joissa on ollut toivottuja ominaisuuksia. Siinä on kaksi eri yksilöä – toisella on hyvät kasvuominaisuudet ja toinen on valmiiksi paikallansa. Tällä lailla on saatu toivotunnäköisiä mäntyjä paljon vikkelämmin kuin jos olisi kasvatettu siemenestä alkaen. Vartteet ovat geneettisesti samanlaisia. Kun ne vartetaan kantoihin samalle alueelle, saadaan tasalaatuinen männikkö.

Syytä siihen, miksi näitä on Pudasjärven keskustassa, Väre ei tiedä. Hän on nähnyt vastaavia Oulussa, ja arvelee että nämä on vartettu 80 -luvulla tai 70-luvun lopulla.

Tyytyväiset joutsenet?

Joutsenet lienevät tyytyväisiä, kun ovat saaneet hanhen tekemään raskaimmat hommat :)
Onkohan tämmöinen yhteistyö kovinkin yleistä? Kuvat otettu 19.3.2022 aamulla Vaasassa.
– Jyrki Ylipulli

Luontoillan lintukysymyksiin vastaa Juha Laaksonen:

– Monet lajit muuttavat aika tiiviisti omissa parvissaan, mutta osittain mukana on myös jonkun verran eri yksilöitä. Esimerkiksi tundrahanhet ja metsähanhet muuttavat yhdessä.

Laaksosen mukaan keväällä näkee sekaparvia, joissa tehdään myös yhteistyötä, mutta jos yksittäinen merihanhi on laulujoutsenparvessa, kyse ei hänen mukaansa ole välttämättä muutosta. Ne ovat voineet jo tulla ja ovat sitten siirtyneet ruokailemaan yhdessä.

– On kyllä jännä ajatella, ketkä pystyvät pidemmällä matkalla peesaamaan toisiaan. Onko hyötyä olla parven mukana, jos matkavauhti ei sovi? Isommat linnut lyövät hitaammin, pienemmät nopeammin. On toki kevyempää muuttaa parvessa tai aurassa.

Katso ohjelma Areenassa:

Luontoilta 16.3.2022

Riehuiko joku katolla?

Oheiset jäljet 12.1.2022 Etelä-Hämeessä katon lappeella ihmetyttävät. Ne ilmaantuivat, kun lämpötila nousi vähän (n +0,3), ja lumi oli jo hieman nuoskaantunutta. Jäljet olivat vain tuolla osalla lapetta. Tuuli oli jo kohtuullinen. Lähellä ei ole sellaista puuta, josta lumi olisi voinut lentää lappeelle, eikä myöskään tuulen suunta puoltaisi tätä. Silloin olisi vastaavia jälkiä ollut laajemmalla alueella. Myöskin lumen putoamisjäljet toisaalla olivat aivan erilaisia.
Ympäristössä seinustojen lähellä ei ollut eläinten jälkiä hangen ollessa koskematon. Närhi ja korppi ovat laulaneet, mutta eivät viihtyne katolla. Variksia ja harakoita ei ole näkynyt juurikaan. Joku jäljistä saattaa olla vierimään laitettu lumipallo.
Kuka katolla on käynyt riehumassa?
– Heikki

Kysymykseen vastaa Ari Saura:
– Sääolosuhteet ovat olleet oikein hyvät tällaisille lumikääryleille. Kyseessä on ns. lumipalloefekti eli luminokare on lähtenyt tuulessa vierimään katon lapetta pitkin ja tuuli painaa sitä eteenpäin. Järven selällä tai pellolla voi nähdä isojakin lumikääryleitä. Nuoskasään ilmiö, joita silloin tällöin nähdään.

Uusi lintuvieras pihassa

Päivittäin seuraan kerrostalon pihassa lintujen elämää. Sama varispari, muita variksia, samat harakat ja isommat laumat naakkoja istuskelee vastapäisen talon katolla ja pihan puissa. Viime viikolla lähipuuhun istahti selin jokin lintu, jota en tunnistanut. Ei mikään pikkulintu, vaan hieman isompi. Hetken päästä varis lensi tämän linnun takana olevalle läheiselle oksalle ja ryhtyi hivuttautumaan hiljalleen lähemmäksi ja lähemmäksi ja lopulta syöksyi vierasta lintua kohti, jolloin tämä lähti lentoon ja katosi muualle. Mistä linnusta oli kyse? Sellainen ei ole koskaan aiemmin vieraillut.
– Ria

Kysymykseen vastaa Juha Laaksonen:
– Kuvassa on varis vasemmalla ja varpushaukka oikealla. Kuvan avulla koon määrittäminen on hieman hankalaa. Perussääntö on se, että jos haukka on varista suurempi, kyseessä on kanahaukka. Ja pienempi on varpushaukka. Tässä saattaa olla kyseessä isokokoinen varpushaukka naaras. Vaikka nämä haukat ovat hyvinkin eri painoisia, niin ne voi sekoittaa toisiinsa. Variksen käytöksen selittää se, että varis ei pidä lintuja pyydystävistä haukoista. Varpushaukka ei ole varikselle mikään uhka, mutta harakkaan se saattaa kyllä iskeä. Sitten taas kanahaukka kyllä saalistaa variksia.

Kuha vai hauki?

Mikähän kala tuo on? Näyttää hauen ja kuhan risteytykseltä, mutta se ei liene mahdollista? Maku oli kuhan, samoin ruotojen vähyys. Pää näyttää hauelta, väri taas on kuhan. Kala on pyydetty Reisjärvellä sijaitsevasta Kiljanjärvestä 19.2.2022 noin 4-5 metrin syvyydestä 60 mm:n verkolla.
– Juhani Tilli

Kysymykseen vastaa Ari Saura:
– Kuvassa on ilmiselvästi hauki. Se on luultavasti kuollut verkkoon ja menettänyt siten pigmenttinsä. Kuolleella kalalla esimerkiksi raidat ja täplitykset häviävät. Jos kuvan ottaisi ihon pinnasta, niin se näyttäisi kuhan suomuilta, mutta kuhan suomukerros on ihan eri rakenteinen kuin hauen. Miksi kala sitten maistuu kuhalta, niin se on makuasia. Tämä hauki näyttää hyvin kasvaneelta ja pulskalta, ja siksi sen ruodot eivät ole niin huomattavia kuin kituliaasti kasvaneen hauen. Risteymästä ei ole kyse, sillä hauki ja kuha ovat niin kaukana toisistaan, että ne eivät pysty risteytymään.

Yöllisiä vieraita laiturilla

Luontoillan pohdittavana oli Jari Eskelisen lähettämät riistakamerakuvat kesämökin yöllisistä laiturivieraista viime syksyltä ja kuluvan vuoden helmikuulta. Hän pohti, onko kyseessä saukko vai minkki. Havaintopaikkana on Kemiönsaari Turun saaristossa. Katso video ja lue asiantuntijan vastaus täällä.

Kuuntele ohjelma Areenassa:

Luontoilta 16.2.2022

Koivun ikä

Pystyykö koivun kilpikaarnan perusteella arvioimaan koivun ikää? Kyseisen koivun kilpikaarna on tyvestä paikoin 5-10 cm paksua, kuten kuvista voi havaita, joten kyllä tuolla Vehoniemen Harjutien varrella kasvavalla koivulla täytyy olla jo jonkin verran ikää? Koivun voisi olettaa kasvaneen kituuttaen niukkaravinteisessa kuivassa maaperässä, sillä harjuhan on mäntyvaltaista ja kuivahkoa soraharjua?
– Timo Lehtinen, Pirkkala

Kysymykseen vastaa Henry Väre:
– Näitä kutsutaan paksukaarnakoivuiksi. Ikä on vaikea määrittää, koska kuvan koivun kaarna ei hilseile niin kuin se koivulla yleensä tekee. Kun koivun runko laajenee, niin myös sen kaarnan raot laajenevat ja syvenevät. Tällaisia koivuja tavataan erityisesti rannikkoalueilla. En tiedä onko kyseessä sopeuma tietynlaiseen ympäristöön. Kuivalla hiekkamaalla ravinto on vähäistä ja kasvu hitaampaa. Kyseessä on ehkä kuitenkin perinnöllinen ominaisuus: kun koivun kuori ei hilseile, siitä tulee paksu. Tällaisten koivujen uudemmat yläosat ovat kuitenkin normaaleja.

Koivut eivät ole puiden nestoreita. Ne elävät noin 100-150 -vuotiaiksi.

Hangella matoja?

Kysymys on, miten tuollaisia matoja on hangella? Madot löytyivät Loimaalla.
– Barbro Ylitalo

Kysymykseen vastaa Jaakko Kullberg:
– Tämä on aika yleinen ilmiö leudolla kelillä lopputalvesta. Kyseessä ovat sylkikuoriaisen toukat (Cantharidae). Ne ovat petoeläimiä, jotka tulevat hangelle, kun on lämpimämpää ja hangen alla on kosteaa. Kun tällaiset täysikasvuiset hyönteistoukat lähtevät keväällä liikkeelle, niin niiden diapaussi eli lepotila on loppumassa. Diapaussin aikana niiden sisälle on kertynyt glyserolia eli pakkasnesteitä. Tällaisen ”jumppaamisen” tarkoituksena on purkaa tämä talvehtimismoodi ennen koteloitumista.

Jos ne toteavat, että kevät on tullut, ne koteloituvat. Muutoin ne menevät takaisin hangen alle. Vaikka hyönteiset ovat vaihtolämpöisiä, niin niiden ruumiin lämpötila ei ole sama kuin ilman lämpötila. Lopputalven aurinko lämmittää kuitenkin tummaa turkkia sen verran, että ne pystyvät liikkumaan hangen pinnalla jonkin aikaa. Liikkeelle ei kannata lähteä liian aikaisin, koska ruumiiseen alkaa kertyä nestettä glyserolien sijaan ja jäätymisriski suurenee.

Vaalea tilhi

Tampereen Pappilassa on oleillut jo pidemmän aikaa tällainen vaalea tilhi. Se on ilmeisesti leukistinen tai muu vastaava. Onko kuinka tavallista tällaiset poikkevan väriset linnut?
– Matti Salo, Pirkkala

Kysymykseen vastaa Juha Laaksonen.
– Kyseessä on tosiaan leukistinen tilhi eli tummat pigmentit puuttuvat linnun ruumiista tässä varsinkin vatsapuolelta. Jonkun verran on pyrstössä ja siivellä keltaista. Pää ja töyhtö ovat hauskasti vähän ruskehtavat. Leukistisista linnuista tällainen pigmentin puutos näkyy ehkä parhaiten mustarastailla. Värivaihtelu on yksilöstä riippuen hyvin erilainen.

Kuuntele ohjelma Areenassa:

Luontoilta 19.1.2022

"Suttuinen" hirvieläin

Maanantaina 27.12.2021 ajelin Pulkkilan harjua pitkin etelään, huomasin yksinäisen hirvieläimen jäällä noin 100 metriä rannasta Pulkkilan harjun eteläpäässä Padasjoen puolella. Kello oli noin klo 13.00, lämpötila -12C astetta. Kamera oli mukana ja eläin seisoskeli likimain paikallaan. Päätin ottaa muutaman kuvan. Asikkalan kirkonkylän pelloilla on useasti kauriita, samoin kuin Sysmän puolella tien varsilla, mutta tämä otus näytti hiukkasen oudolle. Kokonsa puolesta voisi olla valkohäntäpeura, mutta miksi karvapeite on oudon "suttuinen". Mikä on kuvan hirvieläin? Onko turkki kunnossa? Onko kyseessä talvikarva?
– Arto Hyttinen

Kuvan eläin nousi vuoden alussa julkisuuteen, kun samannäköinen eläin oli eksynyt Helsinkiin, jossa se toimitettiin hoitoon Korkeasaareen. Epäiltiin, että kyseessä on sama yksilö.

Kysymykseen vastaa Heidi Kinnunen:

– Kuvassa on metsäpeura. Suomessa on kaksi metsäpeurapopulaatiota: Kainuun populaatio ja Suomenselän populaatio. Jos tämä yksilö on Suomenselältä kotoisin, niin se on talsinut Helsinkiin yli 200 km. Eläin päätyi kaupunkiseikkailun jälkeen Korkeasaareen, mistä on kerrottu, että kyseessä on nuori uros. Ongelma on se, että nuorien metsäpeurojen pitäisi seurata emoaan ensimmäisen vuoden ajan. Tämä on menettänyt emonsa tai eksynyt lajikumppaneistaan. Talvellla metsäpeurat mielellään hengaavat yhdessä. Jäällä olo ei ole epätyypillistä – on turvallista seistä paikassa, mistä näkee petojen lähestymisen. Nuori metsäpeura on selvästi laihtunut – eläimelle on stressaavaa kulkea yksin. Se ei ole Korkeasaaressakaan päässyt lajitovereiden pariin, kun ei vielä tiedetä, onko sillä jotain tauteja. Kantaa haluttaisiin kasvattaa. Suomenselän koko kanta on kasvanut ehkä 15 yksilöstä nykyiseen noin 2000 yksilöön.

Loppuun vielä Korkeasaaresta terveiset, että eläimen yleisvointi on kohentunut, se on rauhallinen ja tuntee olonsa turvalliseksi. Jäkälä ja lehtevät oksat maistuvat hyvin, mutta ravitseva poroille valmistettu rehu ei vielä ole sille kelvannut.

Siili käpälämäessä

Kuuntelin YLE Areenasta elokuun Luontoiltaa, jossa nousi esille siilien käyttämä ravinto, mm. pienet nisäkkään poikaset. Itse olen pitänyt siiliä opportunistina, joka mahdollisuuksien mukaan syö sitä proteiiniopitoista ravintoa, mitä eteen sattuu tulemaan. Tästä esimerkki seuraavassa:

Muutama vuosi sitten kesällä loikoilimme kissan kanssa helteisellä terassilla. Minä riippumatossa ja kissa patiolla. Siili teki samaan aikaan tuttua päivittäistä kierrostaan, johon kuului mm. terassipöydän alapuolen tarkastaminen herkkupalojen varalta. Ehkä kissan asento sai siilin tuumimaan, että tuo lienee jo raato, joka ei hajusta päätellen ole vielä liian mureana. Siili lähestyi kissaa varoen ja lopulta pääsi aivan maisteluetäisyydelle. Harmittavasti seuraavassa kuvassa ei enää kameran moottoriperäkään pysynyt mukana, sillä kissa ponnahti metrin korkeudelle ilmaan ja siilikin hieman pelästyi raadon reaktiota. Kissa ei enää tämän jälkeen päästänyt siiliä pois silmistään.
– Toni Etholen, Seinäjoki

Tähänkin kysymykseen vastaa Heidi Kinnunen:

– Siili lähestyy uusia kohteita haukkaamalla, joten ei ihme, jos kissa on hypännyt ilmaan. Siili on todennäköisesti lähestynyt kissaa ruuan perässä, jos terassilta on ennenkin löytynyt syötävää. Aika jännä, sillä siilillä on kuitenkin rapisevat kynnet, että se ei aivan hiljaa lähesty kissaa. Kissa on tainnut ollut unenpöpperössä, tyytyväisenä kotona omalla reviirillään, pelkäämättä yhtään mitään. Epämiellyttävä yllätys.

Valoa heijastava jäkälä

Olen ihmetellyt pimeässä metsässä liikkuessani valoa heijastavaa jäkälää, jota on kivissä ja kalliolla. Minulla on led-otsalamppu ja googlatessa löysin yhden keskustelun, jossa tätä pohdittiin ja mietittiin, onko kyseessä ilmiö nimeltä fluoresenssi? Joka siis realisoituu vain led-valon kanssa. Kuva ei kerro koko totuutta, kalliot ovat kuin heijastinraitoja täynnä.
– Inka Hetemäki

Kysymykseen vastaa Henry Väre:
– Kyseessä on lähes varmasti aarnisammal. Laji on harvinainen, jopa vaarantunut. Lajin pitkäikäisissä alkeisrihmoissa on valoa heijastavia keilamaisia soluja, jotka erottuvat, kun niihin osuu valo. Olen itsekin nähnyt aarnisammalta vain muutaman kerran. Sammal ei hohda ellei siihen osu valoa. Kannattaakin mennä erilaisilla valosysteemeillä tutkimaan niitä, koska väri on erittäin upea.

Tuikkutintti

Työpaikallani on myynnissä lintujen ruokia. Kun ne ovat vielä pakkauksissaan odottamassa esillepanoa, rientävät tintit ulkoa sisälle väijymään talipalloja ja muita herkkuja. Jos ei purku tapahdu riittävän nopeasti, alkavat ne naputtaa pahvilaatikoita ja hyörivät kuin herhiläiset laatikkojen ympärillä. Mikäli talipalloihin ei pääse käsiksi, seuraavaksi tehdään selvää hautakynttilöistä ja tuikuista! Tuikku murheeseen!
Kyllä näiden tinttien kanssa pärjää mutta oravien kanssa on jo vähän enempi haastetta!
– Riitta

Lintuaiheisiin kysymyksiin vastaukset saadaan Juha Laaksoselta:

– Jos on nälkä, niin ruokaa pitää saada nopeasti. Talitiainen on oppivainen lintu. Näistä tulee paljon havaintoja, myös tuikkuja syövistä.

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta:

Luontoilta 17.11.2021

Sisiliskon syntymä

9.7. löysin takapihaltamme vadista, jossa oli hieman vettä, outoja palloja, jotka aluksi näyttivät vähän itsensä täyteen imeneiltä punkeilta. Vadissa oli myös iso sisilisko, joka pysyi aivan paikoillaan. Kaadoin vadista vedet ja sisiliskon nurmikolle, ja hetken päästä näin nurmikolla ison sisiliskon lisäksi pienen. Silloin tajusin, että ne oudot pallot taitavatkin olla munia. Hetken päästä todistin, kuinka iso sisilisko synnytti vielä yhden munan ja munista alkoi kuoriutua poikasia. Mielestäni pienet sisiliskot näyttävät aivan dinosauruksilta! Munia oli muistaakseni noin kuusi ja jokainen muna oli lopulta kuoriutunut vaikka en jäänytkään odottelemaan enkä nähnyt viimeisten kuoriutuvan. Hieno kokemus!
– Pauliina Åkerlund, Loppi

Pauliina sai taltioitua tapahtuman myös videolle. Katso sisiliskon syntymä ja muita hämmästyttäviä luontovideoita. Luontoillan Ari Saura onnitteli ainutlaatuisesta vain lyhyen hetken kestävästä luontoelämyksestä ja hienon havainnon taltioimisesta. Hänkään ei ole vastaavaa päässyt näkemään:

– Sisilisko synnyttää poikaset pallomaisen kalvon sisällä, joka ei varsinaisesti enää ole muna. Munat kehittyvät emon ruumiin sisällä, poikaset ovat täysin kehittyneitä syntyessään. Kalvo saattaa mennä rikki jo synnytyksessä.Tilanne on saattanut saada emon synnyttämään poikaset nopeasti.

Sisiliskojen parittelu tapahtuu keväällä, jolloin koiraat nousevat ensin talvehtimispaikoistaan. Ne erittävät feromoneja, jotka saavat naaraat hakeutumaan koiraiden luokse. Varsinainen tiineys riippuu alkukesän lämpötilaoloista, sisiliskohan on vaihtolämpöinen. Tiineys saattaa vaihdella reilusta 40 vuorokaudesta 70:een.

Heinäkuun alku synnytysajankohtana on hyvin tyypillinen. Munia kehittyy emon ruumiin sisällä 5-6 kpl, joista muutama voi olla elinkelvottomia. Poikaset ovat täysin itsenäisiä syntyessään, 3-4 cm mittaisia. Vuoden päästä ne ovat jo 10-11 cm kokoisia. Ensimmäisen kesän sisiliskot ovat kohtalaisen paikallisia. Emo oleskelee loppukesän samoilla lämpimillä kivillä ja pienet sisiliskot saattavat vipeltää ympärillä, vaikka ne ovatkin jo täysin omavaraisia ja emosta riippumattomia. Valitettavasti ensimmäisen kesän poikasista suuri osa menehtyy talven aikana, jos ne eivät ole saaneet kunnolla kehitettyä rasvavaroja talvea varten.

Nuoren kuusen kävyt

Näin napapiirin korkeudella Ruotsin puolella noin 170 cm korkean kuusen, jossa oli käpyjä. Ympärillä oli paljon samankokoisia kuusia, jossa oli samankokoiset vuosikasvut, mutta käpyjä oli vain tässä yhdessä puussa. Kuinka yleistä on, että noin nuoressa kuusessa on käpyjä ja mistä se johtuu? Olen liikkunut metsissä paljon, mutta en ole ennen nähnyt vastaavaa kuusta.
– Heikki

Kasviaiheisiin kysymyksiin vastaa Luontoillassa Henry Väre, ja hänen mukaansa tapaus on harvinainen mutta mahdollinen:

– On poikkeuksellista, että nuori kuusi tekee näin paljon käpyjä, mutta se vain osoittaa, että kyky lisääntymiseen on jo nuorissakin puissa. Olosuhteet ovat olleet suotuisat lisääntymiselle. Se on edellyttänyt, että ensin on syntynyt kukkia, jotka siitepöly on pölyttänyt. Se on voinut tulla kauempaakin. Pölytys on onnistunut, kävyt ovat syntyneet.

On vielä vaikea sanoa, onko ominaisuus yksilössä pysyvä. Jos se kukkii ja tekee käpyjä vielä kahden kolmen vuoden päästä, silloin siinä on geneettinen ominaisuus varhaiseen lisääntymiseen. Kaikissa kasveissa on perimässä niin paljon muuntelua ja vaihtelua, että tällainen poikkeuksellinen kukinta onnistuu nuorillakin puilla. On myös olemassa tapauksia ja tiedetään, että jos kasvilla menee huonosti, se saattaa panostaa kaiken ja tehdä vielä kerran siemenet ja sitten se on "kanttuvei". Niinkin voi käydä.

Väre huomaa kuvaa tarkastellessaan, että kuusen käpysuomut ovat pyöreäkärkiset, mikä on tyypillistä pohjoisen kuusille. Hän myös arvelee, että tämä kuusi jatkaa vielä kasvuaan, sillä se on hyvännäköinen.

Ruoholla käyvä karvapallo

Mikähän on tämä karvapallo? Viihtyi pihassa kolme päivää. Oli tosi kesy eikä pelännyt mitään, söi koko ajan ruohoa. Kooltaan noin 5cm pitkä.
– Riitta

Tämä kysymys menee Heidi Kinnuselle:

Tällaiset lyhytnenäiset kaverit ovat yleensä myyriä. Hiiret ovat isompia ja pitkähäntäisiä. Kuvassa häntää ei näy, mikä olisi tuntomerkkinä hyvä, mutta väri antaa ehkä myös vinkkiä. Myyriä on kahdenlaisia: punaruskeita metsämyyrän sukuisia ja ruskeansävyisempiä peltomyyrän sukuisia. Yksi parhaista tuntomerkeistä liittyy hännän lisäksi korviin.

– Kuvan myyrällä näyttää olevan korvalehden ulkolaidoissa pitkiä karvoja. Korvat eivät kovin hyvin erotu ruumiista. Se muistuttaa mielestäni peltomyyrää, mutta varmuudella en uskalla sanoa.

Enemmän Kinnunen jäi miettimään, miksi myyrä oli niin peloton.

– Aika rohkea yksilö. Tällaisten pienten otusten kannattaisi pysyä puskissa. En ennusta tälle ihan hyvää tulevaisuutta. Myyrät ovat tosi monien petojen ruokaa.

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta:

Luontoilta 13.10.

Kauniin keltainen virtavästäräkki

”Miten paljon Suomessa esiintyy virtavästäräkkejä? Toinen asia: Saako nuori virtavästäräkki tuon kauniin keltaisen värinsä vasta pienellä viiveellä? Kuvasin nämä touhuajat Merikarvian Lankoskella syyskuun 5.2021.”
– Israel Stenman

Kysymykseen vastaa Juha Laaksonen:
Virtavästäräkkejä pesii Suomessa joitain kymmeniä pareja. Joinain vuosina tuntuu, että niitä on aika paljonkin hyvillä puropaikoilla, ja aika yllättävästi myös laskettelukeskuksien rinteillä aina pohjoista Lappia myöten. Se on edelleen kuitenkin harvinainen laji. Väritykseltään se on vähän kuin keltavästäräkki. Nuori naaras on hailakampi kuin koiras, ja koiraalla on musta kurkkulappu. Keltaista väriä on kyllä jo poikasellakin. Kuvasta näkee, että sen pyrstö on aavistuksen pidempi kuin yleensä västäräkillä. Tunnistaminen vaatii kokemusta. Lentävän virtavästäräkin voi myös tunnistaa sen terävästä kutsuäänestä.

Miksi sammal roikkuu seitin varassa?

”Huomasin alkukesästä, että saunan katolta roikkuu jonkinlaisen seitin varassa elävää sammalta. Huopakatolla on ollut sammalta, jota olen viime kesänä harjannut vähemmäksi. Olen viime kesänä ostanut tilan, niin en ole varma onko se ollut siinä jo vuosia vai vasta tänä kesänä ilmestynyt. Mutta sattumalta tämä ei näytä.”
– Olli Toivanen

Kysymykseen vastaa Henry Väre: Kyseessä on tikanhiippasammal, joka on hyvin tavallinen Suomessa. Määrityksestä täytyy kiittää ystävääni Kimmo Syrjästä, joka on Suomen parhaita sammaltuntijoita. Tikanhiippa sammal kasvaa lehtipuilla, ja etenkin haavalla. Mutta toisinaan myös kivellä, kannolla tai kattohuovalla. Luulen, että sammal on pudonnut tuohon kattoa harjatessa tai läheisestä puusta. Kyseessä on todennäköisesti onnekas sattuma, että se on tarttunut seittiin. En kuitenkaan usko, että se tulee tuohon pysyvästi jäämään.

Oravan sävysävyyn ruokapaikka

”Törmäsimme Pallaksen maisemissa oravaan, joka oli valinnut ruokailupaikan turkkinsa väriin sopivaksi. Onko tämä sattumaa vai onko paikka "suojaväristä" johtuva valinta?”
– Hannu Taalikka

Kysymykseen vastaa Heidi Kinnunen: Kuva on ihan mainio. Ja Hannun havainto siitä, että kyseisellä pohjoisen oravalla on toisen värinen turkki, on aivan totta. Pohjoisessa oravien turkin väri on tummempi selän ja pään kohdalta. Hännätkin saattavat olla lähes mustia.

Kysymys kytkeytyy aiheeseen ”väärän värinen eläin”. Tiedostaako eläin olevansa väärän tai oikean värinen suhteessa ympäristöönsä? Eli mitä tapahtuu, jos eläin vaihtaa esimerkiksi talviturkkiin liian aikaisin ja onkin sitten ihan suoraa saalista. Amerikkalaiset ovat tutkineet tätä jäniksillä. Tuloksien mukaan vaikuttaisi siltä, että jäniksillä ei ole hajuakaan siitä, että ne ovat väärän värisiä.
Evoluutio on toki vienyt eläimiä siihen suuntaan, että ne sulautuvat omaan taustaansa. Mutta jos ilmastonmuutos etenee, ja värien vaihtuminen on geneettistä, niin tulee enemmän niitä päiviä, jolloin eläin on väärän värinen taustaansa nähden. Evolutiivinen paine olla taustansa värinen on tosi suuri, mutta koska värien vaihtuminen on geneettistä, niin eläin ei voi vaikuttaa asiaan. Samat amerikkalaiset tutkijat väittivät kuitenkin, että linnuilla on suurempi ymmärrys oman värinsä suhteen. Perusteluina oli, että tämä liittyisi jotenkin esimerkiksi soidinmenoihin.

Kysymys siirtyy Juha Laaksoselle:
Linnuilla poikkeava väri tulee ehkä enemmän leukismista tai muusta – ja se on todella poikkeava väri. Nisäkkäillähän tämä on vaan vuodenaikainen muutos, ja se on niiden normaali väri joka tapauksessa. Omia havaintoja on mustarastaista, joilla on paljon valkoisia sulkia. Ne ovat kyllä käyttäytyneet käsittämättömän piilottelevasti. Ikään kuin ne olisivat tietoisia poikkeavasta väristään. Kyllähän peto ottaa parvesta herkemmin sen valkoisen tai beigen yksilön. Lintujen älykkyydestä osaan sanoa sen, että ne ovat paljon älykkäämpiä kuin me tiedämme. Mutta en nyt ole ihan varma tuosta nisäkkäidenkään hölmöydestä. Itse uskon, että osa nisäkkäistä tietää olevansa huonosti pukeutunut tiettyyn olosuhteeseen. Voi olla, että jo 50 vuoden kuluttua Etelä-Suomessa alkaa olla eläimiä, jotka eivät vaihda talviturkkiaan valkoiseksi. Aikaisemmin on puhuttu, että tämä on pitkän kehityksen tulos, mutta en usko siihen.

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta:

Luontoilta 15.9.

Bunkkerimuseon lepakko

"Kävin 10. elokuuta Virolahdella Bunkerimuseossa, ja kuvasin siellä zoomilla bunkkerissa lepakon. Mutta mikä ihme on tuo ”kielen” näköinen uloke? Voiko kuvasta päätellä, mikä lepakko kyseessä?"
– Anu Plit

Heidi Kinnunen vastaa: Lepakko ei näytä kieltä, vaan kuvassa näkyy lepakon kaksi korvaa. Kyseessä on suurikorvainen korvayökkö. Korvayökkö on tikkuaskin kokoinen ja sen korva on vain hieman pienempi kuin itse eläin. Kuvaaja on ollut viisas eikä ole kameran salamalla häirinnyt lepakkoa. Jos talvella kohtaa lepakoita, ja silloin niitä ei pidä häiritä. Niillä palaa energiaa jokaiseen turhaan heräämiseen. Elokuussa lepakot vielä etsivät horrospaikkoja.

Korvayökkö ei välttämättä kaikuluotaa yhtä paljon kuin muut lepakot. Suuret korvat auttavat sitä kuulemaan ääniä hyvin tarkasti. Korvayököt osaavat saalistaa myös pinnoilta eikä vain ilmasta kuten muut lepakot. Se säätelee lämpötilaansa roikottamalla ja tuulettamalla korviaan. Talvella korvayökkö säästää lämpöä rullaamalla korvat tiiviisti kehoonsa.

Poikanen emona?

"Seurasin heinäkuun lopulla pajulintujen pesintää. Poikasia oli neljä ja emoja vain yksi. Tunnistin tämän samaksi yksilöksi mm. oikean jalan katkenneesta varpaasta. Kiinnitin huomiota emon poikasmaiseen ulkoasuun. Sen nokan juuressa oli vielä poikasille ominainen keltainen nahka, joka näkyi selvästi nokan ollessa auki. Lisäksi höyhenpuvussa erityisesti niskassa oli poikasmaisuutta. Voiko olla mahdollista, että kesän aiemman poikueen yksilö on ottanut tämän pesän haltuunsa, jos varsinaisille emoille on käynyt kalpaten?"
– Antti Strang

Juha Laaksonen vastaa: Pajulintu on sellainen laji, että se ei pesi kuin kerran kesässä. Kuvassa ei ole nuori vaan vanha lintu. Sillä on aika kuluneet, rispaantuneet peitinhöyhenet, ja nuo selkäpuolen höyhenet ovat sen verran heikossa kunnossa, että ne näyttävät pörröisiltä. Tuo nokan tyvi on kyllä mielenkiintoinen. Usein tuollainen ”aku ankka” -nokka on hyvä poikasen tai nuoren linnun tuntomerkki. Tämä ei kyllä päde kaikilla lajeilla. Minun veikkaukseni on, että kuvassa on vanha lintu menossa ruokkimaan poikasia.

Mikä lisko?

"Onko kuvassa sisilisko vai jokin muu? Aiemmin näkemäni sisiliskot ovat olleet huomattavasti pienempiä ja niiden väritys on ollut lähinnä ruskean eri sävyjä. Otus majailee Keski-Suomessa.
– Jouni Rantala

Ari Saura vastaa: Jos tuo lauta on 10 cm leveä, niin kyseessä on melkoinen pötkäle. Suurimmat Suomessa tavatut sisiliskot ovat 16 cm. Sisiliskon tummanruskea väritys on kohtalaisen tyypillinen. Niiden väritys vaihtelee hurjasti messingin värisestä hyvin ruskeaan. Myös sukupuolten väri vaihtelee. Naarailla on usein selkäpuolella viiruja, ja koirailla rengastäpliä. Koiraat ovat vatsapuolelta usein hyvin värikkäitä – niiden kaula ja vatsa voi olla oranssi tai jopa punainen. Tämän sisiliskon pulleus johtuu siitä, että se on tiineenä oleva naaras. Sisiliskot parittelevat kevät-kesällä. Tiineys voi kestää tällaisella vaihtolämpöisellä eläimellä jopa 70 vuorokautta. Munat kehittyvät naaraan sisällä ja niitä voi olla 3-10 kappaletta. Elävinä syntyy 5-6 poikasta. Luulen, että tässä on käsillä raskauden viime hetket, vaikka emo onkin vielä hyvin pää pystyssä ja näyttäisi jopa hymyilevän! Upea häntä ja kaikin puolin valioyksilöltä näyttää muutenkin.

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta:

Luontoilta 18.8.

Oikea lintutorni

"Ajoimme myöhään kesäkuun lopulla Parikkalan kunnassa, Tarnalan kylässä olevan Pohjarannan lintutornin ohi. Noin 500 metriä ennen lintutornia näimme yhden haikaran ladon katolla, jota pysähdyimme katsomaan. Kun jatkoimme matkaa ja tulimme lintutornin kohdalle, oli sen jokaisella kulmalla, sekä alemmalla kaiteella keskellä yksi, yhteensä viisi haikaraa. Vaikka olen alueelta kotoisin, olen harvoin sattunut näkemään haikaraa, saatikka kerralla viittä, ja vielä näin hauskassa paikassa. Pääsimme aika lähelle lintuja, kunnes ne porukalla lehahtivat lentoon. Kyseessä taitaa olla kattohaikara?"
– Kirsikka Paakkinen

Tämä kysymys menee Juha Laaksoselle ja Jaakko Kullbergille: Kyllä, kyseessä on kattohaikara. Hauska kuva! Suomessa kattohaikara on harvalukuinen lintu, Virossa niitä on, mutta sielläkin on ilmeisesti tullut takapakkia. Suomessa kattohaikaroita havaitaan vuosittain useampi sata, mutta pesintöjä ei juuri ole ollut. Muita haikaroita Suomessa kyllä on.

Kattohaikaran ongelma Suomessa on, että sammakoita ei ole riittävästi, pellot ovat aika kuivia ja yksipuolisia. Laadukkaita pesimäpaikkoja ei ole. Sen sijaan kalastavilla haikaroilla tilanne on toinen.

Havunneulaspallot

"Outokummusta, Itä-Suomesta Juojärvestä, puromaisen Myllyjoen suistolta, lahdenpohjukasta äitimme löysi mielenkiintoisen näköisiä havunneulaspalloja. Havunneulaspallot kelluivat lahdenpohjukassa ikiaikaisten, sileiden uppotukkien seassa matalassa vedessä, n.50 cm:n syvyydessä irtonaisina, yksittäisinä kappaleina lähellä suokaistaleen rantaa. Järven pohja oli löytöpaikalla mutainen ja osin sileähiekkainen. Ulkonäöltään pallot ovat kuin huovutetut, tiiviit, pyöreähköt munat. Havunneulaspallot tuoksuivat järvestä ylös nostettaessa metaanipitoiselta. Kooltaan pallot olivat 15-25 cm korkeita. Läpimitta max. 60 cm. Väri on vaaleanruskea, kuivan heinän värinen."
– Aku Soininen

Ari Saura vastaa: Todella mielenkiintoinen kuva! Havupallot ovat hyvin todennäköisesti muodostuneet siten, että rantavedessä on ollut männynneulasia ja niihin on takertunut sitkeitä rihmamaisia viherleviä. Sitten aallokko on pyörittänyt pallukoita rantavedessä ja ne ovat pikkuhiljaa kasvaneet näin isoiksi.

Samantapaisia, kirkaanvihreitä ja melko kiinteitä, jopa tennispallon kokoisia, palloja on löydetty meren rannalta. Ne usein muodostuvat pelkästä sitkeästä viherlevästä ja joskus niihin voi tarttua irtainta kariketta, rakkolevän murusia tai vesikasvien palasia.

Haju on tyypillistä kesällä tällaisessa orgaanisessa kasassa, jossa alkaa tapahtua ikäänkuin kompostoitumista. Pallon sisällä olevat orgaaniset ainekset alkavat lahota lämpimässä rantavedessä ja ne alkavat tuottaa metaania eli suokaasuja.

Näinkin isojen pallojen syntyminen vaatii kyllä varsin erikoiset olosuhteet: tasaisen aallokon, sitkeää rihmamaista viherlevää ja sopivaa kariketta, joka takertuu leviin ja muodostaa näin hienon kokonaisuuden.

Valkoinen fasaani

"Hei. Meidän pihassa kuvattu fasaani. Miten albiinot ja värivikaiset eläimet selviävät, kun ovat niin näkyviä?"
– Pirjo

Juha Laaksonen vastaa: Tämä on loistava kuva, kyseessä on koirasfasaani, joka on kauttaaltaan valkoinen: albiino tai leukistinen. Silmä näyttää punaiselta, mikä viittaisi edelliseen. En ole tämännäköistä lintua ennen nähnyt!

Vaaleat yksilöt erottuvat paremmin ja pedotkin kiinnittävät niihin huomiota. Kuitenkin osa linnuista selviää, esimerkkinä eräs vaalea mustarastas, jota olen jo vuoden ajan seurannut, ja edelleen se on hengissä. Yleensä nämä värimuodot karsiutuvat luonnossa pois. Fasaaneilla kyllä väritys vaihtelee; aika paljon niillä on tummia muotoja.

Fasaanikoiraan höyhenpuku on tärkeä, mutta myös sen koko, ääni, rohkeus, voima ja käyttäytyminen ovat tärkeitä ominaisuuksia. Jännä havainto, toivottavasti pysyy hengissä!

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta:

Luontoilta 14.7.

Vähän puinen sieni

"Mikähän sieni tämä mahtaa olla? Sieni oli halkaisijaltaan noin 12 senttiä. Se kasvoi Lemmenjoella terveessä koivussa noin kahden metrin korkeudella. Tarkempi paikka oli Lemmenjoen kansallispuistossa noin 250 metriä korkealla Ruihtoskaidi tunturin rinteellä.
Ehdin katsella sitä viikon verran, sitten se yhtäkkiä katosi. Olisiko poro tai hirvi syönyt sen, kun sitä ei maassakaan näkynyt?"
– Hannu Peltonen

Henry Väre vastaa: Kun sieni kasvaa tuon näköisenä koivulla, niin puu ei ole enää täysin terve, vaan siinä on jo käynnissä vakava laho. Koivu voi kyllä elää sienen kanssa vielä vuosikausia.
Sienen lakin pyöreäliuskaiset reunat viittaavat epämuodostuneeseen kasvutapaan. Todennäköisesti kyseessä on jokin vinokaslaji, esimerkiksi rustovinokas on erittäin yleinen koivulla. Kuvan sienen kasvutapa suoraan katsojaan päin on myös aika epätyypillinen.

Toukkia seitin alla

"Toukat ovat tehneet valloituksia useammassa puussa. Niitä oli rykelminä jonkinlaisen seitin alla. Osassa puista oli vielä lehtiä, mutta ne eivät näyttäneet kovin hyvinvoivilta. Pari puuta oli täysin seittikerroksen alla lehdettömänä. (Puut olivat ehkä tuomia.. )
Mistähän on kyse?"
– Riku Turusta

Jaakko Kullberg vastaa: Kyseessä on tuomenkehrääjäkoi. Tämä on aika yleinen ilmiö Etelä-Suomessa. Aika ajoin koit syövät kokonaiset tuomipensaikot täysin lehdettömiksi. Yleensä tuomet selviävät tästä ilman suurempia ongelmia ja kasvattavat uudet lehdet loppukesäksi.
Seitti on toukkien itselleen kehräämä pesä, joka suojaa kylmältä ja sateelta. Seitti suojaa toukkia myös pistiäis- ja kärpäsloisilta sekä pikkulinnuilta.

Rantalepän toukkaviuhka

"Juhannusviikonloppuna huomasin rantalepässä yhden lehden, jonka reunaa kiersivät kuin viuhkana pienet toukat. Mitä nämä toukat ovat ja miksi ne syövät lehteä tällaisessa muodostelmassa? Kuva on otettu Turun saaristossa aivan meren rannalla."
– Hanna

Jaakko Kullberg vastaa: Kyseessä on lehtipistiäisiin kuuluvat toukat, jotka rouskuttavat tervalepän lehteä. Pistiäiset ovat varsin monimuotoinen ryhmä, ja siellä on erikseen tällainen kasveihin erikoistuneet joukot, kuten saha- ja lehtipistiäiset.

Monet lehtipistiäiset käyttävät ”joukkovoimaa”, luultavasti hämätäkseen saalistajia. Symmetrinen asetelma antaa esimerkiksi linnuille vaikutelman yhdestä isommasta eläimestä. Toukat voivat myös yhdessä puolustautua heiluttamalla päätään ja sylkemällä ahdistelijan päälle.

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta:

Luontoilta 16.6.2021

Jäljet hiekassa

"Hailuodossa merenrantahietikossa oli 17.4. valtavasti linnun jälkiä yli 100 m matkalla. Onkohan metso tai teeri soidinmenoilla? Mielenkiintoinen näkymä rannalla, kun ei olla aiemmin törmätty. Ensin katsoin että lapsi ajanut leikkiautolla, kun viivat olivat hyvin säännöllisen etäisyyden päässä toisistaan, n. 12-13 cm."
– Jukka Järvelä

Kysymykseen vastaa Juha Laaksonen:
Kuvio on lähes graafinen, siivistä lähteneet pariviivamaiset jäljet vähän hämäävät. Hiekka on alustana kovempi kuin lumihanki, jossa kanalintujen siivenjäljet näkyvät usein erinomaisesti. Huhtikuun puoliväli on soidinaikaa, joten teeri tai teeret ovat olleet kyseessä. Jälki näyttää vähän kapealta, mutta ehkä siivet ovat olleet hieman supussa. Hiekkaranta voi olla soidinpaikka siinä missä pelto, järvenjää tai suokin.

Kimalaisen punkit

"Onko punkki yhtä vaarallinen kimalaiselle kuin ihmiselle?"
– Kalle

Jaakko Kullberg vastaa, että lähtökohtaisesti punkki ei ole vaaraksi kimalaiselle. Varsinkin kimalaisilla, mutta myös joillakin raatokuoriaisilla, turkkiloilla, ja esimerkiksi lantakuoriaisilla, näkee valtaviakin punkkikeskittymiä. Näitä kutsutaan ns. foreettisiksi punkeiksi. Punkkien päätarkoitus on päästä kimalaisen pesään, jonka pohjalle kertyy kaikenlaista jätettä ja pikkuotuksia. Kimalainen toimii vain kyyditsijänä ja tällä tavalla punkit pääsevät resursseihin käsiksi. Pesässä punkit hyökkäävät siellä elävien muiden pikkuotusten kimppuun.

Käpylinnut syövät aitan

Korjailin vanhan aitan ovea kun huomasin käpylintujen tulevan aitan toisen pään ovelle. Isokäpylintuja oli puolenkymmentä ja ne napsivat suuhunsa aitan ovea sekä seinää, pinnasta pehmeää puuta. Kävivät päivien aikana usean kerran ja ovat käyneet ilmeisesti useasti aiemminkin, puuta on hävinnyt parempiin suihin laajalta alueelta. Miksi ne puuta söivät?
– Kari Roivainen, Kajaani

Tämäkin kysymys menee Juha Laaksoselle:
Epäilen, että lintu hakee puusta suoloja. Käpylinnun ravintoa ovat männyn ja jonkin verran myös kuusen siemenet. Pesänsä se rakentaa risuista, sammalista ja jäkälistä, joten en usko että se olisi puuainesta mihinkään vienyt.

Kuuntelijoilta tuli lähetyksen jälkeen hyviä huomioita. Aitassa on voitu joskus säilyttää suolaa tai suolattua ruokaa. Esimerkiksi lihat oli pakko suolata hyvin vahvasti, jotta ne säilyisivät. Suola on voinut päästä hirsiin ja kulkeutua aitan ulkoseinään saakka.

Kuuntele ohjelma Yle Areenassa

Luontoilta 14.4.2021

Verinen joutsen

"Mikähän moisen on aiheuttanut? Verijälkiä oli myös selässä, siivissä ja vähän toisessa kyljessäkin. Samalla alueella Mikkelin Heinälahdessa oli vähän kauempana neljä muuta laulujoutsenta. Tämä yksilö lensi mielestäni hyvin ja laskeutui kumppaninsa lähistölle.
Olettaisin, että kyse on samasta parista, joka on pesinyt seudulla aiemminkin."
– Jukka Laitinen

Kysymykseen vastaa Juha Laaksonen:
Vaikea sanoa, että mistä linnun verisyys voisi johtua. Siivet näyttävät ihan toimivilta. Jos lintu olisi lentänyt sähkölinjoja päin, niin usein siipipanko on poikki eikä lintu pysty lentämään näin hyvin. Jos kyseessä on suurempi petoeläin, niin linnun kehossa on aina vaurioita.
Reviiritaistelu on ihan mahdollinen. Laulujoutsenten taistelu on kovaa peliä. Siinä voi jopa heikompi tai nuorempi kaveri kuolla.

Pihan pienet toukat

"Pihalta löytyi läjä pieniä toukkia, jotka paljastuivat lumen alta. Liikkuivat ihan pienesti
eli olisivatko heräilemässä. Mikä laji on kyseessä?"
– Timo Heikkinen

Näin asiaa selvittää Jaakko Kullberg:
Kyseessä on kaksisiipisten toukat, ja joidenkin sääskien toukkia ne ovat. Lajista en ole täysin varma. Näillä näyttäisi olevan hyvin voimakas, kitinisoitunut pääkapseli. Jalkoja ei näy, vaikka kaksisiipisten toukilla jalat ovat yleensä hyvin havaittavissa. Arvaisin, että nämä voisivat olla sienisääsken toukkia. Toukkia on paljon, koska paikalla on ehkä syksyllä ollut sieni. Tämä on aika tyypillistä, että talvi vietetään vielä yhdessä jonkun resurssin äärellä, lämpimässä lumen alla. Huomattava osa sienisääskistä talvehtii aikuisina, ja nämä menevät varmasti tuosta nopeasti koteloon. Lentoon ne lähtevät viimeistään kesäkuulla.

Tikan käpypaja

"Itä-Vantaan luontopyhätön havainto: Aikamoisen kasan käpyjä tikka on talven aikaan kerännyt itselleen."
– Atte Loukimo

Käpypajaa kommentoi Juha Laaksonen:
Harvoin näkee näin suurta pajaa! Männyn rungossa näkyy halkeama, mihin käpy on kiilattu, ja siinä on helppo hakata siemenet irti ja syödä. Käpytikalla on tällainen tapa, ja näitä pajoja näkyy monin paikoin. Mutta harvoin työmaalla on näin paljon käpyjä – ahkera kaveri!

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta:

Seuraava Luontoilta on Lasten Luontoilta 12. toukokuuta.

Luontoilta 17.3.2021

Kanahaukan sorsastus

"Juoksen työmatkani. Juoksurepussani kulkee aina mukanani kätevä kamera. 16. helmikuuta näin iltapäivällä kotimatkallani Espoon Matinkylässä kanahaukan, joka oli napannut sorsan."
– Otto Järveläinen

Lintukysymykseen vastaa Juha Laaksonen.
Kanahaukka on nykyään kaupungissa aika yleinen. Siinä on iso saalis: sinisorsa painaa kilon verran ja naaraskanahaukka pari kiloa. Isompi ottaa pienemmän, ja taistelu voi olla kovaa. Kanahaukka voi saalistaa melkein mitä tahansa. Rinnan poikkijuovaisesta kuviosta voi päätellä, että kyseessä on vanha lintu.

Perhonen olohuoneessa

"Tämä perhonen ilmestyi jostakin meille sisälle kotiin. En ihan helmikuussa odottanut että tämmöinen kaveri tulisi vastaan. Mikä perhonen tässä on kyseessä ja mitä tälle nyt kannattaisi tehdä että selviäisi mahdollisimman pitkään? Onko tällä edes mahdollisuuksia selviytyä kevääseen saakka? Ulos en aio päästää kun pakkasta on -10 astetta. Tuossa se nyt olohuoneen ikkunalla huilailee ja välillä lennähtelee ympäriinsä."
– Henna

Kysymykseen vastaa Jaakko Kullberg.
Kyseessä on nokkosperhonen, josta on pikkuhiljaa tullut yleisin päiväperhosemme. Niitä voi tulla sisätiloihin esimerkiksi halkojen mukana vajasta tai muusta viileästä tilasta. Perhoset ovat kylmässä siksi, että vaihtolämpöisinä eläiminä ne haluavat säästää energiaa.
Jos tällaisen perhosen haluaa säilyttää hengissä, se pitäisi mahdollisuuksien mukaan viedä sinne mistä se on tullut. Sisätiloissa ne ottavat kesämoodin päälle, ja sen jälkeen se on menoa eivätkä ne pääse lisääntymään.

Joko sinitiaisilla on kevättä rinnassa?

"Joko sinitiaiset 28.2. rakentavat pesää? Mikä on tuon oksan merkitys kuvissa?
–Satu Vaarula"

Kysymys menee Juha Laaksoselle.
Kuvan oksa on sattumaa. Sinitiainen tekee pesän alun sammaleesta ja lisää siihen heiniä ja villaa. Helmikuussa ne eivät vielä aloita pesän rakentamista, mutta voivat jo varailla ja katsella sopivia koloja. Pesän rakennus käynnistyy kuitenkin vasta huhtikuun puolella.

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta:

Seuraava Luontoilta kuullaan 14. huhtikuuta.

Luontoilta 17.02.2021

Kuusitiaisen kopsahdus

"Mökillä viime viikolla kuusitiainen kopsahti päin ikkunaa ja kupsahti maahan. Ei delannut. Katseltiin vähän aikaa lähtiskö lentoon. Ei lähtenyt. Otin poloisen käteen, ja nostin kuistin pöydälle.
Kiinnitin huomioni siihen, että lintu oli huomattavan lämmin. Kysyn millainen on lintujen kehon normaali lämpötila? Aiheuttiko törmäys mahdollisesti lämpötilan nousun?"
– Matti Kosonen

Tapahtuma hetkellä tammikuun alussa lämpötila oli Läyliäisillä -2°C.

Kysymykseen vastaa lintuasiantuntija Juha Laaksonen:
Linnuilla on korkeampi ruumiinlämpö kuin ihmisillä, keskimäärin 41 astetta. Talviöinä lintujen ruumiinlämpö laskee, kuten esimerkiksi lapintiaisella.

Tässä on kyseessä onnellisesti päättynyt törmäys. Jos lintu lähtee hyvin lentoon, niin se todennäköisesti selviää onnettomuudesta.

Minkä matka mahtoi päättyä ja kenen toimesta?

"Linnun jättämän lumijäljen ja myllätyn kuopan väli 10-15 metriä, siipien kärkiväli ehkä reilu metri."
– Jarkko Heiskanen

Myös tämä lintukysymys meni Juha Laaksoselle:
Jäljet on hangelle jättänyt kanahaukka, koska hangella näkyvät terävät siiven kärjet ja aika pitkä pyrstö.

Jos kyseessä on saalistustilanne, niin sanoisin, että mieluummin haukka kuin pöllö. Kuvassa ei kuitenkaan ole yhtään sulkaa eikä yhtään höyhentä, mikä on täysin käsittämätöntä.

Tarina voisi mennä vaikka niin, että kanahaukka on saalistanut hangelta peltopyyn.

Melkoinen työmaa!

"Todennäköisesti palokärjen kaivertama kuusen tyvi Imatran Teppanalassa. Melkoista lastua saanut aikaiseksi. Kyseisen lajin edustaja ainakin pakeni lähellä olevasta puusta."
– Mika Mansikka

Palokärjen touhuista tiesi kertoa hyönteisasiantuntija Jaakko Kullberg:
Kyseessä on kuusi, jonka sisällä on hevosmuurahaisten pesä. Palokärki on kuullut muurahaiset, ja päässyt pesään asti.

Vaikka ääntä ei kuuluisikaan, niin palokärki tunnistaa rungon onton kohdan kopauttamalla muutaman kerran nokallaan.

Hevosmuurahaiset eivät syö puuta, vaan rakentavat sen sisälle pesänsä. Niiden rouskutuksen saattaisi kuulla myös ihminen!

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta:

Seuraava Luontoilta kuullaan keskiviikkona 17. maaliskuuta.

Luontoilta 20.01.2021

Siivekäs kesävieras

"Tämmöinen tuli kesällä vastaan. Oli tuossa illasta aamuun ja olisi antanut koskettaa. Ei syönyt. Painoi pään kainaloon ja nukkui. Aamulla hätistin varovasti pois. Mulkaisi ja lähti lentoon."
– Jarkko E., Emäsalo

Studion asiantuntijat arvelevat, että merimetso on todennäköisesti tullut talon pihaan lepäämään, ja se saattaa olla myös jonkin verran huonokuntoinen.

Merimetso on arka lintu, esimerkiksi luodolla lintua tuskin pääsee 200 metriä lähemmäksi.

Yksi vaihtoehto on, että lintu on aiemmin törmännyt ikkunaan, ja jäänyt siksi yön yli tuolin reunalle lepäämään. Lintu saattaa olla uupunut ja huonokuntoinen myös siksi, että sillä on loisia.

Erikoinen etana?

"Tällainen valkoinen, noin 10cm pitkä etana näyttäytyi mökillämme Joensuun Keskijärvellä. Mahtaako olla mitenkin harvinainen kaveri?."
– Seppo Sutinen, Joensuu

Kysymykseen vastaa kalojen ja matelijoiden asiantuntija Ari Saura:

Kuvassa näyttäisi olevan poikkeuksellisen komea, vaalea ukkoetana.

Suomessa on 22 etanalajia, joista yli kymmenen senttimetrin pituisia lajeja on kolme: ukkoetana, pantterietana ja espanjansiruetana. Ukkoetana on ainut, jolla on värimuunnoksia mustasta lähes valkoiseen.

Etana kannattaa kuvata sen oikeasta kyljestä, jolloin lajin voi tunnistaa hengitysaukon perusteella. Kotimaisella ukkoetanalla ja peltoetanalla aukko on kilven takareunassa. Siruetanoilla aukko on kilven etureunassa.

Toinen tuntomerkki löytyy selästä. Ukkoetanoilla on selässä terävän peräpään kärjestä selän puoleenväliin ulottuva harjanne. Siruetanoilla peräpää on pyöreäpäinen, ja sen yläpinta on tasainen.

Onko karhu kotona?

"Löysimme kesällä sattumalta karhun talvipesän. Karvoista ja jäljistä päätellen. Nukkuuko karhu aina samassa pesässä vuodesta toiseen? Emme kuitenkaan halua mennä katsomaan tai toteamaan sitä."
– Senja, Posio

Kysymykseen vastaa nisäkäsasiantuntija Heidi Kinnunen:

Karhu voi talvehtia samassa pesässä, mutta sillä on reviirillään useita mahdollisia talvehtimispaikkoja. Jos karhu tulee talviunien aikaan häirityksi, se voi vaihtaa paikkaa ja siirtyä toisaalle.

Monessa karhunpesässä vietetään juuri nyt aika hauskaa aikaa, kun poikaset syntyvät. Naaras on viettänyt alkutalven kevyessä unessa lämpimässä pesässä. Se odottaa poikasten syntymistä, ohjaa ne nisälle, ja suojaa niitä kehollaan. Keväällä ison kissan kokoiset poikaset pääsevät pesästä ulos.

Karhun luonnonpesä on kooltaan yllättävän pieni!

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta:

Seuraava Luontoilta kuullaan keskiviikkona 17. helmikuuta.

Luontoilta 18.11.2020

Kalareissun erikoinen saalis

"Tyttäreni oli kalassa, ja tällainen tarttui jigiin järven pohjasta."
– Anneli Hemilä, Järvenpää

Kysymykseen vastaa kalojen ja matelijoiden asiantuntija Ari Saura:

Tässä ei ole kyse kasvista tai eläimestä, vaan järvimalmista, joka on hapettunutta rautaa (rautaoksidia).

Pohjavesissä rauta on liuenneena, ja järvimalmia syntyy, kun liuennut rauta alkaa saostua pohjalähteen purkauspaikan kohdalla esimerkiksi kiven sirun ympärille.

Suomen maaperässä on kahdenarvoista rautaa – kolmenarvoista ferrirautaa ja kahdenarvoista ferrorautaa. 1800-luvulla, ennen vuoriteollisuutta ja masuuneja, järvimalmi oli Suomen tärkein raudan lähde.

Mustanaamainen valkohäntäpeura

"Näin useita valkohäntäpeuroja Raasin retkellä lähellä Pöytyää, mutta tämä mustanaamio oli poikkeava turkiltaan. Onko lajimääritys silti oikein?"
– Mikko Peussa, Turku

Kysymykseen vastaa nisäkäsasiantuntija Heidi Kinnunen:

Kyse on nuoresta eläimestä, joka on vaihtamassa karvaa. Kuvassa näkyy kyljessä punertava kesäkarva, ja päässä sekä toisessa takajalassa karva on jo vaihtunut tummaan talvikarvaan.

Talvikarva pitää erityisen hyvin sadetta, ja sen alla on hyvä pohjavilla. Ja tummahan sopii meidän pimeisiin talviimme!

Sirkka puolukkametsässä

"Lappeenrannan Muukossa hyppäsi suurehko sirkka kannon päälle. Sirkka oli reilun tulitikkuaskin pituinen, mutta ei näyttänyt hepokatilta."
–Jukka Hirvi, Taipalsaari

Kysymykseen vastaa hyönteisasiantuntija Jaakko Kullberg:

Kyseessä on yksi Suomen suurimmista heinäsirkkalajeista eli kangassirkka; varsinkin naaraat ovat suurikokoisia.

Muista heinäsirkoista poiketen kangassirkalla ei ole lenninsiipiä. Siivettömyydestä on se hyöty, että kangassirkka voi käyttää siipien kasvattamisen energiapanoksen jälkeläistuotantoon.

Kangassirkka on lämpimien, puoliavoimien paikkojen laji ja suhteellisen yleinen Salpausselän alueella.

Kuuntele ohjelma Yle Areenasta:

Seuraava Luontoilta kuullaan 15.kesäkuuta ja Lasten Luontoilta kuullaan seitsemän kuukauden kuluttua 14. joulukuuta.