”Olen koettanut tunnustella pulssiani ja mitata sykettä, mutta se tuntuu kovin hankalalta. Oikeaa kohtaa on vaikea löytää ja ihan niin kuin pulssi ei olisi tasainen, eli on vaikea sanoa montako kertaa sydän vaikka puolen minuutin aikana oikein lyö. Ja mitä sieltä edes pitäisi tuntea?”
Kyllä pulssin tunnustelu on kansalaistaito. Pulssiahan tunnustellaan valtimosta. Helpoiten sen löytää ranteesta, peukalon puolelta, jänteiden välistä. Kaulavaltimonkin löytää kyllä, jos etsii sormillaan ensin kurkunpään, niin sen reunasta kun työntää vähän syvemmälle, alkaa pulssi tuntua.
Kun pulssia sitten tunnustellaan, kannattaa ensin kiinnittää huomiota sen nopeuteen. Hyvä on mitata jokainen lyönti vaikka juuri puolen minuutin ajalta. Sopiva lyöntitiheys vaihtelee toki paljon ihmisestä toiseen. Huippu-urheilijalla se voi olla vaikka vain neljäkymmentä lyöntiä minuutissa, jonkun toisen pulssi on kahdeksankymmentä. Normaali on siinä kuudenkymmenen molemmin puolin.
Toinen tärkeä seikka on sykkeen tasaisuus. Kuulostelemalla omaa pulssia saattaa nimittäin huomata eteisvärinän, joka muuten voisi jäädä diagnosoimatta. Ja kun huomaamattoman eteisvärinän ensimmäinen oire saattaa olla aivohalvaus, on kyse todella tärkeästä asiasta! Eteisvärinän jäljille johdattaa juuri pulssin epätasaisuus – iskujen välit ovat epätasaisia ja iskut ovat erivahvuisia. Ja sykettä voi olla vaikea mitata.
Varsinkin alkuvaiheessa eteisvärinä on usein kohtauksellinen, jolloin sitä on vaikea saada kiinni. Jos lääkärikäynnillä otetaan vaikka sydänfilmi, ei siinä eteisvärinää näy välttämättä lainkaan. Nykyään on kyllä EKG-mittareita, joita potilas voi itse kotona käyttää, mutta sellaisia ei aina ole saatavilla. Niinpä kannattaa opetella kuuntelemaan omaa pulssia. Jos sitten tuntuu erikoista värinää, lyönnit tuntuvat nopeilta tai muuten oudoilta, kannattaa ottaa yhteys lääkäriin.
Akuutin omalääkäri Risto Laitila
Lisätty asiasanat ja mobiiliyhteenveto 20.1.2016