Lapsen seksuaalisuus on vanhemmille hämmentävää, vaikka pikkulapset ovat estottomia ja uteliaita tutkijoita tämänkin asian suhteen. Teini-iässä punastelevat sekä vanhemmat että lapset aiheen äärellä.
- Lapsen seksuaalinen kehitys alkaa varhain, ja se on lapselle hyvin luontevaa - mitä pienempi lapsi, sitä vähemmän hän kokee aiheen hämmentäväksi, toteaa lastenpsykiatri Raisa Cacciatore.
Pikkulapsen seksuaalisuutta kuvaa uteliaisuus, mikä voi kummastuttaa tai hämmentää vanhempaa: "Onkohan lapsi nähnyt jotain sopimatonta, kun hän haluaa koskettaa omaa pippeliään tai siskon pimppiä."
Lasten kanssa kannattaa puhua asiasta kiihtymättä tai kiihkoilematta - kertoen vaikka, että "meillä ei ole tapana kosketella pippeliä muiden ihmisten nähden, kuten ei myöskään kaivaa nenää tai yskiä toisten päälle".
- On kuitenkin tärkeää painottaa, että oma kehoon saa tutustua omassa rauhassa. Sitä pitää katsoa ja on hyvä tietää, miltä vaikkapa pimppi näyttää. Mutta tämä tehdään poissa toisten ihmisten katseilta, muistuttaa Cacciatore.
Mistä vauvat tulevat?
Alle kouluikäisiä kiinnostaa suuresti se, mistä vauvat tulevat. Erityisesti tekninen puoli kiinnostaa, eikä vanhemman kannatakaan puhua intohimosta tai kiihkosta vaan pitäytyä faktoissa. Lapselle voi kertoa esimerkiksi, että "vauvansiemen laitetaan pippelin kautta pimppiin, josta se menee vauvan kotiin".
Ennen kouluunmenoa kannattaa ehdottomasti kertoa lapsille faktat ikätasolle sopivalla tavalla, sillä koulussa jutut kiertävät, ja lapsi voi kuulla isommilta koululaisilta mitä ihmeellisimpiä juttuja seksin saralta.
Ensimmäisen kouluviikkojen aikana 5-6-luokkalaiset yleensä huomaavat, että ekaluokkalaiset voisi seksuaalikasvattaa
- Ensimmäisen kouluviikkojen aikana 5-6-luokkalaiset yleensä huomaavat, että ekaluokkalaiset voisi seksuaalikasvattaa ja sitten näille pilteille toistellaan rumia sanoja tai kysellään, että etkö tiedä mikä on runkkari. Näin pienet koululaiset saavat ensimmäisen seksuaalikasvatustietonsa kirosanojen kautta, jos kotona tai päiväkodissa ei olla aiheesta keskustelu, toteaa Raisa Cacciatore.
Kaikki puhe kehosta, läheisyydestä, nautinnosta, hellyydestä ja omista rajoista on tärkeää seksuaalikasvatusta.
- Sinun oma kehosi on arvokas, se on ihana, se on sinun ikiomasi. Erityisen omat ja arvokkaat paikat löytyvät uimapuvun alta. Eikä kukaan saa ilman lupaa ja hyvää syytä koskea sinuun. Ja aina saa sanoa ei, luettelee Raisa Cacciatore tapoja seksuaalikasvatukseen.
Päiväkodeissakin esikouluryhmissä "lempi leiskuu", naimisiinmenoa suunnitellaan naapuripöydän pojan kanssa ja aurinkoisilla pihoilla leikitään pusuhippaa. Päiväkotiaikaiset rakastumiset saattavat painua mieleen loppuiäksi, sillä ne ovat niin aitoja, todellisia ja kokonaisvaltaisia.
- Pienen lapsen rakastumista ei kannata vähätellä, naureskella eikä ivata. Kannattaa puhua rakkaudesta, tunteista ja siitä, miten osoitetaan, että minä tykkään sinusta. "Ole ystävällinen, hymyile, älä painosta ja pakota, väkisin ei saa halata tai pussata." Näitä taitoja nuoret ovat vailla, jos niitä ei ole lapsuudessa opeteltu, sanoo Cacciatore, joka on tehnyt koko uransa ajan työtä suomalaisen seksuaalikasvatuksen saralla.
Kouluiässä unelmoidaan
Kouluikäisen eli alle murrosikäisen seksuaalinen kehitys saattaa näyttää päällepäin hiljaiselta, mutta ei suinkaan ole sitä. Silloin mietitään vahvasti omaa sukupuoliroolia - mitä on olla poika, josta kasvaa joskus mies, sellainen kuin isä tai ope. Tässä vaiheessa voidaan myös pelätä tyttö- tai poikabakteereita.
- Nuoret ja lapset kuitenkin haaveilevat omasta poika- tai tyttöystävästä, seurustelusta ja rakkaudesta. Myös idolirakkaus voi olla vahvaa, kuvaa Cacciatore.
Väestöliiton seksuaalikasvatus lähtee liikkeelle seksuaalisuuden portaiden kautta. Portaat toimivat tukena niin vanhemmille kuin lapsillekin, sillä niiden avulla voidaan yhdessä keskustella seksuaalisuuden kehittymisestä. Seksuaalisuuden portaat mahdollistavat keskustelun, joka on puuttunut suomalaisesta hyvin yhdyntäkeskeisestä seksuaalikasvatuksesta.
- Seksi on myös suutelemista tai kädestä pitämistä jollekin 13 -vuotiaalle. Seksuaalikasvatuksemme on ollut vaaroista puhumista, raskauden pelkoa, tautien ennaltaehkäisyä ja muuta varoittelua. Ja nuori joka elää suurten tunteiden aikaa kokee, että tässä puhutaan ihan eri asioista, miettii lastenpsykiatri Raisa Cacciatore.
Tunteista ja rakkaudesta pitää puhua
Kovin usein seksuaalikasvatusta annetaan naisten voimin ja liikkeelle lähdetään rinnoista, kuukautisista ja valkovuodosta. Pojat jäävät kovin vähälle.
- Jos tyttöjen kuukautisten alussa pidetään kuukautisjuhlat niin miksei ensimmäisen siemensyöksy ansaitsisi omat juhlansa, ettei se jäisi vain häpeätahraksi lakanaan? kysyy Cacciatore ja toteaa vielä että, etenkin poikien seksi- tai pornoriippuvuus on lisääntyvä ongelma.
- Pojat jumittuvat tietokoneen ääreen, mistä saa koko ajan aina vain oudompaa pikanautintoa. Ja sitten joku 10-vuotias pohtii tosissaan, että tuntuuko seksi paremmalta ryhmässä kuin yksin!
Cacciatoren mukaan Väestöliiton Poikien puhelimen puhelujen taustalta löytyy kaksi kysymystä: Olenko minä riittävä, kelpaanko tällaisenaan ja onko maailma oikeasti tällainen?
Myös pornosta voi ja pitää puhua lasten kanssa.
Myös pornosta voi ja pitää puhua lasten kanssa. Heille voi kertoa, että se ei ole todellista eikä sitä tarvitse katsoa. Myös seksin ja rakkauden luonnollisuudesta pitää puhua.
- Eivät todelliset ihmiset oikeassa elämässään ja rakkaudessaan halua jyystää tuntitolkulla eri asennoissa jättipeniksineen ja silikonirintoineen, toteaa Raisa Cacciatore.
Perheen aika –radio-ohjelmassa käytiin läpi lapsen ja nuoren seksuaalista kehitystä. Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore oli Tiina Lundbergin vieraana. Perheen aika kuullaan Yle Puheen Päiväntasaajassa torstaisin klo 14.03
Linkit: