Noin puoli miljoonaa suomalaista elää arkeaan migreenin ehdoilla. Moni kamppailee kipukohtausten kanssa vuosia ennen kuin sopiva lääkeyhdistelmä löytyy. Lääketutkimukset eivät vuosien varrella ole löytäneet viisasten kiveä migreenin selättämiseksi, mutta askel kerrallaan edetään kohti tehokkaampia lääkkeitä.
Lahtelainen Sanna Mäntylä (39) sai migreenin kutsumattomaksi kumppanikseen jo teini-iässä. Sannan ensimmäiset migreenikohtaukset menivät vielä ohi tavallisilla särkylääkkeillä. Hän opiskeli normaalisti ja valmistui jo 20-vuotiaana leikkaus- ja anestesiahoitajaksi. Päivittäisiä migreenikohtauksia alkoi tulla noin viiden vuoden kuluttua. Sanna pystyi kuitenkin työskentelemään.
– Sain estolääkitystä, pää kuvattiin, lääkärikäyntejä oli useita. Ensimmäisen raskauden aikana 2007 en voinut käyttää estolääkkeitä, joten kärsin kohtaukset, parikin viikossa, Sanna muistelee.
Sisukkaasti särkyjen kanssa
Parin vuoden päästä Sanna odotti perheen toista lasta ja nyt migreeni oli todella rajua. Päivittäisen migreenikivun lisäksi öisin vaivasi sarjoittainen päänsärky, horton. Sanna joutui lopulta sairaalaan unihoitoon ja kävi myös psykoterapiassa. Synnytys käynnistettiin etuajassa, ja pojan syntymään loppuivat väliaikaisesti myös säryt.
Äitiysloman jälkeen alkoi seuraava vaikeampi jakso. Erilaisia estolääkkeitä kokeiltiin taas, mutta Sanna oli täysin työkyvytön. Keskussairaalassakin nostettiin kädet ylös ja kehotettiin hakemaan apua muualta.
– Kyllä migreenipotilasta loukkaa aika lailla, että neurologian osastoilla lukee isoilla kirjaimilla, että hoidamme päänsärkypotilaita vain rajoitetusti, Sanna Mäntylä kertoo.
Yhdessä työterveyslääkärin kanssa jatkettiin estolääkekokeiluja ja todettiin, että avuksi tarvitaan myös neurologia. Sannan olo koheni taas siten, että pitemmän sairausloman jälkeen hän palasi taas anestesiahoitajan työhönsä.
Leikkaussalin kirkkaat valot ja jatkuva monitoriseuranta aiheuttivat kuitenkin kohtauksia. Työyhteisö tuki Sannaa muun muassa työvuorojärjestelyiden avulla.
– Anestesiapuolella työyhteisö jopa auttoi minua antamalla nukutuslääkkeenä käytettävää propofolia kohtauksen katkaisuun. Se tehosikin, mutta sen käyttömahdollisuus laajemmin lienee niin suuri kustannuskysymys, ettei siitä puhuta. Sen käyttö kun vaatii tarkan seurannan erikoishenkilökuntineen, Sanna arvioi.
Sanna Mäntylä luopui lopulta sairaalassa työskentelystä ja toimii nyt kotisairaanhoidossa. Paras apu esto- ja kipulääkitysten rinnalle on tullut botuliinipistoksista.
– Botox-hoitojen suhteen Suomessa ollaan eriarvoisessa asemassa. Osa keskussairaaloista antaa sitä koeannoksina, mutta ei esimerkiksi oma sairaanhoitopiirini. Otan nyt kolmen kuukauden välein botox-pistokset yksityisellä puolella, Sanna Mäntylä kertoo.
Sannalle botox-vaikutus antaa kaksi hyvää kuukautta, ja yhden heikomman välikuukauden aikana hän pärjää muilla migreenilääkkeillä.
Lääketutkimuksissa lupaavia tuloksia
Migreenilääkkeiden suurin uudistus oli 1990-luvulla, kun migreenihoidon ensimmäiset täsmälääkkeet, triptaanit tulivat käyttöön. Ne vaikuttavat aivoverisuonia supistavasti ja aivorungossa olevien migreenikeskusten vaimenemiseen.
Varsinaisia nimenomaan migreenin hoitoon kehitettyjä estolääkkeitä sen sijaan ei ole ollut.
– Migreenin estolääkkeet ovat tulleet sivutuotteina. On verenpainelääkkeitä, epilepsialääkkeitä ja muun muassa masennuslääkkeitä, joiden on todettu toimivan myös migreenin estolääkkeinä, listaa Helsingin yliopistollisen keskussairaalan professori, ylilääkäri Markus Färkkilä.
Professori Färkkilä arvioi, että jos estolääkkeillä on saatu noin puolet potilaan kuukausittaisista migreenikohtauksista pois, niiden voidaan katsoa toimivan.
Markus Färkkilä toteaa myös, että varsinaista kliinistä uusien lääkkeiden kehitystyötä ei julkinen puoli kustannussyistä pysty toteuttamaan, suuret kansainväliset lääkeyritykset ovat päätoimijoita.
Lääkekehityksestä on äskettäin julkaistu lupaavia tutkimustuloksia. Lyhenteellä CGRP tunnettu välittäjäaine vaikuttaa keskushermostossa voimistaen kipua verisuonten seinämissä. Sitä pidetään keskeisenä tekijänä migreenin syntyyn.
– On havaittu, että tätä hermojen välittäjäainetta voidaan estää juuri sitä vastaan suunnatulla suonensisäisellä valkuaisaineella. Tämän tyyppistä asiaa nyt tutkitaan, ainakin kahden eri lääketehtaan toimesta, professori Markus Färkkilä kertoo.
Alustavista koehenkilöiden tutkimustuloksista tiedetään, että lumelääkkeitä käyttäneillä migreeni väheni 30 prosenttia, mutta uutta vaikuttavaa ainetta käyttäneillä 70 prosenttia.
– Kyllä tuo kertoo siitä, että tässä voisi olla todellakin hyvä migreenin täsmäestolääke, oleelliseesti paremmin toimiva kuin muut, professori Markus Färkkilä arvelee.
Virallisten tutkimustulosten julkistamisen jälkeen menee yleensä vielä ainakin pari vuotta ennen kuin lääke saa myyntiluvan. Uudet lääkkeet ovat usein myös kalliimpia kuin vanhat, ja korvattavuuskäsittelykin vie byrokratiassa taas oman aikansa.
Yhden ihmelääkkeen löytymiseen ei professori Färkkilä kuitenkaan usko.
– Geneettisistä tutkimuksista tiedetään, että migreeni ei ole yhden, eikä kymmenenkään geenin säätelemä, vaan monen monimutkaisen mekanismin takana aivojen kipujärjestelmissä. Uskon kuitenkin, että esimerkiksi näiden aivojen välittäjäaineisiin vaikuttavien täsmävasta-aineiden avulla yhä suurempi osa migreenipotilasta saa yhtä parempaa apua, professori Markus Färkkilä toteaa.
Stimulaatiohoitojen mahdollisuuksia
Kipuherkistyminen aivoissa tapahtuu siten, että hermorataärsytys kulkee jokaisessa migreenikohtauksessa aivojen syviin, keskeisiin osiin. Kipu aktivoi hermoratoja ja muuttaa ne entistä herkemmiksi. Aina kun yksi kohtaus on mennyt ohi, seuraava kohtaus tulee entistä herkemmin.
Aivoihin vaikuttavia sähköisiä stimulaattoreita käytetään nykyään muun muassa Parkinsonin tautia helpottamaan.
– Aiomme myös migreenin hoidossa kokeilla stimulaattoria. Leukakirurgi asentaa sen tiettyyn pisteeseen leuan alle kaulalle. Joissakin vaikeissa migreenitapauksissa sähköisiä stimulaattoreita on maailmalla laitettu myös aivojen syviin osiin, mutta se on vielä kokeilevaa lääketiedettä, professori Markus Färkkilä kertoo.
Sanna Mäntylä esittelee omaa, ulkoista stimulaattoriaan. Vagusstimulaattori (vagus=kiertäjähermo) on sähköinen kaulalle asetettava laite, jonka hinta tällä hetkellä on noin neljäsataa euroa.
– Kun laitan tämän kaulalleni, näytän aivan halvauksen saaneelta. Käytän sitä, jos minulla on kohtaus päällä, eikä ole kiirettä aivan heti lähteä minnekään. Toisilla tällainen stimulaattori toimii, mutta ei kaikilla, Sanna Mäntylä tietää.
Vaikka Sannan lääkearsenaali edelleen on runsas ja migreenikohtauksia lääkkeistä huolimatta tulee, hän ei murehdi osaansa.
– Enhän yhdessä vaiheessa olisi uskonut, että näin hyvin pärjään: saan käydä töissä, viettää normaalia arkea perheen kanssa, ajaa autolla, harrastaa, Sanna luettelee.
Sanna miettii, että hyvään elämään olisi monella muullakin migreenipotilaalla mahdollisuus, jos sairauden hoitoon keskityttäisiin kunnolla. Lääkärit eivät saisi vaihtua jatkuvasti, ja muutakin kuin lääkehoitoa tulisi tarjota.
– Omalla jaksamisella on toki suuri merkitys. Migreenistä kärsivät tarvitsevat kuitenkin tukea, esimerkiksi psykoterapiaa ja kiputerapiaa. Lisäksi olisi hyvä olla jokin paikka, minne ottaa yhteyttä kun omat voimat eivät tahdo riittää, Sanna Mäntylä muistuttaa.
Asiantuntija: MARKUS FÄRKKILÄ, professori, johtava ylilääkäri, HYKS medisiininen tulosyksikkö