Ohjaaja Risto Jarva oli "uuden aallon" johtohahmo 1960-luvun Suomessa. Hänen johtamastaan Filminor-tuotantoyhtiöstä tuli uutta etsivän kotimaisen elokuvan keskeinen yksikkö, ja Jarva itse vaikutti aktiivisesti maan elokuvapolitiikan uudistamiseksi.
Vuonna 1966 tehdyssä henkilökuvassa Jarva puhui tavoitteistaan ohjaajana. Hän halusi kuvata todellisuutta elävämpänä kuin se oli ja kertoi katsovansa elämää kuin elokuvaa. Suurimpana ongelmana hän piti kontaktin saamista katsojaan. Tämä pitäisi saada kiinnostumaan elokuvasta itsestään, ei sen näyttelijöistä tms.
Valtionpalkinnon saanut lyhytfilmi Asuminen ja luonto (1966) oli ohjaajansa mukaan ”kiihkeä propagandaelokuva”. Se oli silti myös miljööelokuva, joka kartoitti kiintoisia yksityiskohtia ihmisten maailmasta. Miljöö oli Jarvalle muutenkin tärkeä. Jarva puhui Timo Jokisen haastattelussa myös elokuvanäyttelemisestä Ingmar Bergmanin ja Robert Bressonin elokuvissa.
Suomi oli Jarvan mukaan elokuvan kehitysmaa. Elokuvataiteen jatkuvuus oli valtiovallan käsissä, hän totesi.
Vuonna 1969 tehdyssä tv-ohjelmassa elokuvapolitiikkaa ja alan "liikemiehiä" arvostelivat Jarvan keralla Filminorin elokuvantekijät Lasse Naukkarinen, Antti Peippo ja Peter von Bagh. Suomessa nähtiin vain pieni osa parhaimmista elokuvista, mitä maailmassa tehtiin, Jarva sanoi. Tilanteen korjaamiseksi tarvittaisiin epäkaupallista, kunnallista tai valtiollista elokuvien levitysjärjestelmää.
Von Bagh arvosteli kärkevästi elokuva-alalla valtaa pitäviä "vanhoja hyypiöitä, jotka aikanaan vastasivat Rovaniemen markkinoiden filosofiasta". Filmiteollisuuden taantumuksellinen siipi vastusti kaikin voimin uutta ja aktiiviseen vaikuttamiseen pyrkivää elokuvaa. Virkamiehet ja liikemiehet, jotka eivät ikinä olleet piitanneet elokuvasta luovana välineenä, puhuivat nyt "kyynel silmässä taiteesta".
Jarva arvioi kuitenkin optimistisesti, että television merkityksen kasvu antoi elokuvantekijöille mahdollisuuden vapaampaan tuotantoon.
Filminorissa oli poikkeuksellisella tavalla pystytty purkaamaan teollinen elokuvasysteemi, von Bagh sanoi. Yhtiö tarjosi tuotantomahdollisuuden pienille porukoille, ja tekijät olivat vapaita tuottajan painostuksesta. Ryhmätyö oli tärkeää, eikä käsikirjoittamisella ollut niin keskeinen rooli kuin teollisissa tuotannoissa, vaikka Jarva itse ohjasikin tarkan käsikirjoituksen mukaan.