Vielä 1900-luvun alussa kunnallisen sosiaalitoimen olennainen osa olivat vuotuiset, orjamarkkinoita muistuttavat vaivaishuutokaupat.
Orpoja, mielisairaita ja vaikeavammaisia annettiin kunnan maksamaa korvausta vastaan yksityisille hoidokeiksi.
Vaivaisen sai hoidettavakseen se, joka suostui ottamaan hänet halvinta korvausta vastaan. Muut vähäosaiset saivat turvautua viranomaisten hätäapuun, hyväntekeväisyysjärjestöihin ja kerjuuseen.
Vasta vuoden 1922 köyhäinhoitolaki velvoitti kunnat huolehtimaan jokaisesta vaikeuksiin joutuneesta.
Niilo Ihamäki kertoo ohjelmassaan 1900-luvun alun ihmismarkkinoista.
Teksti: Jukka Lindfors